Neljä oppia tokoon

Kun hankimme Pörrin, olimme Jannen kanssa melko noviiseja koirankoulutuksen osalta. Koska kyseessä on molempien ensimmäinen harrastuskoira on eteen tullut paljon uutta opeteltavaa, vaikka aiempaa koira- ja ylipäätänsä eläintaustaa olikin. Ollaan luettu Jannen kanssa paljon koirakirjoja ja etsitty tietoa netistä. Mutta niinhän se on, että oma koira on se paras kouluttaja. Yksi keino sopii toiselle koiralle ja toinen toiselle.

Mielestäni ei olla tehty mitään suuria virheitä, vaikka molempien ensimmäinen oma koira onkin kyseessä. On kuitenkin muutamia asioita, joita tekisin toisin heti pikkupennusta saakka, jos Pörri tulisi meille nyt. Yksi niistä olisi rohkeampi puuttuminen haukkumiseen heti pikkupentuna. Vaikka tiedostettiin, että kyseessä on haukkuherkkä rotu, ei aina puututtu haukkumiseen ja vanhempana siitä on ollut ongelmia. Onneksi Pörri on vielä nuori koira, joten se oppii nopeasti uusia asioita ja kaikki on vielä muokattavissa. Loput asiat liittyvätkin sitten harrastusmaailmaan.

Kun Pörri tuli meille, minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä on seuraaminen. Tiesin, että seuraamisessa on kyse siitä, että koira kävelee ihmisen sivulla, mutta en ymmärtänyt mitä kaikista pienistä osatekijöistä koostuu se, että koira kävelee nätisti vierellä. Käytiin tässä taannoin Pörrin kanssa tokokouluttajalla yksityistunnilla, koska halusin neuvoja, miten saadaan Pörrin seuraamista parannettua. Hetken meitä katseltuaan kouluttaja sanoi, että ei voi opettaa meille seuraamista ennen kuin Pörri osaa ottaa kontaktia.

Oppi 1: Seuraamista ei voi treenata, jos koira ei ota kontaktia. Seuraaminen ON kontakti, seuraamista ei ole, jos ei ole kontaktia.

Luulin, että olimme tehneet jo tarpeeksi kontaktiharjoituksia ja lähes lopetin ne (VIRHE!). Totuus on, että Pörri on edelleen häiriöherkkä ja sen kontakti ei pysy hyvin yllä. Saatiin neuvoksi tehdä erilaisia kontaktiharjoituksia niin lenkillä, kotona kuin treeneissäkin. Kun olen treenannut Pörrin kanssa nyt tokoa, en ole ollut liikkeiden teknisen suorituksen kanssa niin natsi kuin ennen vaan olen palkannut jo pelkästään hyvästä kontaktista. Tähän oivana apuna on naksutin, jolla pystyn kertomaan Pörrille, että namin saa siitä, että katsoo minua silmiin eikä siitä, että katsoo sitä, kun kaivan namipussia.

Bileet!

Katseltuaan jonkin aikaa minun ja Pörrin tekemistä kouluttaja sanoi, että Pörri ei tiedä, milloin varsinainen liike loppuu. Toisin sanoen Pörri ei tiedä, milloin se saa olla vapaammin ja milloin siltä odotetaan suoritusta. Jälkeenpäin ymmärsin, että tämä oli yksi syy, miksi esimerkiksi Pörri saattoi yhtäkkiä kesken liikkeen lähteä huitelemaan jonkun hajun perään. Pörri ei tiennyt, että siltä odotettiin keskittymistä, koska se on liian monta kertaa keskittynyt 100 % silloin, kun siltä ei ole odotettu mitään liikkeiden välissä.

Oppi 2: Kun koira tekee hyvän suorituksen, pidä bileet! Kehu kunnolla ja osoita itsekin iloitsevasi koiran onnistumisesta.

Pikkupentuna Pörri jaksoi motivoitua olohuoneen lattialla temppujen tekemiseen pelkän pentunappulan voimalla. Kun siirryttiin harjoituskentille ja vaikeampiin suorituksiin, pelkkä palkan parantaminen ei enää auttanut. Motivaatio piti kaivaa jostakin muualta. Tiesin, että treeni pitäisi aina lopettaa onnistuneeseen suoritukseen ja silloin, kun koiralla on vielä motivaatiota tehdä. Harjoitukset tulee aina pitää niin lyhyinä, että koira jaksaa motivoitua koko harjoituksen ajan. Itse lopetin liian monta kertaa treenin siihen, että Pörriä ei enää kiinnostanut, minkä vuoksi olin itse kyllästynyt ja turhautunut. Meidän agilityohjaaja muistutti, että leikki tulee aina lopettaa silloin, kun koiralla on hauskinta. Sama pätee tokoharjoitteluunkin.

Oppi 3: Kun koira tekee täydellisen (tai muuten tasoonsa nähden yllättävän hyvän) suorituksen, pidä bileet, anna koiralle kaikki nanna maailmassa ja lopeta treeni siihen. 

Treenihetket kannattaa päättää aina leikkimiseen, vaikka treenauspalkkana muuten käyttäisi ruokaa. Leikin lopuksi koiran kannattaa antaa voittaa lelu. Koiraoppaissa usein neuvotaan, että ihmisen tulisi aina voittaa lelu. Agilitykurssilla yksi ensimmäisistä oppimistamme asioista oli se, että koiran kannattaa antaa myös voittaa lelu. Pörrillä voittaminen paransi selvästi leikkimotivaatiota ja lelupalkan arvoa. Lopuksi kannattaa muistaa, että koiran pitää lähteä treeneistä aina iloisena voittajana.

Neljäs oppi on oppi, jonka olen oppinut tässä puolen vuoden aikana ja se pätee kaikkeen touhuamiseen koiran kanssa. Kyse ei ole vain harrastuskoiralle tärkeästä asiasta, vaan yhtälailla kotikoiralle tärkeästä asiasta. Kyse on kaiken perustasta, josta koko ihmisen ja koiran yhteiselo lähtee liikkeelle.

Iloinen yhdessä tekeminen kaiken perusta

Oppi 4: Panosta heti pikkupennusta asti paljon hyvän suhteen luomiseen itsesi ja koiran välille. 

Seuraavan pennun kanssa aion heti pienestä asti panostaa vielä Pörriäkin enemmän iloiseen yhdessä tekemiseen. Paljon leikkiä ja yhdessä puuhailua. Pörrin mielestä en ole edelleenkään mikään kulmakunnan kiinnostavin tyyppi, vaan joudun koko ajan kilpailemaan Pörrin huomiosta ulkoisten ärsykkeiden kanssa. Toisen koiran kanssa tämä vielä korostuu, sillä kotona on pennun huomiosta kilpailemassa myös huomionkipeä "isoveli".

Upeat kuvat Pörristä on ottanut ystäväni Laura. Kiitos Lauralle!