Pörrin noutohistoria ja nykyhetki

Pörrin nouto on ollut oikea murheiden kryynin kryyni. Pörrihän on periaatteessa noutohullu. Se jaksaa hakea palloa niin kauan kuin jalat kantaa, jos vaan joku sitä sille jaksaa heitellä. Myös treeneissä sen lempipalkka on noutoleikit ja erityisesti vinkupossun noutaminen. Tämä noutohulluus on kuitenkin syntynyt sille vasta aikuisiällä, sillä pentuna se juoksi karkuun saadessaan jotain kivaa suuhunsa. Noutohulluudesta huolimatta Pörrin kanssa on ollut paljon vaikeuksia tokonoudon kanssa.

Varsinainen noudon opetus Pörrin kanssa aloitettiin sen ollessa noin 1-vuotias. Tässä vanhassa postauksessa on hyvin esitetty ne harjoitukset, joilla lähdettiin liikkeelle pari vuotta sitten. Pörrille siis sheipattiin kapulan nostaminen ja pito. En kuitenkaan saanut sille tarpeeksi levollista otetta tätä kautta, joten loppujen lopuksi Pörri opetettiin pito ns. pakkonoutona eli koiralle laitetaan kapula suuhun ja sen kuonoa painetaan hellästi käsillä kiinni. Siitä postaus tässä. Tällä tavalla sain Pörrille tosi kivan pidon, kunhan itse istuin. Kun nousin seisomaan, olikin taas uudet ongelmat. Pörri on sen verran pieni koira, että minun seisoessa se saa istua niska väärässä. Tässä vaiheessa paljastui, että Pörrin ote on levollinen, mutta löysä ja minun noustessa seisomaan kapula valahti Pörrin suussa takahampaita vasten. Tätä ollaan korjattu tänä kesänä laipattomalla kapulalla siten, että Pörri on opetettu vastustamaan vetoa. Vetoliike voi suuntautua joko kohti koiran etuhampaita tai sivusuunnassa. Oheiselta videolta selviää paremmin, mitä harjoituksessa tapahtuu.

Itse noutoliikkeessä suurin ongelma on ollut se, että Pörri on mennyt kapulalle tassut edellä ja pökkinyt kapulaa pahimmillaan 2-3 m eteenpäin ennen kuin on ottanut sen suuhunsa ja lähtenyt tuomaan sitä takaisin. Tähän saatiin usealta eri kouluttajalta korjausvinkiksi opettaa Pörri kiertämään kapulan taakse ja ottamaan kapula takakautta suuhun. Kapulan takakautta nostaminen oli aiemmin suosittu tapa opettaa nosto, mutta nykyisillä tokosäännöillä hyppy-kierto-noudossa koira joutuu joka tapauksessa ottamaan kapulan edestäpäin, joten koiralle joutuisi opettamaan kaksi nostotapaa. Itse koen varsinkin Pörrin kohdalla fiksummaksi opettaa vain yhden tavan ja muutenkin pidän enemmän siitä, että koira nappaa kapulan edestäpäin.

Toinen vinkki oli viedä kapula aina seinän viereen, ettei se pääse pökkimään kapulaa ja palkkaa itseään sillä. Kapulan seinän viereen vieminen on hyvä keino, mutta pidän sitä periaatteessa vähän poppaskonstina, joka ei välttämättä opeta koiraa tajuamaan todellista ongelmaa. Siistien nostojen vahvistamisella ja tekemällä näitä seinän vierusnoutoja saatiin pahin pökkimisongelma pois, mutta uutena ongelmana tuli kapulan palautus ravilla. Ravihan ei minulle kelpaa, vaan haluan koiran palauttavan laukalla, koska se palauttaa laukalla pallon ja frisbeenkin.

Seuraavaksi neuvoksi saatiin, että Pörrille pitää vahvistaa palautusta. Viime talvena vahvistettiin todella paljon näitä palautuksia siten, että appari piti Pörriä ja antoi Pörrille kapulan suuhun ja minä kutsuin Pörriä. Välillä juoksin karkuun ja välillä otin perusasentoon saakka. Vahvistin palautusta kaikessa mahdollisessa esim. treeneissä Pörrin piti alkaa palauttaa lelut minulle käteen ja kotona se sai iltaruuan, kun toi lelukopasta leluja minulle perusasentoon yms. Lisäksi jatkoin siistien nostojen vahvistamista. Tällä päästiin jota kuinkin fiksuihin noutoihin. Pörri meni kapulalle ripeällä laukalla, nappasi kapulan ja toi sen hitaalla laukalla tai ripeällä ravilla takaisin. Moni olisi kelpuuttanut tällaisen noudon jo kisanoudoksi, sillä kyllähän tämäkin nouto pisteitä kisoissa toisi.

Halusin kuitenkin lisää vauhtia ja paremman mielentilan liikkeeseen ja näytin Riitalle kesällä meidän noutoa. Riitan tarkan silmän alla päästiin vihdoin ongelman ytimeen. Meidän noudon suurin ongelma oli se, että Pörrillä ei ollut kiire minun luokse. Kesällä alettiin työstämään tätä parilla eri harjoituksella. Ensimmäiseksi siten, että heitin namin, vapautin Pörrin namille ja lähdin juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Kun Pörri söi namia, kutsuin sitä ja vauhdista vapautin sen namiin tai leluun. Kun idea tätä kautta saatiin ajettua Pörrille sisään, sitä alettiin vapauttaa lelulle samalla idealla. Samalla aloin sisään ajaa uutta käskysanaa. Pörrin vanha käskysana kapula nosti aivan hillittömästi sen kierroksia ja aiheutti helposti lähtöhaukun. Päätin valita uudeksi käskysanaksi tuo ja pyrkiä liittämään siihen aivan uudenlaista mielentilaa. Tässä videolla Voltin tekemänä samoja harjoituksia.

Vauhtiharjoitusten lisäksi vahvistin edelleen nostoa. Tähän Riitalla oli hyvä huomio. Nostossa palkka pitää tulla ylös, jotta koiralle tulee fiilis, että sen pitää nostaa esineitä nopeasti ylöspäin. Noston jälkeen voi esineen ottaa käsitargettiin, kuten tässä videolla parin epäonnistuneen kokeilun jälkeen Pörri tekee. Käsitargettia voi hyödyntää myös myöhemmin noudon harjoittelussa, sillä palautuksen voi ottaa joko käsitargettiin tai sivulle. Video lopussa hieman epäonnistunutta erottelutreeniä. Kuten videolta huomaatte noutoa on hinkattu meillä viime aikoina muilla tavaroilla kuin kapulalla. Videolla Pörri nostelee kolmea eri tavaraa ja materiaalia: lelua (kangas), kynä (kova muovi) ja lusikkaa (metalli).

Sitten lopuksi vielä miltä se Pörrin nouto näytti lähes kokonaisena puolen vuoden tauon jälkeen kapulalla tehtynä. Olen tämän hetkiseen tilanteeseen todella tyytyväinen. Nopea laukka kapulalle, siisti ja nopea nosto, nopea laukka takaisin. Loppuperusasennosta se oli edelleen vielä hieman epävarma (hidasti lopussa), joten sitä pitää vahvistaa lisää. Lisäksi tuli aavistuksen liian eteen ja taisi olla hieman vinossakin. Uusi perusasennon paikka ei ole vielä siirtynyt noutoon saakka, mutta tekniikka oli oikea. Kyllä tästä vielä kokonainen nouto saadaan aikaiseksi ennen avoimen luokan korkkausta.

Joanna Heweltin tokokoulutus osa 1

Torstai-illalla meillä oli Voltin kanssa koirakkopaikka Joanna Heweltin tokokoulutukseen. Joanna on Puolan lahja tokomaailmalle. Hän kuului tänä vuonna Puolan tokomaajoukkueseen molempien koiriensa kanssa. Olin viime kesänä kuunteluoppilaana Joannan koulutuspäivässä ja sain sieltä yhden hyvin tärkeän ajatuksen, joka johti suureen läpimurtoon mun ja Pörrin tokouralla. Tiesin, että tänäkin vuonna Joannan koulutukseen on päästävä, kun on mahdollisuus.

Nyt kaikki tietenkin miettii, mikä tämä läpimurto oli. Kyse oli häiriöistä ja niiden hallinnasta. Siitä, että häiriöitä ei saa nähdä pahana mörkönä, vaan joskus häiriöistä voi olla jopa apua, kun niitä oppii hyödyntämään. Eli esim. jos koira jää kiinni johonkin taustalla olevaan häiriöön esim. kentän reunalla juoksevaan lapseen, ohjaaja voi tehdä itse jonkun paljon suuremman häiriön esim. heiluttaa lelua, jolloin koira unohtaa lapsihäiriön, kun se keskittyy luopumaan leluhäiriöstä.

Kuva Helmi Salmiheimo

Tänä vuonna olin koirakkopaikalla Voltin kanssa. Kysyin neuvoja kahteen asiaan: Voltti on herkästi taipuvainen passiivisuuteen, miten saan sitä aktiivisemmaksi ja miten Joanna opettaa seuraamisen käännökset. Pennun aktiivisuutta Joanna pyrkii vahvistamaan leikin keinoin. Ensimmäiseksi Joanna kertoi, että hän käyttää lelulle ja namille eri palkkasanoja ja tekee niillä vaihtoleikkiä. Nami-sanan kuultuaan koiran pitää pyrkiä tavoittelemaan namia ja lelu-sanan kuuluaan lelua. Koiran pitää osata vaihtaa sujuvasti palkasta toiseen, eikä se saa jäädä kiinni kumpaankaan palkkaan. Kun Joanna kuuli, että Voltilla on eri palkkasanat lelulle ja namille, hän pyysi näyttämään, miten me ollaan treenattu. Joanna sanoi, että Voltti vaihtaa hyvin namista leluun ja lelusta namiin. Hän toivoi, että laittaisin leikkiin lisää intesiteettiä, sillä lelulla saisi olla Voltille enemmän arvoa. Nyt Voltti on ehkä enemmän namimies, kun palkat pitäisi saada pidettyä tasapainossa.

Joanna pyysi meitä tekemään harjoituksen, jossa Voltille syötettiin monta namia putkeen ja tämän jälkeen vaihdettiin leluun. Voltti leikki kivasti, mutta vaihtoi hieman hitaammin leluun kuin jos palkat tulee nami-lelu-nami-lelu. Palkkojen ollessa hyvin tasapainossa koira vaihtaa salamannopeasti leluun. Tämä harjoitus antaa hyvin pohjaa myös vireensäätelytreeniin. Ensin koira syötellään nameilla rauhalliseksi ja rentoutuneeksi, tämän jälkeen sitä riekutetaan lelulla, kunnes taas syötellään nameja, jotta koira rauhoittuu. Voltilla on luonnostaan todella hyvä vireensäätelykyky, joten meille tämä harjoitus on sikäli helppo, mutta Voltillekin voisi vahvistaa erityisesti sitä, että se oppisi nopeasti nostamaan virettään.

Toinen sovellus nami-lelu-vaihdoista oli se, että koiraa leikitetään ja sitten sille sanotaan namipalkkasana. Ohjaaja voi laittaa kättä taskun suuntaan, mutta namia ei anneta, vaan koiran odottaessa namia sille sanotaankin lelupalkkasana ja jatketaan leikkiä. (Samaa harjoitusta voidaan tehdä myös toisinpäin. Voltille tehtiin näin päin, koska lelu heikompi.) Tällä tavalla voidaan jo pennulle tehdä kuuntelutreeniä positiivisella tavalla, mutta erityisesti tämä harjoitus opettaa koiraa päästämään irti ajatuksistaan (rikkoo odotusarvoa) ja vaihtamaan suunnitelmaa lennosta. Tämä on tärkeä harjoitus erityisesti koirille, joilla on tapa agilityssä lukita joku este ja mennä sinne vaikka ohjaaja ohjaisi mitä tai koirille, jotka tokossa jäävät kiinni vaikkapa ruutuun. Tällä harjoituksella koira oppii, että vaikka sen päässä pyörisi vain "ruutu, tuolla on ruutu", se kykenee päästämään tästä ajatuksesta irti ja juoksemaan merkille ohjaajan niin pyytäessä. Kun tätä treeniä tehdään jo heti pennusta lähtien, voidaan pienentää riskiä kiinnijäämiselle aikuisena.

Nami-lelu-vaihtojen lisäksi voidaan tehdä vaihtoja leluista toisiin. Joanna pyrkii leikkimään pennun kanssa mahdollisimman monenlaisilla leluilla, jotta pennusta ei aikuisena tule valikoivaa lelujen suhteen. Ei-niin-kivojen lelujen arvoa saa nostettua näillä lelu-lelu-vaihdoilla (ei-niin-kivalla lelulla leikkimisestä saa palkkioksi leikkiä kivalla lelulla, jolloin ei-niin-kivan lelun arvo kasvaa). Lelu-lelu-vaihdoilla saa myös opetettua leluja omivalle koiralle, ettei leluja kannata omia. Leluja omivalle koiralle Joanna tekee harjoituksia, joissa ohjaajalla on ensin käsissään kaksi lelua, joilla koiraa leikitetään vuorotellen. Pikkuhiljaa toinen lelu siiretään lattialle ja kun tämä sujuu, voidaan lattialla olevaan leluun ottaa etäisyyttä ja koira tietää, ettei sillä ole syytä omia lelua, sillä ohjaajalla on toinen lelu, johon tulee vaihtaa käskystä. Katri on selittänyt tämän hyvin blogissaan, joten kannattaa katsoa sieltä, jos harjoitus kiinnostaa. Voltille en osannut opettaa tätä järkevästi, vaan sössin jotain ajoituksessa. Tämä johti siihen, että Voltti tiputti lelun heti, kun en pitänyt siitä kiinni (odotti minulta vaihtolelua). Tämän vuoksi olen kotona tehnyt Voltille harjoitusta, jossa annan Voltin voittaa lelun ja sen jälkeen menen passiiviseksi. Jos Voltti tulee lelun kanssa askeleenkin minua kohti, kehun sitä. Jos se tiputtaa lelun kehusta, lähden kisaamaan sen kanssa lelulle. Jos se tuo lelua minua kohti, alan sanallisesti hetsata sitä ja kun se on tarpeeksi lähellä tartun lelusta ja alan leikkiä. Tällä tavalla olen saanut Volttia tuomaan lelua minulle leikkiä varten.

Koiran aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan voi lisätä leikin keinoin myös siten, että koiran kanssa leikitään hurjasti. Tässä vaiheessa sekä ohjaaja ja koira ovat aktiivisia. Kun koira leikkii hyvin, ohjaaja passivoituu, mutta pitää edelleen lelusta kiinni. Jos koira vähänkään kiskoo lelua, ohjaaja muuttuu taas aktiiviseksi ja jatkaa hurjaa leikkiä. Näin koira oppii heti pennusta lähtien, että olemalla aktiivinen koira saa passiivisen ohjaajan muuttumaan aktiiviseksi. Liian usein käy niin, että koiran passivoituessa ohjaaja aktivoituu, mistä tulee helposti itseään ruokkiva noidankehä.

Leikkimisestä Joanna sanoi myös, että hän pyrkii leikkimään pennun kanssa mahdollisimman monenlaisissa tunnetiloissa (vihainen, ahdistunut, jännittynyt, surullinen...). Näin pentu oppii, että kummallinen ohjaaja on kiva juttu. Erityisesti tämä harjoitus on hyvä kisajännittäjille, sillä harjoituksella saadaan koiralle luotua mielikuva, että ohjaajan jännittäessä tapahtuu jotain mukavaa ja koira tarjoaa aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Itse olen hyödyntänyt esimerkiksi Pörrin tokokisat ja leikittänyt Volttia ennen Pörrin kisakehää, kun olen pahimman jännityksen kourissa. Samalla oma mielikin on rentoutunut ja jännitys helpottanut.

Kuva Helmi Salmiheimo

Tykkäsin kovasti Joannan ajatuksista ja koulutus antoi taas niin paljon insipiraatiota. Päällimmäisenä koulutuksesta jäi mieleen se, että leikki ei ole vain koiran palkkaamista, vaan leikin varjolla koiralle saa opetettua ihan hurjan määrän tokossa tärkeitä taitoja eli niitä niin sanottuja pohjataitoja. Monesti ihmiset sanovat, että pohjatyö kannattaa tehdä kunnolla tai että ollaan pennun kanssa tehty vasta pohjia, mutta ne pohjat oikeastaan ovat? Olen huomannut, että eri ihmisillä on todella erilaiset käsitykset siitä. Joannan koulutus avarsi taas omia ajatuksia sen suhteen, että mitä sinne pohjatyökalujen pakkiin oikein kuuluu.

Koska kaikki asiat eivät mahdu samaan postaukseen, teen vielä toisen postaukseen koulutuksesta. Toivottavasti näistä on iloa teillekin!

Voldemort 6 kk

Meidän pieni söpö pentunen on kasvanut pitkäjalkaiseksi nuoreksi mieheksi. Järki tuntuu kaikkoavan samaa tahtia kuin jalat kasvavat ja söpöstä pikkuvirkamiehestä on tullut hirviöloikkia tekevä rasavilli korvaton keppostelija. Onhan Voltti ollut mukava ja järkevä pentu. Se ei ole ikinä ollut samanlainen lahkeissa roikkuva ihmistenpurija tai sukkia varasteleva ilkikurinen kakara kuin Pörri. Voltti on myös luontaisesti todella hyvä rauhoittumaan ja laittaa aina itse pelin poikki ennen kuin kuppi meinaa mennä nurin. Yhtäkään kunnon pentuhepuliakaan ei ole vielä nähty. Ehkä Pörri hepuloi aikoinaan Voltinkin puolesta. Voltin energian purkua toki auttaa Pörri, joka välillä saa melkoisia hyökkäyksiä päällensä. Pörri onneksi teki heti alusta asti pelisäännöt selväksi ja Voltti kunnioittaa niitä edelleen todella hyvin. Voltti tietää, ettei Pörriä kannata kiusata, sillä kyllä Pörri kyllä sanoo takaisin ja on niin sisukas, että varmasti jää muut toiseksi. Poikien yhteiselo sujuu siis edelleen varsin mallikkaasti ja molemmat vaikuttavat onnellisilta juuri tässä laumassa. Eilen treenien jälkeen pojat pääsivät yhdessä juoksemaan metsään ja Pörrikin innostui vallan hurjiin juoksu/paini/retuutusleikkeihin ja autoon sain keräillä kaksi kuraista onnellista nuorta miestä.

Voltti 7 vk

Eilen treeneissä ollessa sain myös todeta, että pönöttävästä virkamiehestä alkaa pikkuhiljaa kuoriutua aktiivinen ja iloinen treenikaveri. Edelleen joudutaan opettelemaan tekemään töitä yhdessä, mutta tuntuu, että parin viikon loman aikana ehdittiin Voltin kanssa lähentyä lisää ja tutustua toisiimme. Tällä viikolla olen käynyt Voltin kanssa kahdestaan lenkillä ja treenaamassa, mikä vie myös meidän suhdetta eteenpäin. Voltti on nyt myös aloittanut hihnakävelyn opettelemisen, sillä sen hihnakävelystä on tullut viime aikoina aivan kamalaa. Tuntuu, ettei tuolle pennulle ole asennettu ollenkaan moodia "kävele rauhallisesti eteenpäin" vaan se sinkoilee kuin ohjus paikasta toiseen eikä osaa kuin kaksi nopeutta: olla paikallaan tai juosta täysillä. Voltti myös edelleen rakastaa kaikkea ja kaikkia suurella tunteella ja jokainen vastaantulija pitäisi moikata. Eilen Riitan tokoissa asetettiin meidän loppuvuoden tavoitteeksi, että Voltti osaa kulkea joulukuussa hienosti hihnassa. 

  

Voltti 6 kk

Painoa Voltilla on nyt reilu 12 kg ja korkeutta reilu 40 cm. Voltti on siis nyt aikalailla samoissa mitoissa Pörrin kanssa. Voltti saikin heittää hyvästit pentuvaljaille ja sai omakseen yhdet Pörrin vanhoista valjaista. Vielä Voltilla on kasvupatit jaloissa eli korkeutta tulee, mutta vaikuttaisi siltä, että Voltti jää aika kompaktinkokoiseksi urokseksi.

Pörri on Voltin tulon jälkeen muuttunut todella paljon. Pörristä on tullut selvästi miellyttämisen haluisempi, hellyydenkipeämpi, kiltimpi ja rauhallisempi. Tuntuu, että Pörri on näiden 4 kk aikana aikuistunut ihan valtavasti ja siitä on tullut todella helppo koira arjessa. Kaikki pentumaiset viiraukset ovat loppuneet ja siitä kasvanut tasapainoinen ja mukava koira, jolla on päänupissa kaikki palikat kohdillaan. Tässä vielä lopuksi vanha video kesäkuulta pojista. Meno on edelleen samanlaista <3

Luoksetuloon uutta twistiä

Pörrin kolmen viikon tokotauko päättyi eilen, kun treenattiin Millin kanssa Voltin pentutokon jälkeen. Kolmen viikon tauon aikana olen ehtinyt pohtia kaikenlaista. Jopa kaikkea syvällistä koiraharrastamiseen ja sen järkevyyteen liittyen. Kuumeisimmin olen pohdiskellut koko kesän tapetilla ollutta Pörrin luoksetulo-ongelmaa. Pörrin kanssa pitää treenata luoksetuloa paljon, jotta saataisiin se kuntoon, mutta leipääntymisen välttämiseksi luoksetulotreeniin olisi hyvä löytää mahdollisimman paljon erilaisia variaatioita.

Mökkikyylä

Tässä jotain variaatioita, joita me ollaan Pörrin kanssa treenattu:

1. Jätä koira ja poispäin kävellessä vapauta yhtäkkiä leluun (vahvistaa jäämistä, parantaa koiran fokusta ohjaajaan)

2. Jätä koira, kutsu poispäin kävellessä seuraamaan (kuuntelutreeniä)

3. Jätä koira, kävele poispäin, käänny, vapauta leluun/namiin (vahvistaa jäämistä, parantaa koiran fokusta ohjaajaan)

4. Jätä koira, kutsu, vapauta leluun/namiin (parantaa lähtönopeutta, lisää odotusarvoa luoksetulon alkuosaan)

5. Jätä koira, kutsu, lähde juoksemaan poispäin, vapauta leluun/namiin (parantaa lähtönopeutta, lisää odotusarvoa luoksetulon alkuosaan)

6. Heitä lelu koiran taa (voi olla myös ruokakuppi), jätä koira, kutsu ja juoksuta itsesi ympäri lelulle (vähentää palkan kyttäämistä kädestä, lisää vauhtia luoksetuloon)

7. Heitä lelu koiran taa, jätä koira, kutsu, ota normaalisti sivulle ja vapauta lelulle (vähentää palkan kyttäämistä kädestä)

8. Lähetä koira kiertämään jotain/putkeen ja kutsu siitä sivulle (sivulle tuloihin lisää vauhtia ja virettä)

9. Jätä koira suoran putken taakse ja juoksuta putken läpi sivulle tai vapauta vauhdista (tuo vaihtelua, nostaa virettä agilitykoiralla, saattaa auttaa kaarratusongelmaan)

10. Jätä koira hyppyesteiden taa ja kutsu niin, että koira joutuu hyppäämään 1-3 hyppyä matkalla (tuo vaihtelua, nostaa virettä agilitykoiralla, saattaa auttaa kaarratusongelmaan)

11. Jätä koira apparille, joka pitää koiraa valjaista/pannasta, loppu oman maun mukaan (tuo vaihtelua, nostaa virettä)

12. Jätä koira apparille, joka hiljakselleen pakittelee koiran kanssa ohjaajasta poispäin, loppu oman maun mukaan (tuo vaihtelua, nostaa virettä)

13. Jätä koira joko istumaan, makaamaan tai apparille, kutsu, koiran ollessa tullut 2/3 matkasta avaa käsitarget ja ota koira targettiin perusasennon sijaan (tuo vaihtelua, mahdollistaa treenaamisen, jos koira ei vielä osaa perusasentoa)

Näiden "perinteisempien" ideoiden lisäksi sain lomalla älyväläyksen, että miksi ei luoksetuloa voisi tehdäkkin siten, että koira vietäisiin ohjaajan luota pois ja kutsuttaisiin. Kokeiltiin tätä Pörrille eilen Millin kanssa siten, että mulla oli luoksetulon lopussa laatikko perusasennon vahvistamiseen. Jäin seisomaan pönöttämään paikoilleni, kun Milli lähti taluttamaan Pörriä pois. Kun Milli ja Pörri olivat tavallisen luoksetulomatkan päässä, he kääntyivät ympäri ja kutsuin Pörrin normaalisti. Hemmetti, että se tuli lujaa! En muista, että Pörri olisi ikinä tehnyt noin vauhdikasta luoksetuloa.

Kokeiltiin myös suorapalkkaa siten, että tehtiin luoksetulo kuten edellä, mutta laatikon sijaan laitoinkin (tai no laatikon päälle pitkän ruohon vuoksi) jalkojeni juuren namirasian. Näytin Pörrille namirasian ennen kuin Milli lähti taluttamaan Pörriä pois. Pörri tuli hurrrrrrjaa kyytiä nameille. Toivon, että tällä ns. suorapalkalla saisin sille vahvistettua ajatusta siitä, että sen pitää tulla kovaa minun luokse asti, eikä hidastella 2 metriä ennen. Katsotaan, miten nämä kaksi uutta ideaa alkaa toimia. Eilen Pörri ainakin vastasi niihin todella hyvin. Näiden lisäksi treenataan myös variaatioita 1-13. Onko teillä vielä mielessä jotain muita treenitapoja/variaatioita suoran luoksetulon treenaamiseen?