Meidän pikkuinen poika täyttää tänään jo 16 viikkoa. Pörrillä vahvisterokotus torstaina. Muuten tällä viikolla on ohjelmassa ainakin painia Kodan kanssa ja reissu Helsinkiin sekä hotelliyö.
Pörriä ei tänään oikein inspiroinut mittailut ja kuvien ottaminen, mutta otettiinpa kuvia silti. Monen yrityksen jälkeen saatiin Pörri vihdoin seisomaan jotakuinkin hyvin. Pörrin kasvu -välilehdeltä voi kuvaa verrata edellisiin viikkokuviin. Tässä kuvassa Pörri seisoo paljon lähempänä kaapistoa kuin aiemmissa kuvissa ja näyttää, ettei Pörri ole kasvanut yhtään. Eipä Pörrille ole korkeutta tullut kuin noin sentti ja painoa vain 800 g kahdessa viikossa. Hurjin kasvuvaihe taitaa ollakkin jo takanapäin. Pörrillä kasvaa edelleen takapää etupäätä nopeammin.
Piti tähän alle ottaa vielä nopeasti kuva Pörristä edestäpäin. Mun mielestä Pörrin naama on kehittynyt todella paljon ja sen ilmeeseen on tullut sitä rotumääritelmän mukaista suloisuutta. Suloisuus ei näistä kuvista oikein välity ja korvatkin näyttävät pystymmiltä kuin oikeasti ovat, sillä Pörri katsoo ylöspäin kameraan. Pörri on naamasta aikuistunut todella paljon, mutta muuten se on vielä ihan pennun näköinen.
Saatiin tänään taas kysely, että onko Pörri bordercollie vai tavallinen collie. Siihen on hyvä vastata, että eiku shetlanninlammaskoira. Saatiin naiselta takaisin vaan ihmettely, onpas se iso. Totesin vaan, että niihän se onkin. Naisella itsellään oli uros bordercollie. Itse kyllä tykkään tosi paljon, ettei Pörri jää miniksi. Mielummin otan maksin kuin minin. Jossain vaiheessa pohdin tosissaan myös australianpaimenkoiraa, joten olen henkisesti valmistautunut hieman isompaankin koiraan.
Pörrin viikonloppu sisälsi monenlaista ohjelmaa. Lauantaina oli vuorossa vihdoin kauan odotetut Akateemisen kyykän MM-kisat, joissa olin joukkueeni kanssa pelaamassa. Pelit sujuivat hyvin ja olin itse tyytyväinen omaani ja joukkuetovereideni suorituksiin. Harmiksemme hävisimme ensimmäisen pelimme viime vuoden kisoissa 8. sijoittunetta joukkuetta vastaan ja putosimme heti alkuerissä. No se ei hyvää fiilistä haitannut.
Kisoissa meillä oli omat kannustusjoukot mukana, kun Data ja Pörri kannustivat joukkuettamme ahkerasti. Pörrille riitti touhua ja töpinää, sillä herralla riitti ihan solkenaan rapsuttelijoita. Lisäksi sinkoilevat kyykät ja kartut kiinnostivat Pörriä. Pörriä jouduttiin pitämään paljon sylissä, sillä ympäri ämpäri sinkoilevat kartut vaaransivat herran turvallisuutta. Nelituntisen kannustamisen jälkeen Pörri oli ihan puhki ja pääsi Jannen kyydillä kotiin huilimaan. Itse jäin vielä Hervantaan ja ensin kävimme tyttöjen kanssa syömässä ja vielä myöhemmin illalla seuraamassa yleisen sarjan MM-finaalin.
Tänä aamuna kävimme tekemässä hieman normaalia pidemmän aamulenkin. Yleensä aamulenkit ovat pituudeltaan 20-30 min, että ehdin ajoissa töihin. Kuljimme pitkin Ahlmannin peltoja ja löydettiin pieni kiva uusi metsikkökin tästä läheltä. Tahti oli taas rauhallinen ja Pörri sai tutkia ja katsella mielensä mukaan. Olen viime aikoina käyttänyt Pörrin kanssa melko paljon tavallista hihnaa, sillä olemme siirtäneet lenkkejä hieman vilkkaammille paikoille. Pörri kävelee nykyään melko nätisti sekä tavallisessa hihnassa että flexissä. Ollaan nyt valittu talutin lenkin mukaan. Vilkaille paikoille ja koirakaverien kanssa tavallinen hihna. Rauhallisille haistelu- ja tutkiskelulenkeille valitaan mielummin flexi, ettei tarvitse itse ryömiä pitkin ojan pohjia.
Pörri löysi kivenkolosta aarteen
Iltapäivällä saatiinkin vähän Pörrille ohjelmaa, kun Kodan isäntä soitteli meitä Hatanpäälle koirapuistoilemaan. Tämä oli Pörrin ensimmäinen varsinainen kerta koirapuistossa. Kerran aiemmin oltiin Hervannassa koirapuistossa yhdessä Pörrin koirakaverien kanssa. Nyt puistossa oli Kodan lisäksi ihan outoja koiria, mutta Pörri suhtautui koiriin hyvin ja sai nuoren villakoiran kanssa hyviä paineja aikaiseksi.
Kukkulan kuningas
Puistossa alkoi jo hieman hämärtää, joten hyviä kuvia enää saanut. Sen vuoksi otinkin teille pienen videopätkän Pörrin ja Kodan painista. Pörrin koulutuksessa on vielä ongelmana se, että Pörrin päästä haihtuu kaikki opitut asiat, kun Koda tai joku muu pentukaveri on lähistöllä. Aikuisten koirien kanssa Pörri osaa kävellä nätisti hihnassa ja kuuntelee minua. Pörrin ja Kodan rinnakkain kävely on täysin mahdotonta, sillä herrat ovat koko ajan painimassa. Pörri ei myöskään tule juuri luokse ja kontakti jää heikoksi, jos pentukavereita on muutaman metrin säteellä. Vieraiden koirien ohittaminen alkaa sujua jo jossakin määrin, jos toinen koira ei ole kiinnostunut Pörristä.
Pörrillä on ollut viime aikoina punoitusta silmissä. Tänään päätimme käydä näyttämässä silmiä lääkärille. Ylimääräisiä ripsiä ei löytynyt, joten lääkäri arveli, että silmät olisivat ärsyyntyneet ilmassa olevista pienhiukkasista (katupöly yms.) ja ärsytys olisi johtanut sidekalvontulehdukseen. Täällä kaupunki-ilmassa leijuu nyt ties mitä, kun lumet suli. Saatiin tulehdusta poistavaa lääkettä, jonka pitäisi auttaa. Meillä on rokotusaika viikon päästä ja silloin katsotaan silmienkin tilanne uudelleen. Tällainen sidekalvontulehdus on kuulemma juuri 3 - 4 kuukautta vanhoilla koirilla yleinen, kun silmät eivät ole vielä tottuneet kaikkiin ärsykkeisiin (tuuli, hiukkaset, katupöly yms.). Vaiva ei ole onneksi tarttuva, joten voidaan rauhassa treffailla koirakavereita.
Ystävänpäivän kunniaksi päätimme käydä kaverini kanssa ystävänpäiväkaakaoilla koirakahvila Vainussa. Pörri ja Koda painivat koko kaakaoiden siemailun ajan ja herrat pääsivät jopa videolle. Katso video täältä!
Koska viime päiviltä ei ole mitään kivoja kuvia, laitetaanpa tähän pentukuvia Pörristä. Kävimme katsomassa Pörriä pariin otteeseen ennen luovutusta. Tässä kuvia näiltä kerroilta. Harmi, että molemmilla kerroilla unohdimme järkkärin kotiin, joten kuvat ovat heikkolaatuisia puhelinotoksia.
Pörri 3 vk
Pörri 3 vk
Pörri 5 vk
Pörri 5 vk ottaa päikkäreitä.
Pörrin sisarukset pienellä kasalla.
Pikkuisesta pojasta on kasvanut melkoinen nuorimies. Pörri kävi lääkärissä puntarilla ja painoa oli jo 7,2 kg!
Taas vaihteeksi näitä huippulaadukkaita puhelinotoksia (köh köh), mutta muutakaan ei nyt ole. Puhelin tuppaa olemaan aina mukana toisin kuin järkkäri. Ehkä näistäkin jotain selvää saa. Pörrin maanantai kului hyvin laiskoissa merkeissä, sillä teimme Jannen kanssa koko illan koulujuttuja. Tänään tiistaina olikin kiva, että Pörrille tuli kylään shelttikaveri Nala, jonka kanssa Pörri sai painia pitkän tovin. Painipaikkana kaveruksilla oli Ahlmannin puoliksi sula pelto ja herra olikin painien jälkeen sen näköinen. Päätettiin pitkästä aikaa pestä Pörri.
Shetlanninlammaskoirat ovat tuuheineen karvapeitteineen melkoisia palleroita, mutta märkänä koirat onkin sitten hyvin erinnäköisiä. Pörriki on melkoisen solakka poika kaiken pörheän karvan alla. Pesemisen jälkeen, kun turkki oli kuiva, harjattiin Pörriä karstalla. Pörristä alkaa nyt lähteä pentukarva ja karsta alkaa olla tarpeen. Harjailun jälkeen leikattiin vielä Pörrin kynnetkin.
Tänään mulle kävi myös pieni flexikämmi lenkillä. Pörri töpsötteli ihan nätisti hihnassa. Päästiin suojatien reunaan. Katsoin, että vasemmalta ei tullut autoja ja lähdettiin ylittämään suojatietä. Oikealta tuli auto, joten jäätiin keskisaarekkeelle seisomaan. Auto pysähtyi suojatien eteen, joten lähdimme ylittämään tietä, kunnes kevyen liikenteen väylää pitkin kävellyt tyttö loikkasi suojatielle ja Pörri ryntäsi tytön perään. Itselläni oli täysi kakkapussi toisessa kädessä ja toisessa lapanen, joten pystynyt painamaan flexin nappia. Vedin nopeasti vain käsin flexinarusta. Herra olisi halunnut välttämättä lähteä tytön perään ja jouduin oikein kiskomaan, että sain Pörrin tien yli. Onneksi autoilijalla oli tilannetajua, eikä autoilija lähtenyt kaasuttamaan siinä vaiheessa, kun ihmiset olivat ylittäneet suojatien, mutta musta koira seisoskeli keskellä tietä mustaa asfalttia vasten. Koossa oli melkoiset katastrofin ainekset, mutta onneksi tyttökin vain hymyili, kun söpö pikkupentu ryntäsi hänen peräänsä. Voi olla, että säikähdin tästä sen verran, että seuraava lenkki tehdään taas normaalissa hihnassa.
