Pörri 10 viikkoa

Meidän oma pikkuinen täyttää tänään jo 10 viikkoa. Se tietää sitä, että tällä viikolla on tiedossa muun muassa matokuuri. Pikkuherrasta on kuoriutunut viime aikoina melkoinen luiden/purutikkujen jyystäjä. Erityisiä suosikkeja ovat Faunattaren kinkkurullat ja kasvismassatikut. Herra saattaa keskittyä luiden pureksimiseen välillä reilun tunninkin kerrallaan.

Pörri tutkii sunnuntaiaamun lumista pihaa

Pörrin kasvaessa on ollut hauska seurata, miten se alkaa päivä päivältä yhä enemmän muistuttamaan omaa äitiään käytökseltään. Pörri on samanlainen huomionkipeä sylikoira, joka tykkää kaikista ihmisistä. Pörrin huomionhakuisuus saa välillä niin suureelliset mittasuhteet, että itse ei voi muuta kuin nauraa vatsalihakset kipeäksi. Pörri on myös melkoinen linssilude ja tulee aina poseeraamaan jalkojen juureen, kun kuulee kameran äänen.

Tuosta sylikoirajutusta vielä sananen. Ei olla päästetty vielä Pörriä sohvalle, koska se ei osaa itse tulla turvallisesti sieltä alas. Ollaan päätetty, että Pörri pääsee sohvalle, kun osaa itse tulla sinne ja hypätä pois.  Ollaan kuitenkin Pörrin kanssa jonkunverran lattialla. Kun lattialle istahtaa Pörri kiipeää yleensä heti syliin joko luu tai lelu suussaan. Jos jaksaa pitää Pörrille itse käsin luuta paikallaan, se jaksaa jyystää sitä sylissä pitkiäkin aikoja. Janne menee välillä makoilemaan vatsalleen lattialle, jolloin Pörri kiipeää heti selän päälle kävelemään ja alkaa etsiä hyvää makuupaikkaa.

Lauantaina ei vielä uskallettu mennä Mustin ja Mirrin pentupainiin, koska ei tiedetty, että pitääkö siellä olla rokotukset. Kysyin tätä myöhemmin liikkeestä ja ei kuulemma tarvitse olla. Koivistonkylän pentupaineissa oli kuulemma ollut lauantaina yksi 10 viikkoinen pentu. No ensiviikolla mennään sitten painimaan, kun Pörrikin on 10 viikkoinen. Vaikka ei päästy pentupaineihin, saatiin sunnuntaina painiseuraa ihan kotiin, kun Matkalla tulevaan -blogin Luna tuli meille omistajineen.

Pörri otti taas vieraat hyvin vastaan, kuten yleensä aina. Pörri ja Luna tulivat heti toimeen ja pian vedettiinkin hurjaa rallia ja painia pitkin kämppää ja takapihaa. Lunan rakettimainen juoksuvauhti oli Pörrille välillä hieman liikaa ja reppana joutui ottamaan hieman huilitaukoja. Pörri kuitenkin yritti parhaansa mukaan pysyä Lunan perässä ja käytti hyödykseen kaikki mahdolliset oikopolut. Heti, kun Lunalta huomio herpaantui, oli sitkeä pikkumies nyppäämässä hännästä. Pörrin kasvaessa Lunasta ja Pörristä saattaa tulla hyvätkin ystävät, jotka kokevat yhdessä monia leikkihetkiä.

Kun painileikit oli saatu päätökseen ja molemmat kaverukset olivat ottaneet pienet päiväunet, oli aika käydä luiden kimppuun. Alla olevassa kuvassa siis Luna reilu 7 kk ja Pörri vajaa 10 viikkoa. Kuvassa Pörri ja Luna näyttävät pelottavan samankokoisilta. Onneksi toisesta kuvasta huomaa, että kyllä Luna on vielä selvästi isompi. Tosin ei välttämättä menee montaa viikkoa, kun kaverukset ovat samankokoiset. Pörrin ja Lunan ruumiinrakenne on täysin erilainen. Siinä missä Luna on hyvin sirorakenteinen, Pörri on tuollainen mötkäle. Yritämme tänään ottaa Pörristä jonkinlaiset 10 viikkoismitat, jotta voitaisiin kerätä tänne blogiin Pörrin kasvugalleriaa.

Loppupäivä ja ilta sujui melko rauhallisissa merkeissä. Pörri jyysti luitansa olkkarin matolla. Käytiin illalla vielä Pörrin kanssa kahdestaan pienellä hihnalenkillä läheisessä puistossa. Törmättiin yhteen naapuruston koiraan. Kerrankin hihnan päässä oli fiksu koiranomistaja ja kysyi, että onko Pörrillä rokotukset kunnossa eikä päästänyt omaa koiraansa suinpäin nuuhkimaan Pörriä. Ollaan yritetty Pörrin kanssa opetella hihnassakävelemistä siten, että jokaista ihmistä ja koiraa ei tervehdittäisi. Tämän opettelu vaan on hankalaa, kun kaikki haluavat tervehtiä ja lässyttää Pörrille, että miten söpö pikkumies Pörri on. Alkaa tuntua siltä, että oppiikohan Pörri koskaan ohittamaan ihmisiä ja toisia koiria, kun se pienenä saa noin paljon huomiota. Tähän mennessä Pörri on ohittanut nätisti sellaiset ihmiset, jotka eivät puhu Pörrille ja näyttävät muutenkin välinpitämättömiltä. Ihmiset, jotka moikkaavat minua, Pörri olettaa heti ystäviksi ja sen pasmat menevät ihan sekaisin pitkäksi aikaa, eikä hihnassa kävelystä hanki tulla mitään. Nykyisin tuntuu, että Pörrin pasmat menevät aina sekaisin, jos nähdään joku ihminen tai koira. Olenkin turvautunut viime aikoina pariin kertaan kyseenalaiseen keinoon ja ottanut Pörrin syliin ja kantanut sen pois tilanteesta tai jopa ihan kotiin saakka. Kaimion kirjassa sanottiin, että pentua ei saisi ottaa syliin, vaan opettaa se itse ohittamaan muut koirat ja ihmiset. Itse koen, että Pörriltä on vielä kohtuutonta odottaa nättiä ohitusta, jos vastapuolen koira haukkuu ja murisee alle puolen metrin päässä, eikä toinen koiranulkoiluttaja ymmärrä lähteä tilanteesta itse pois, vaan antaa koiran räyhätä täydestä sydämestä. Tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin se, että Pörri oppisi kävelemään hihnassa vetämättä ja ohittamaan edes ihmisiä.

Mutta me lähdetään tästä nyt Jannen kanssa Ylöjärvelle katsomaan Lunan menestystä mätsäreissä ja poimimaan vinkkejä Pörrin mätsärireissuja varten.

Pörri yksin

Uudenvuodenpäivän jälkeen koittikin minun ja Jannen ensimmäinen työpäivä lähes kahden viikon loman jälkeen. Keskiviikon ja torstain välinen yö tuli nukuttua erittäin huonosti, sillä mielessä pyöri, että miten saadaan aamurutiinit hoidettua Pörrin kanssa ja miten se pärjää kotona yksin koko työpäivän ajan. Ennen työpäiväämme Pörri oli ollut yksin jokaisena päivänä, mutta vain lyhyitä aikoja 5 min - 2 tuntia. Päätettiinkin tehdä siten, että Janne käy lounastunnillaan katsomassa Pörriä, antamassa tälle päiväruuan ja käyttämässä tämän pihalla. Näin yksinolot jäävät 3 tunnin mittaisiksi. Pörri syö edelleen neljä kertaa päivässä. Aamuruoka on yleensä klo 7-8, päiväruoka klo 11-12, iltapäiväruoka klo 16-17 ja iltaruoka klo 19-21.

Meidän iso poika

Aamulla teimme siten, että Janne lähti ensin töihin. Minä ja Pörri noustiin ylös vasta, kun Janne oli lähtenyt. Söin aamupuurot samaan aikaan, kun Pörri pyöritteli kongiaan. Käytiin aamulla myös pienellä hihnalenkillä, joka meni todella nätisti. Ainoa huonopuoli aamussa oli, että Pörri oli kakannut keskelle olohuoneen lattiaa sillä aikaa, kun olin yläkerran vessassa pesemässä hampaita. Lähtiessäni jätin Pörrille aktivointipallon, jossa oli sisällä nameja ja Pörrin omia pentunappuloita. Pörri jäi innoissaan pyörittelemään palloa, eikä edes huomannut lähtöäni. 

Jannen tullessa ruokatunnilla kotiin oli vastaan töpötellyt varsin uninen ilmestys. Pissat ja kakat tulivat nätisti omalle pihalle eikä Pörri ollut tehnyt päivän aikana mitään tarpeita sisälle. Jannen lähtiessä Pörri oli väsähtänyt lähes samantien ja minun tullessani kotiin klo 16 jälkeen vastassa olikin taas uninen karvapallo, jolla oli kova pissahätä. Nostin Pörrin heti syliini ja kannoin ulos pissille. Illalla kyllä huomasi, että Pörri oli nukkunut koko päivän, sillä se jaksoi olla koko illan hereillä ja touhuilla meidän kanssa. Pikkuinen nukahti vasta klo 21 aikoihin. 

Perjantaina meillä oli hieman erilainen kuvio. Tehtiin siten, että herättiin molemmat samaan aikaan. Janne lähti hieman aiemmin töihin ja itse jäin vielä touhuilemaan Pörrin kanssa kotiin. Tällä kertaa Pörriltä tuli pissa olkkarin lattialle sillä aikaa, kun olin pesemässä hampaita. Jätin Pörrille taas aktivointipallon, jota se jäi innoissaan pyörittelemään minun lähtiessä töihin. Perjantaina Janne ei tullut katsomaan Pörriä ruokatunnilla, vaan sovittiin, että minä tulen töistä kotiin jo vähän yhden jälkeen. Taas vastassa oli pieni unenpöpperöinen herra, jolla oli pissa- ja kakkahätä. Pörriltä oli tullut pissa keittiön pissa-alustalle, joten herra oli ollut hereillä jossakin vaiheessa päivän aikana. Myös lelujen paikat olivat siirtyneet, joten ilmeisesti Pörri on leikkinyt hetken itsekseen. Perjantai-illalla Pörri oli vielä toisen vajaan 2 tunnin pätkän yksin kotona, kun kävimme Jannen kanssa viikonlopun ruokaostoksilla. Pörri oli taas nukkunut koko ajan, joten herralla oli illalla hyvin virtaa pureskella Faunattaresta ostettua kinkkurullaa. Ensi viikolla onkin sitten 4 päiväinen työviikko. Tulen itse varmaan ensi viikolla tekemään taas lyhyitä päiviä ja touhuilemaan Pörrin kanssa mahdollisimman paljon.

Janne imuroi Pörrin kanssa

Pörri on ollut meillä nyt reilut 2 viikkoa. Koulutustilanteissa huomaa, että Pörrin keskittymiskyky on parantunut paljon. Ennen Pörri ei jaksanut tehdä montaakaan temppua kerralla, mutta nyt se jaksaa keskittyä hommaan kauemmin kuin minä itse. Parantunut keskittymiskyky näkyy myös siinä, että Pörri jaksaa syödä luutaan tunninkin putkeen. Pörri jaksaa myös olla hereillä selvästi pidempiä aikoja kuin ennen. Luovutusikäisenä Pörri lähinnä nukkui. Välillä puuhasteltiin hieman jotain. Nyt pääasiassa puuhastellaan ja välillä otetaan päikkäreitä. Pörri on myös oppinut käyttämään nenäänsä esim. namien etsintään. Namienpiilotteluleikit ovat nykyään Pörrin suosikkeja.

Pörri kokeili toppatakkia

Kokeiltiin pari päivää sitten Pörrille talvitakkia, joka saatiin lainaan Matkalla tulevaan -blogin Jenniltä ja Lunalta. Takkia oli tarkoitus käyttää Pörrillä kovilla pakkasilla. Nyt on ollut niin leutoja ilmoja, ettei takkia ole tarvinnut. Takki oli nyt jo sen verran pienikokoinen, että herra on todennäköisesti kasvanut takista ulos ennen helmikuun 25 asteen pakkasia (jos sellaisia tänä vuonna edes tuleekaan..), mutta tammikuun kovemmille pakkasille siitä on apua. 

Pörri on siitä hauska tapaus, että se on pohjattoman utelias kaikkea uutta kohtaan. Tämä uteliaisuus saa sen monesti voittamaan pelkonsa. Hyvänä esimerkikkinä tästä on esim. imuri. Pörri pelkää vieläkin jonkinverran käynnissä olevaa liikkuvaa imuria, mutta on kovin kiinnostunut siitä. Pörri saattaa vähän aluksi arastella, mutta sitten kiinnostus voittaa pelon ja herra käy esimerkiksi vähän nuuskimassa imuria ja sitten sännätään taas sohvapöydän taakse piiloon. Taas käydään vähän kokeilemassa tassulla ja sännätään esim. omaan petiin tarkkailemaan tilannetta. Pörrin uteliaisuus teki myös takin kokeilemisesta hauskan kokemuksen. Herra tutki innoissaan takkia ja hups vaan se olikin sujahtanut Pörrin päälle.

Pörri luuli olevansa avuton kilpikonna.

Huomenna Pörrille koittaa jännä päivä, sillä herralle tulee shelttiseuralainen. Tästä lisää myöhemmin.

Pörrin uusi vuosi

Pörrin uudenvuodenaattoon kuului autoilun ja namien syömisen lisäksi yksinoloharjoituksia ja vieraiden viihdyttämistä. Olimme kutsuneet ystäviä viettämään meille uutta vuotta, jotta meillä olisi touhua ja tohinaa ja siten Pörrille jäisi uudesta vuodesta mukava kokemus eikä kaikki huomio suuntautuisi rakettien paukkeeseen. Vieraaksi saapunut kaveripariskunta tuli meille iltasella juuri sopivasti Pörrin päiväunien jälkeen.

Pörri otti vieraat vastaan iloisesti häntäänsä heilutellen ja kengännauhoja pureskellen. Kun vieraat olivat saaneet kengät jalastaan, Pörri bongasi vieraiden herkkuvarpaat. Pörrin harmiksi toinen vieraista oli ottanut Reinot mukaan, joten saalistettavia varpaita löytyi vain kahdesta jalasta. Jouduttiin antamaan Pörrille vähän erityisherkkuja, jotta se malttoi pysyä edes osan illasta poissa herkkuvarpailta.

Pörri kävi tekemässä illan mittaan tarpeita ulkona. Kauempaa kuulunut vaimea pauke ei sitä häirinnyt millään tavalla, mutta lähempää tulevat paukut hieman jänskättivät. Pidettiin koko ajan ulkona ollessamme ovea auki, jotta pelätessään Pörrillä olisi mahdollisuus mennä sisälle turvaan. Yhtä pisua jouduttiin alkuillasta hieman odottelemaan, mutta paukutuksen vaimetessa se sitten tuli. Pari pissaa tuli myös sisälle pissa-alustan päälle, koska oltiin tahallamme vähän hitaita, jos ulkona paukkui. Sisällä Pörri ei reagoinut paukkeeseen mitenkään, vaikka keittiön ikkuna oli auki ja äänet kuuluivat sisälle.

Puolen yön aikaan täällä Tampereella oli aivan hirveä paukkusota käynnissä. Rakettia sinkoili joka suunnasta. Vihiojanpuistosta ja Koivistonkylästä tuli paljon raketteja, jotka näkyivät hyvin meidän takapihalle. Pörrikin kävi nopsaan ulkona puolen yön aikaan, mutta aivan meidän lähellä ammuttu raketti pelotti sitä sen verran, että se ryntäsi sisälle. Janne jäikin sitten pahimman pommituksen ajaksi sisälle Pörrin kanssa, kun me muut olimme takapihalla. Pörrin vuosi vaihtui turvallisesti Jannen sylissä olohuoneen lattialla. Jannen mukaan Pörriä ei pelottanut niinkään paukaukset vaan enemmänkin valojen välkkyminen. Paukkumiseen se on jo tainnut tottua, sillä täällä Tampereella on paukkunut melkein joka ilta ja aamu siitä lähtien, kun rakettimyynti alkoi.

Eilisiltaa lukuunottamatta Pörri ei ole enää tehnyt tarpeita pissa-alustojen päälle. Herra onkin retuuttanut ja repinyt alustoja aika huolella. Pörrin mielestä alustat ovat vissiin turhia, sillä kaikki tarpeet, yölliset tarpeet mukaan lukien, tulevat ulos. Yritin yhtenä päivänä teipata pissa-alustoja maalarinteipillä kiinni lattiaan. Kun sain teippausurakkani valmiiksi ja Pörri pääsi vapaaksi Jannen sylistä, Pörri riensi alustalle ja irroitteli teippejä samaan tapaan ihminen irroittaisi ne lattiasta. Pörri on muutenkin viime aikoina osoittanut piilevää älykkyyttään niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämä vuosi on monella tapaa hyvin raskas. Olen koko vuoden kärsinyt kroonisesta akillesjännetulehduksesta, jonka paranemisesta ei ole tietoa. Tulehdus on rajoittanut omaa liikkumistani paljon ja haitannut normaalia arkielämää. Olen varsinkin loppuvuonna tehnyt valtavia määriä töitä, mikä on kostautunut oman hyvinvoinnin laiminlyömisenä. Eilen puhuimme Jannen ja vieraiden kanssa siitä, että miten paljon Pörri on tuonut meidän elämäämme iloa ja valoa. En muista, että olisin nauranut moniin kuukausiin yhtä paljon kuin vajaan parin viikon aikana Pörrin tempauksille. Vaikka Pörri on välillä vähän vaikea tapaus puremisvimmansa ja itsepäisen kovan luonteensa kanssa, hauskat hetket sen kanssa saavat unohtamaan kaiken huonon. Minusta ja Jannesta tuntuu, että rakastumme tuohon pikkupakkaukseen päivä päivältä enemmän. Vuoteen 2014 suuntaan hyvillä mielin kahden upean uroksen kanssa.

Olisko lisää purutikkuja?!

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille blogin lukijoille!

Pörri autoilee

Pörrin uudenvuodenaatto alkoi tuttuun tapaan ulkoilulla omalla takapihalla. Kun ruuat oli saatu syötyä ja pienet unet otettua oli aika siirtyä autoiluharjoitusten kimppuun. Aloitettiin harjoitukset Kaimion kirjan ohjeiden mukaisesti. Ensin Pörri nostettiin auton takakonttiin, jonne oli laitettu nami. Sitten se nostettiin pois. Tätä jatkettiin muutama kerta. Pörri innostui takaluukussa olemisesta erittäin paljon, kun siellä sai nameja ja meinasi itse kiivetä takaluukuun, kun se nostettiin sieltä pois. Tämän jälkeen tehtiin harjoituksia, joissa takaluukku suljettiin Pörrin ollessa siellä. Samalla istuin itse takapenkillä ja annoin Pörrille nameja ja jutustelin sille. Kun nämä harjoitukset sujuivat nätisti, pidettiin tauko.

Jee musta otetaan kuvia. Jos poseeraan oikein nätisti, otetaanko musta monta kuvaa?!

Tauolla käytiin taas vähän mutustelemassa takapihan kukkapenkin kasveja ja maistelemassa multaa. Ulkoilujen ja pienten nokosten jälkeen lähdettiinkin sitten autoajelulle. Pörrin ensimmäinen automatka oli Koivistonkylästä Hervantaan. Kävin itse siivoamassa vanhan työpaikkani työpöydän ja palauttamassa avaimet. Samaan aikaan Janne kierteli Pörrin kanssa Hervannan metsiköissä. Sen verran oli pikkuista uusi ympäristö jänskättänyt, ettei Pörri uskaltanut tehdä tarpeitaan ulos, vaan oli hädissään päästellyt pissit omaan petiinsä auton takakonttiin (onneksi ostettiin se kosteutta hylkivä ja vesipestävä peti..).

Koska ei haluttu osoittaa Pörrille, että autoilu on ihan tylsää ja tyhmää, päätettiin ilahduttaa sitä poikkeamalla Hervannan Mustiin ja Mirriin. Ei oltu Jannen kanssa koskaan käyty Hervannan liikkeessä, joten meitä kiinnosti nähdä millainen kauppa oli kyseessä. Samalla haettiin Pörrille uusia nameja. Jätettiin auto läheiselle parkkipaikalle ja käveltiin siitä Mustiin ja Mirriin siten, että Pörri oli Jannen sylissä, sillä Hervannan keskustan vilske meinasi olla meidän pienelle maalaiskoiralle vähän turhan jännää. Kävelymatkan aikana joku ampui raketin aivan läheltämme. Itse säikähdin rakettia ihan valtavasti, mutta Pörri ei ollut raketista moksiskaan.

Pörri katselee kassalla asioivaa miestä rapsutuksien toivossa.

Mustissa ja Mirrissä Pörriä ensin vähän ujostutti. Herra kuitenkin innostui kaupasta sen jälkeen, kun löydettiin vinkuleluosasto ja kivoja asiakkaita, jotka rapsuttelivat ja lepertelivät mukavia. Tutkittiin koko kauppa läpi ja Pörri nuuskutteli uteliaana kaikkea shampoo-pulloista hamsterin ruokiin. Kun kaupan myyjä sai palveltua edelliset asiakkaat, myyjä tuli rapsuttelemaan Pörriä. Pörri näytti rapsutteluista ja huomioista nauttivan. Luuosastolla Pörri tykästyi alahyllyllä lojuviin luihin ja nuoleskeli niitä innoissaan. Samalla me myyjän kanssa etsittiin jotain pennulle sopivia kivoja nameja ja rupatelttiin koirajuttuja. Myyjä kehui Pörriä ja sanoi, että Pörri vaikuttaa luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin harrastuskoiraksi sopivaksi. Pörrin reipas, rohkea, ihmisläheinen ja yhteistyökykyinen luonne on juuri sellainen, jota harrastuskoira tarvitsee. Myyjää kiinnostikin, että olemmeko suunnitelleet esimerkiksi agilityn harrastamista. Rupateltiin sitten tovi meidän harrastussuunnitelmista. Myyjä antoi vielä erityiskehut siitä, että Pörri ottaa hienosti oma-aloitteisesti kontaktin. Itsestä välillä tuntuu, että Pörri ottaa melko heikosti kontaktia, mutta ilmeisesti itse olen vähän sokeutunut asialle. Hihnalenkeillä olen palkinnut Pörriä nyt ahkerasti herkuilla aina, kun se ottaa oma-aloitetteisesti kontaktin. 

Luunmetsästäjä

Kaupasta lähdettäessä annettiin Pörrin kävellä itse. Ostetut namit olivat niin hyviä, ettei liukuovet tai ruuhkaisessa Hervannassa kävelykään tuntunut liian pelottavalta. Hervannassa pyöriminen oli kyllä oikein sosialisointia parhaimmillaan. Nähtiin lastenvaunuja, juoksevia lapsia, ihmisiä laidasta laitaan ja paljon autoja.

Pörri autoilee

Autossa Pörri oli ajon aikana aluksi ihmeissään ja katseli ikkunoista ulos ohiviliseviä maisemia, mutta rauhoittui sitten pian ja meni omaan petiinsä nukkumaan. Otettiin automatkalle mukaan Pörrille sen oma peti ja viltti, luu ja sen lempilelu vinkuorava. Kotimatka sujui Pörriltä hyvin kunnes oltiin omassa pihassa ja Janne peruutti autoa katokseen. Katselin sattumalta taaksepäin takaluukun suuntaan ja näin, että Pörri yökkii. Kyllähän sieltä sitten laatta lensikin huolella, kun saatiin auto parkkiin. Nostettiin Pörri pois kyydistä ja menin itse Pörrin kanssa takapihalle pissille sillä aikaa, kun Janne siivosi oksennuksia Pörrin pedistä (onneksi ostettiin kosteutta hylkivä ja vesipestävä peti!!!). Pahoinvoinnista ja uusien asioiden tuomasta jännityksestä huolimatta ruoka maistui kotona hyvältä. Myös uudet namit maistuivat hyvin varsinkin, kun niitä sai varastaa lattialle unohtuneesta kauppakassista.