Agilitytunnelmia

Vihdoinkin agilitypostausta. Eipä tämä olekkaan kuin reilut kaksi viikkoa maannut luonnoksissa. Monena iltana on ollut tarkoitus tehdä tämä loppuun, mutta ei vain ole ollut aikaa. Positiivista on se, että aika, jonka olen meinannut käyttää tämän kirjoittamiseen, olenkin käyttänyt Pörrin kanssa touhuiluun. Postauksen kuvat ovat ottaneet Heli ja Sue Kalves. Kiitos heille kuvista ja videosta!

Käytiin tosiaan pari viikkoa sitten lauantaina Lempäälässä katsomassa, kun Pörrin velipuoli Ykä kisaili agilityn ykkösluokassa. Ykä kuuluu kooltaan maxiluokkaan, jonne Pörrikin todennäköisesti aikuisena päätyy. Ykän perheellä on myös toinen sheltti Aksu, joka kisailee maxi kakkosissa, mutta Aksun menoa ei päästy ihailemaan tällä kertaa. Aksu ja Heli saavuttivat hienosti torstaina ensimmäisen luvansa kakkosissa.

Pörri katselee haikaillen agilitykentälle.

Ei olla ennen oltu katsomassa agilityä livenä, joten oli tosi kiva kokemus. Ykän videioita olen katsellut paljonkin netistä, mutta oli kiva nähdä myös muiden eri rotuisten koirien kisasuorituksia. Ykää vastaan kilpaili mm. australianpaimenkoiria, collieita ja noutajia. Ylivoimaisesti eniten vastassa oli kuitenkin bordercollieita.

Pörrille oli ensimmäinen kerta tuollaisessa sisähallissa. Pörri käyttäytyi melko hyvin. Vähän halusi haistella muita koiria ja hiukan haukkua, kun muutkin haukkuivat. Loppuvaiheessa Pörri laittoi hallin lattialle pienelle kerälle nukkumaan. Tuntuu, että Pörri sopeutuu hyvin erilaisiin paikkoihin. Ykän kanssa piti aluksi myös hiukan painia, mutta terveyhdyspainien jälkeen pojat olivat melko rauhassa keskenään.

Plääh ihan tylsää vaan katsella.

Pörrin kanssa on tarkoitus aloittaa agilityn harrastaminen, kunhan ikää on vähän enemmän. Uskon, että Pörri tykästyy agilityyn ja suoritukset eivät jää ainakaan koirasta kiinni. Shetlanninlammaskoirat ovat maxiluokassa suht harvinaisia, mutta eivät ollenkaan tavattomia. Sheltit myös pärjäävät ihan hyvin, vaikka eivät ole rotuna todellakaan nopeimpia maxeja. Agility on kuitenkin paljon muutakin kuin kovaa juoksuvauhtia. Maxiluokassa kisaaminen on sheltille melko kova rasitus, sillä yleensä sheltit ovat luokan pienimpiä koiria. Toivonkin, että kun Pörri nyt on kasvamassa maxiluokkaan niin kasvaisi sitten reippaasti yli eikä jäisi 43 senttiseksi.

Minäkin haluan!

Nostettiin Pörri välillä syliin, jotta Pörri sai katsella, mitä radalla tapahtui. Herra katselikin silmä kovana isompien poikien ja tyttöjen kisasuorituksia.

Veljekset vaihtavat kuulumisia: "Näiksä, ku mä vedin hienosti tuolla radalla!"

Kun Ykän kisasuoritukset olivat ohi, mentiin yhdessä harjoittelu- ja lämmittelyalueelle, jossa Pörri pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa putkea. Tästä on alla myös video. Aluksi Pörri ei tajunnut putken ideaa. Kun Pörri saatiin vihdoin menemään ensimmäisen kerran putken läpi, se innostui hommasta niin, että ravasi putkea vaan ees taas. Tuleva agilitykoira siis...