Kapulan pitäminen

Ollaan tällä viikolla saavutettu jonkinlainen suuri läpimurto kapulan pitämisessä. Olen aiemmin tehnyt noudon alkuopetuksesta oman postauksen ja se löytyy täältä. Pörrille on noudon opettaminen aloitettu sheippaamalla. Sainkin Pörrin pitämään tavallista puukapulaa ilman pureskelua sheippaamalla. Vähän rauhatonta se pitäminen oli silti ja Pörri usein nyki päätään ylös alas, vaikkei kapulaa pureskellutkaan. Tunnarin ja ohjatun noudon kapulan kanssa kohdattiinkin ihan uusia ongelmia, sillä Pörri meinasi parit kapulat pistää välittömästi paloiksi ennen kuin sain ne pois sen suusta. Puruvimma näitä kapuloita kohtaan oli jotain ihan tajutonta.

Koutsimme Riitta sanoi, että hän itse eikä monet muutkaan ole onnistuneet opettamaan koiralle rauhallista pitoa pelkästään sheippaamalla. Uskon, että noudon saa opetettua koiralle sheippaamalla, mutta kun uusiin alokasluokan liikkeisiin tulee myös kapulan pito niin hyvän rauhallisen pidon opettamisen tärkeys korostuu. Epäilen, että pidon opettaminen ei onnistu pelkästään sheippaamalla koiralle, jolla on voimakas taipumus pureskella suussa olevia tavaroita tai ainakin se vaatii pitkiä hermoja ja paljon kapuloita. 

Riitta sanoi, että hän on opettanut pidon ihan perinteisellä tyylillä. Koiralle kapula suuhun ja kädet kuonon ympäri. Pörrin kohdalla helpommin sanottu kuin tehty. Itse en onnistunut tässä ensimmäisellä valkkukerralla. Riitta onnistui pitkän yrittämisen jälkeen saamaan pari onnistunetta toistoa Pörrin kanssa. Käytännössä tämä lähti siitä, että vasemmalla kädellä tartuttiin koiran kaulapantaan ja koiran alaleukaan, oikealla kädellä laitettiin kapula suuhun ja painettiin tämän jälkeen yläleukaa kiinni. Kun koira rauhottui ja piti kapulaa levollisesti, koira vapautettiin ja palkattiin ihan superisti. Pörrin kohdalla kesti todella pitkään, että päästiin tähän asti. Ensinnäkin olin Pörrin mielestä ihan järjetön ämmä, jos meinasin tarttua sitä puikulanokasta kiinni. Ensimmäiset pari päivää keskusteltiin Pörrin kanssa siitä, että onko ok, jos tartun sitä rintapuolelta kaulapannasta. Tämän jälkeen keskusteltiin pari päivää, onko ok, jos tartun sitä alaleuasta. Tämän jälkeen mietittiin onko ok, jos tartun sitä yläleuasta. Tämän jälkeen pohdittiin onko ok, jos painan sen kuonoa kiinni. Tämän jälkeen tahkottiin sen kanssa, että onko ok jos laitan sille kapulan suuhun ja onko ok, jos laitan kapulan suuhun ja painan sen jälkeen kuonoa kiinni. Onneksi toi koira on julmetun perso ruualle. Muuten tästä ei olisi varmaan tullut mitään. 

Kun päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että pidon opettaminen tällä keinolla on ihan ok, Pörri oppi pidon todella nopeasti. Se pitää kapulaa jo pitkiäkin aikoja todella nätisti. Vielä pitäisi hioa sitä, miten Pörri ottaa kapulan suuhun nätisti, eikä mälvää sitä. Lisäksi pitää opettaa, että voin tuoda kädet kapulan lähelle tai tarttua kapulaan, mutta silti siitä ei saa irroittaa ennen luovutuskäskyä. Kapulan palauttamista ei olla vielä päästy oikein harjoittelemaan, sillä Pörri tuppaa tiputtamaan kapulan heti, kun kosken kapulaan. Alla on vielä videota meidän kapulaharjoittelusta. Palkan pidän kipossa Pörrin näkyvillä sen vuoksi, että Pörri on ymmärtänyt vapautuskäskyn luvaksi saada pureskella kapulaa. Kun palkka on näkyvillä, se tiputtaa kapulan välittömästi palkkasanan jälkeen. Olen tehnyt näitä pitoharjoituksia vain muutaman kerralla (2-5 toistoa) silloin tällöin, sillä tärkeämpää on lopputulos kuin se, miten nopeasti koira tämän oppii.

Hyvän mielen aamutreenit

Edellisestä treenipostauksesta onkin jo pari viikkoa aikaa. Edellisen parin viikon ajalta ei ole ollut mitään oleellista raportoitavaa, joten blogikin on saanut elellä hiljaiseloa. Ohjatuissa ryhmissä on käyty ja nyt olen myös virallisesti ilmoittanut pitäväni kesän taukoa ohjatuista treeneistä. Jotenkin alkaa olla tauon tarpeessa. Toisekseen tahtoisin viedä Pörriä nyt eteenpäin ihan omin ajatuksin. Haetaan toukokuussa vielä vähän vinkkejä ja ideoita kesää varten, sillä ilmoitin itseni kuunteluoppilaaksi Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutukseen. Olisin saanut koulutukseen todennäköisesti myös koirakkopaikan, mutta en viitsinyt ottaa sitä, sillä en halua mennä sinne noin keskeneräisen koiran kanssa. Meidän pitäisi ensin saada ihan perusjutut kuntoon, jotta voitaisiin edetä. Heinäkuulle olisi tiedossa myös shelttien tokoleiri, jossa sitten haetaan loppukesälle uusia ajatuksia.

Eilen näin aamulla Facebookista ikävän uutisen, sillä aivan meidän lähistöltä oli karannut pieni ja arka shelttityttö edellisenä iltana. Aamulla tuli koirasta ensimmäiset havainnot ja se seikkaili moottoritiellä! Huh, että sai olla itsekin sydän syrjällään. Puolen päivän aikoihin tuli tieto, että koira oli nähty läheisen kauppakeskuksen pihassa ja kevyen liikenteen sillalla. Juuri ennen kuin lähdin töistä, tuli tieto, että koira oli nähty taas lähellä moottoritietä aivan meidän lenkkimaastojen kupeessa. Päätettiin töiden jälkeen lähteä poikien kanssa katsomaan, jos nähtäisiin shelttityttöjä. Kuljettiin mottoritien sivuja molemmin puolin ja käytiin tarkistamassa moottoritiellä olevan tunnelin suuaukot ja tähyilemässä moottoritielle. Ei kuitenkaan nähty mitään. Illalla tuli tieto, että koira oli nähty vanhan kotinsa rappusilla naapurikaupunginosassa. Koira oli kuitenkin luikkinut pakoon ihmisen nähdessään.

Aamulla koirasta ei ollut tullut havaintoja. Päätettiin heittää aamulla vähän normaalia pidempi aamulenkki naapurikaupunginosan puolelle ja käydä tähyilemässä, jos karkulaista näkyisi. Jotenkin tuli ihan yhtäkkiä treenifiilis. Ei olla pitkään aikaan juuri omatoimitreenattu. Olen ainoastaan pitoja tehnyt tunnarikapulan kanssa, sillä Pörri pureskelee pahiten juuri tunnaria. Olen viime aikoina palkannut Pörriä omatoimitreeneissä kepeillä kahden lelun leikkinä, sillä kepit tuntuu olevan sille ihan parhaita "leluja". Löysin kentänlaidalta pari sopivaa keppiä ja päästin sen irti hihnasta. Pörri oli heti messissä ja asenne oli, että "jee treenataan". Tehtiin pari luoksetuloa, sivulletuloja, vähän seuraamista keppi kainalossa ja harjoiteltiin vauhtinoutoja kepillä. Huh mikä asenne! En ole koskaan nähnyt Pörrin tekevän seuraamista sellaisella intensiteetillä. Lelu kainalossa -konsti ei Pörrille toimi, mutta keppi kainalossa näköjään toimii. Hieman pyrki edistämään, mutta muuten paikka pysyi hyvin myös juoksuseuraamisessa. Olen tullut siihen tulokseen, että mun on pakko laskea kriteeriä paikan suhteen seuraamisessa väliaikaisesti, että saisin sisäänajettua seuraamiseen lelupalkkaa ja sitä kautta parempaa motivaatiota ja sitä hullua asennetta, jonka siihen haluan. Hyvän asenteen lisäksi oli huippua, miten Pörri teki töitä mun kanssa ihan 110 prosenttisesti. Kentän ohi kulki ihmisiä, pyöriä, autoja, variksia ja ties mitä, mutta tuo koira ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota, koska sen mielestä oli ihan huippua treenata mun kanssa <3. Kentältä lähtiessä hymyilin kuin hangon keksi ja leijuin ihan omissa pilvilinnoissa. Parasta oli se, että kotimatkalla luin Facebookista, että pikkuinen karkulainen oli löytynyt. Seikkailija oli löytänyt vihdoinkin oman kotinsa rappusille.

Pörri ja Bertta

Oi vitsit miten ihana ilma on ollut koko viikonlopun. On sanomattakin selvää, että mieli vetää ulos tankkaamaan aurinkoenergiaa. Ollaan laiskoteltu koko viikonloppu. Katseltu leffoja, loikoiltu koko perheen voimin sohvalla, ulkoiltu paljon ja nähty pitkästä aikaa koirakavereita, joita piti nähdä jo viime viikolla. Viime viikko meni ohi vähän sumussa, kun yritin jotenkuten jaksaa koko viikon töissä, vaikka flunssa yritti iskeä päälle. Tällä viikolla olo on ollut onneksi parempi ja nyt alan olla jo käytännössä terve.

Tänään päätettiin lähteä valloittamaan Sulkavuori Bertan ja Bertan omistajien kanssa. Bertta on yksi Pörrin parhaista ystävistä ja kaverukset ovat tunteneet toisensa ihan pikkupennuista saakka. Tämä vauhtikaksikko on muuten syntynyt samana päivänä. Bertta ei ole mikään hieno neiti, vaan melkoinen luonnonlapsi ja saa useinkin Pörrinkin yllytettyä mukaan kuraralliin. Sulkavuorella oli onneksi vielä melko paljon lunta, joten ihan hirveää kurakeliä ei ollut kuin loppulenkistä. Janne napsi kaksikosta muutaman kuvan.

Viime treenien plussat ja miinukset

Tässä tulee tämmöinen tiivistelmä oman muistini tueksi viime päivien treeneistä. Meidän arkihan ei normaalisti näytä tällaiselta, mutta edellisen viikon treenitauko, kaunis auringonpaiste ja sulaneet kentät houkuttelivat treenailemaan myös omatoimisesti. Koko talven aikana ollaan omatoimitreenattu todella vähän. Pääasiassa treenit ovat olleet ohjattuja. Kotona on naksuteltu vain jotain pikkujuttuja. Nyt lumien sulettua ja talvikauden lopputua siirretään taas painoa omatoimitreenaamisen puoleen ja kesän aikana ei ole tarkoitus käydä ohjatuissa kuin satunnaisesti.

Sunnuntai
- ryhmätreenit Tallilla

Treenien teemana ruutu. Unohdin kosketusalustan kotiin ja paniikkinaksuttelin Pörrille juomakupista uuden kosketusalustan. Ruutu meni tosi kivasti. Pörri juoksi sinne vauhdilla ja pysyi hyvin paikoillaan. Lopuksi paikallaolot.

Treenien + ja -
+ ruutu sujui hyvin
+ Pörri ei kokenut juuri häiriötä viereisen kentän agista
+ uskalsin pitää Pörriä irti
+ Pörri leikki hyvin
+ Pörri tuli ja lähti hallista haukkumatta!
+ asenne kiva

- kontaktia pitää saada paremmaksi
- lähellä olemista pitää vahvistaa
- nousi taas seisomaan paikkiksessa! (=jotenkin mielentila väärä)

Maantai
- agitreenit SDP:llä

Treenattiin väliajalla vähän tokojuttuja, sillä Pörri treenivuorossa vasta porukan viimeisenä. Tehtiin muutamia seuraamisen liikkeelle lähtöjä, askelsiirtymiä ja saksalaista täyskäännöstä. Lisäksi tehtiin käännöksiä kaiken 90 ja 360 asteen väliltä. Tehtiin myös perusasentoharjoituksia.

Treenien + ja -
+ kiva asenne -> häntä heilui ja iloinen ilme
+ teki mielellään töitä
+ vapautunut tunnelma
+ suoritukset meni hyvin
+ askelsiitymät sujuivat hienosti

- kontakti paremmaksi
- hieman häiriöherkkyyttä, kun molemmin puolin aksattiin -> katse harhaili, kun naapurikentällä huudeltiin putkeen

Tiistai
- tokovalkut Koirakoutsilla

Sheippailtiin mattoa/häkkiä mukavaksi oleskelupaikaksi, tehtiin liikkeestä seisomista luopumisen kautta ja opetettiin koiria seuraamaan edessä.

Treenien + ja -
+ Pörri oli koko tunnin vapaana
+ Tunnelma hallissa oli välillä melko villi, mutta Pörri ei karannut, vaikka olisi ollut mahdollisuus
+ Pörri pysyi hyvin lähellä
+ Tuli halliin haukkumatta ja käyttäytyi hallin ulkopuolella fiksusti, vaikka muiden koirien aiheuttama älämölö oli melkoinen

- Pörri oli jotenkin jähmeä
- sheippailu vei sen voimat ja täytti vatsan -> tunti tekemistä on Pörrille liikaa kerralla
- otti häiriötä naapurikentän treeneistä

Keskiviikko

Keskiviikkona poikettiin Ahlmannin kautta samalla, kun oltiin lenkillä. Tehtiin pari luoksetuloa ja harjoiteltiin puiden kiertämistä muutama kerta.

Treenien + ja -
+ Ihana asenne
+ Palkkautui kivasti lelulla ja leikki hyvin
+ Vastasi sosiaaliseen palkkaan mukavasti
+ luoksetulot sujui hienosti ja Pörrin luoksetulovauhti ei enää hyydy, vaikka palkkaa ei tulisikaan heti

- Pörri jäi tuijottamaan aidan takana ohikulkevia koiria (ei onneksi juossut luokse tms. aivopieruja)
- Pörri ei meinannut tajuta kiertää puita -> tätä pitää treenata lisää

Torstai
- omatoimiryhmätreenit Kalevassa

Tehtiin ruutua pari toistoa, seuraamista sieppaamalla, luoksetuloja pari toistoa, tötterön kiertoa pari toistoa ja lopuksi paikkamakuu. Lisäksi palkkailin hiljaa odottamisesta ja kontaktista.

Treenien + ja -
+ Uskalsin pitää Pörriä vapaana, vaikka häiriö oli kova (muita treenaavia koiria + jalkapallon pelaajat kentän toisessa päässä)
+ Asenne aluksi hyvä, mutta välillä meni haukkumiseksi tai nuuskimiseksi (=nosti kierroksia odotellessa)
+ Teki töitä hiljaa
+ Luovutti lelusta haukkumatta
+ Pysyi lähellä suurimman osan ajasta
+ Vastasi kivasti sosiaalisen palkkaan
+ Leikki hyvin

- pääsi treenien lopussa karkaamaan Priyan luokse (ei ollut käskyn alla)
- otti häiriötä kaikesta mahdollisesta
- hajut veti puoleensa
- nousi taas paikkiksessa! Jotenkin olemus ja mieli ihan muualla kuin itse suorituksessa
- meni jähmeästi ruutuun

Yhteenveto treeneistä:

Pörrin asenne tekemiseen on parantunut. Sellaisissa tilanteissa, joissa sen kontakti on ennen tippunut, se ei enää välttämättä tipu tai tippuu, mutta pian Pörri ottaa uudelleen kontaktia, eikä jää kiinni kohteeseen. Treeneissä on paljon hauskempaa, kun on enemmän onnistuneita asioita, joista voi palkata ja vähemmän asioita, joista huomauttaa. Tällöin asenne ja ilmapiiri muuttuu positiivisemmaksi ja iloisemmaksi, mikä taas poikii lisää onnistuneita suorituksia. Erityisen iloinen olen siitä, että Pörri on alkanut vastata sosiaaliseen palkkaan ja uskaltaa itse tarjota rohkeammin oikeaa käytöstä. Viime aikoina treeneistä on saanut lähteä hyvillä mielin kotiin ja meillä on ollut yhdessä mukavaa. Luoksetulotreenissä on päästy viime aikoina eteenpäin ja kevään mittaan saadaan toivottavasti kasaan kokonainen luoksetuloliike, joka on nopea (vauhti ei hyydy kesken kaiken). Pörri tarvitsee edelleen paljon kontakti- yms. treeniä ja vahvistusta sille, että treenaaminen on kivaa ja mun kanssa on hauskaa ja mukavaa. Treeni jatkukoon, sillä suunta on ainakin oikea.