Koiratreffejä

Jos lauantaina liikuttiin australianpaimenkoirien kanssa, oli sunnuntaina vuorossa sitten rodunomaisempaa toimintaa. Tampereen seudulla asustelevat sheltti-ihmiset pitävät facebookissa ryhmää, jossa sovitaan yhteistapaamisia. Nyt sunnuntaina pidettiin ryhmätreffit Särkijärven jäällä ja mukaan pääsikin ilahduttavan suuri määrä koiria omistajineen. Mentiin paikalle autolla ja automatka sujui Pörriltä hyvin sylissäni. Takaisin tultiinkin sitten bussilla. Bussissa Pörri matkustaa mielellään. Vaikka Pörri olikin porukan nuorin ja pienin, pärjäsi Pörri hienosti muiden koirien mukana. Juoksuvauhdissa Pörri vielä hieman hävisi suuremmille lajitovereilleen, mutta se ei menoa haitannut.

Kotiin päästessä Pörri olikin todella väsynyt. Pörri valitsi itselleen erittäinkin mukavan nukkumapaikan sillä aikaa, kun kävin vessassa. Onneksi puhdistin herran tassut ja mahan hyvin kurapyyhkeellä ennenkuin jätin herrasen yksin alakertaan. Sohvasta on tullut viime aikoina Pörrin suuri suosikkipaikka, jossa nukutaan, syödään luuta ja leikitään leluilla. Pörrin varsinainen nimi on My Lord, jonka voi suomeksi kääntää esimerkiksi Minun Herrani tai Teidän Ylhäisyytenne tai Teidän Armonne. Ollaan Jannen kanssa moneen kertaan naureskeltu, että eipä olisi kasvattaja paremmin voinut pennulle nimeä valita. Pörri todellakin tuntee oman arvonsa ja on todellinen Herra, kuten alla olevan kuvan nukkumapaikkavalinnastakin näkee. 

Tässä vielä yksi kuva, jossa herra istuskelee sohvalla tärkeännäköisenä. Kuva on otettu pari päivää sitten. Tuosta paikasta on tullut yksi Pörrin lempparipaikka sohvalla.

Päätin tänään myös rohkaistua ja ilmoitin minut ja Pörrin tokon alkeiskurssille. Ollaan harjoiteltu Pörrin kanssa jo heti pienestä pitäen joitakin tokoliikkeitä kotona. Kurssi alkaa vasta huhtikuun puolivälissä, joten meillä on vielä hyvin aikaa harjoitella perusjuttuja ennen kurssia. Erilliselle pentukurssille en näe meillä tarvetta, sillä Pörri osaa melko hyvin peruskäskyt ja harjoitellaan niitä lisäksi kotona päivittäin. Myös koirakavereita Pörrillä riittää omasta takaa, joten kurssille ei tarvitse mennä sosiaalistamisenkaan takia.

Viime aikojen kuulumisia

Vietettiin viime viikonloppu Pohjanmaalla, josta nämä kuvatkin ovat. Meidän epäonnisesta automatkasta olikin jo aiemmassa postauksessa. Kiitos kaikille tutuille vinkeistä koiran autoiluun liittyen. Nyt on Pörrille ostettu pahoinvointia vähentävää lääkettä seuraavaa pitkää automatkaa varten. Meidän autoiluharjoittelu on vähän siitä hankalaa, että käytetään autoa todella vähän. Arkisin liikutaan aina pyörällä ja bussilla. Autolla ajellaan yleensä vain pidempiä matkoja, joten Pörri ei pääse kovinkaan usein auton kyytiin ja tottumiseen menee siten pitkä aika.

Pörri yrittää kävellä nätisti ja ottaa kontaktia ja meikä vaan katselee maata..

Viikonloppu meni automatkoja lukuun ottamatta todella hyvin. Pörrin rohkea ja sosiaalinen luonne tekee tämmöiset vierailut helpoiksi. Pörri oli Pohjanmaalla heti kuin kotonaan ja töhötti vinkuorava suussa. Herra nautti viikonlopun aikana saamastaan huomiosta ja oli tapansa mukaan tunkemassa vähän jokaisen syliin antamaan märkiä pusuja. Pörri on hauska, kun sen pitää aina olla siellä missä tapahtuu. Meidän seura ei herraa hirveästi kiinnostanut, jos tarjolla oli jotain paljon jännempääkin, kuten tiskikoneen täyttöä tai sängyn petausta.

Yksi asia, joka meitä jännitti etukäteen paljon, oli sisäsiisteys. Pörrillä on sattunut viime aikoina hieman vahinkoja kylässä. Toki pitää mainita, että kaikki matot, joihin Pörri on kylässä pissannut, ovat olleet sellaisia, joihin perheen oma koira on pissannut myös. Kotona Pörri on työpäiviä lukuunottamatta täysin sisäsiisti. Vahinkoja ei ole sattunut enää moneen viikkoon. Pörri osaa pyytää itse ulos hädän yllättäessä. Työpäivien aikana Pörri yleensä tekee yhden pissan keittiön alustalle. Tosin viime viikolla ja tällä viikolla on ollut päiviä, jolloin Pörri on jaksanut pidätellä koko 8,5 h yksinoloaikansa ajan. Sitten onkin kiire ulos, kun tullaan kotiin. Loppujen lopuksi jännitettiin sisäsiisteyden sujumista turhaan. Herralta ei tullut yhtäkään pissaa sisälle. Yksi kakka tuli matolle, sillä emme osanneet ennakoida tilannetta ja Pörri ei osannut vieraassa paikassa pyytää itse ulos. Onneksi kiinteät pökäleet oli helppo napsia pois matolta ja vaaleaan mattoon ei jäänyt mitään jälkiä. Veimme Pörriä viikonloppuna varuiksi noin tunnin välein ulos ja herra tajusi nopeasti, että kun tekee tarpeet, pääsee nopeasti takaisin sisään leikkimään ja syömään luita. Nyt, kun tietää Pörrin olevan melkovarmasti sisäsiisti myös kylässä, voikin rohkeammin mennä kyläilemään myös koirattomiin perheisiin.

Yksi jännitysmomentti viikonlopussa oli se, miten Pörri suhtautuu lapsiin. Pörri on jonkin verran päässyt ulkona naapuritalon lasten siliteltäväksi. Lasten äänet tai nopeat liikkeet eivät Pörriä pelottaneet, vaan saivat herran pikemminkin innostumaan turhankin innokkaaseen tutustumiseen. Herran haistelu ja pusuttelu oli lasten mielestä hieman pelottavaa. Ollaan yritetty opettaa Pörriä olemaan hyppimättä, mutta Pörri ei ole oppinut vielä asiaa. Lasten kohdalla asia korostui, sillä Pörrin hyppiminen aiheutti pikkuisille tasapaino-ongelmia. Loppujen lopuksi lapsetkin hieman tottuivat Pörriin ja antoivat sille leluja ja innostuivat kouluttamaankin Pörriä. Pörri osasi istua ja antaa tassua myös pienemmän kouluttajan ohjeistamana.

Pörrin korvista puheenollen herralla on taas lurppalorvat. Pystyyn noussut korva laskeutui viikonlopun aikana taas alas. Pörrin äidillä on luonnon korvat ja mun mielestä olisi tosi hienoa, jos Pörrinkään korvia ei tarvitsisi liimata. Jos Pörrin korvat vaan suinkin pysyy jotakuinkin shelttimäisessä asennossa, en haluaisi niitä manipuloida. Pörristä ei olla leipomassa mitään näyttelypuudelia, vaan reipasta seura- ja harrastuskoiraa, joten korvien tarkalla asennolla ei ole niin väliä.

Pörri 14 vk

Pörri täytti maanantaina 14 viikkoa. Pörrin kasvu -välilehdelle on päivitetty Pörrin uusimmat kokotiedot.

Pörrin automatka

Päätettiin suunnata viikonlopuksi Pohjanmaalle. Tämä oli Pörrin ensimmäinen pidempi automatka ja huonostihan se meni. Pörri ei tykkää olla autossa. Herra ottaa aina jalat alleen, jos tajuaa, että kohta pitäisi mennä autoon. Laitettiin Pörri yksin auton takaosaan, kuten yleensä on tehty, mutta se osoittautui huonoksi ideaksi. Herra oksensi jo muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Pysähdyttiin sitten tien reunaan ja Pörri pääsi käymään pissillä sillä aikaa, kun Janne siivosi oksennukset Pörrin pedistä.

Pörrillä on kengurubensaa

Koska ei voitu jäädä keskelle Jämijärven korpea, oli pakko jatkaa matkaa. Laitettiin herra takaisin takakonttiin ja jatkettiin matkaa uuden kuskin voimin. Takaosassa oli hiljaista ja luultiin, että kaikki olisi hyvin. Pysähdyttiin seuraavan kerran Honkajoelle. Kun avattiin takakontti, nähtiin todella surkea näky. Mutkainen ja pomppuinen tie oli tehnyt herralle tepposet. Pörri oli kuolannut koko auton takaosan läpimäräksi. Herra tärisi ja 15 cm pitkä kuolavana roikkui suusta. Koko koiran rinnus oli ihan märkä. Sillä hetkellä tajuttiin, että matka ei voi jatkua näin. Ulkoiltiin Pörrin kanssa pitkin huoltoaseman pihaa ja odotettiin, että se rauhoittuu vähän ja saa tarpeensa tehtyä.

Mitäs toi naapurin rakki taas tuolla räksyttää mulle

Päätettiin jatkaa matkaa siten, että Pörri tuli syliini etupenkille. Kuolaaminen jatkui sylissäni ja herra kuolasi takkini oikean hihan läpimäräksi. Yritin silitellä Pörriä rauhallisesti ja jutella sille mukavia rauhallisella äänellä. Pikku hiljaa Pörri alkoi rauhoittumaan. Kuolaaminen väheni ja Pörri katseli tarkaavaisena ikkunasta ulos ohi viliseviä maisemia. Loppumatkasta herra oli jo todella rauhallinen ja laittoi pötkölleen syliini ja taisi jo vähän nukahtaakin. Pian oltiinkin jo perillä ja herra pääsi pois tuosta kammottavasta heiluvasta kapistuksesta.

Hmm mitäs täältä löytyy

Illalla ja seuraavana päivänä Pörri kartteli silminnähden autoa. Jos kävelin vähänkin autoa kohti, herra lähti kävelemään häntä jalkojen välissä vastakkaiseen suuntaan. Seuraavana päivänä tehtiin lyhyt muutaman kilometrin automatka. Pörri sai olla sylissäni ja syödä nameja. Tämä matka menikin ihan ok, mutta ei se Pörrin mielestä mukavaa ollut.

Sunnuntaina ennen paluumatkaa siivottiin yhdessä lumet auton päältä ja käytiin Pörrin kanssa istumassa autossa. Samalla Pörrille annettin nameja ja herran annettiin haistella rauhassa autoa. Varsinaisella automatkalla päätettiin tehdä niin, että menin Pörrin kanssa yhdessä istumaan auton takaosaan (meillä on 7 paikkainen auto). Pörri viihtyi koko matkan sylissäni ja oli hyvin rauhallinen. Annoin Pörrille aina välillä kinkkua, silittelin ja lepertelin mukavia. Välillä Pörri istuskeli sylissäni ja katseli maisemia. Välillä taas makoili ja taisi herra vähän nukahtaakin.

Onneksi Pörri palautui nopeasti perjantain huonosta autokokemuksesta ja perille päästyämme töhötti omaan tapaansa. Pörrin sosiaalinen luonne oli viikonlopun aikana parhaimmillaan, sillä uusia ihmisiä ja paikkoja tuli roppakaupalla, mutta niistä lisää myöhemmin.

Herra ojatutkija