Pörri 11 viikkoa

Niin se aika vaan kuluu ja meidänkin pojasta alkaa uhkaavasti kasvaa iso poika. Pikkunen pentupalleroinen kasvaa korkeutta hurjaa vauhtia. Viime viikolla Pörri alkoi mielestäni ensimmäisiä kertoja näyttää oikeasti sheltiltä. Pikkuinen pentupalleroinen alkaa saada päivä päivältä enemmän shelttimäisiä piirteitä. Missä tahansa Pörrin kanssa liikutaankin, saadaan usein kysymyksiä siitä, että onko pentu collie vai sheltti. Pörri on shelttipennuksi sen verran suuri mötkäle, että moni varmasti ajattelee sen olevan collie.

Linssilude

Koska koira on 8-12 viikkoisena kaikista oppivaisimmillaan, ollaan viime aikoina alettu ottaa loppukiriä sosiaalistamisen kanssa. Yritetään nyt ennen 13 viikon ikää tutustuttaa Pörri mahdollisemman monenlaiseen asiaan. Eilen sunnuntaina käytiin Pörrin kanssa jopa autopesulassa. Lisäksi pyörittiin pitkin Hervannan katuja, jotta Pörri tottuisi siihen ajatukseen, ettei kaikki ihmiset kulje kadulla vain Pörriä rapsuttaakseen. Aluksi Pörri oli varma, että ihan jokainen ihminen haluaa rapsutella häntä. Kun Pörri tajusi, ettei suurin osa ihmisistä välitä hänestä, alkoi hihnassa kulkeminen sujua. Täytyy sanoa, että saatiin eilen ihan parhaat hetket hihnassa kulkemisen suhteen. Pörri kulki kauniisti rinnallani ja piti hyvin kontaktia, vaikka ohi vilisi niin autoja kuin ihmisiäkin. Koin suuria onnistumisen tunteita ja olin erittäin onnellinen. Ehkä tuo pikkuinen sittenkin oppii jotain! Eilen oli myös sikäli merkittävä päivä, että Pörri teki ensimmäisen kerran kakat muualle kuin omalle takapihalle. Myös pisu tuli nätisti taloyhtiön pihalle. Olen niin onnellinen, jos Pörri tajuaisi tehdä tarpeensa muuallekin kuin omalle pihalle. Nykyisin pikkuinen pidättelee aivan turhaan vieraissa paikoissa.

Hmm mitäs tää valkonen aine on maassa... Kuka piilotti mun pissapaikat ja kaikki herkulliset ruohot?

Pörri on nähnyt lunta jo pikkuisena kasvattajan luona ollessaan. Silti herra jaksoi innostua valtavasti uudesta sataneesta lumesta. Hauska katsella, miten Pörri työntelee kuonoaan lumeen ja touhottaa eteenpäin. Sadekeleillä Pörri ei oikein viihtynyt ulkona, mutta nyt lumen tultua se ei enää haluaisi tulla sisälle. Pörri on alkanut osoittaa myös paimenkoiran piirteitä. Autot, pyöräilijät ja lenkkeilijät ovat saaneet vielä olla rauhassa, mutta moppi, lumilapio ja harja ovat saaneet paimenvietin heräämään. Erityinen suosikki on lumilapio, joita nyt on näkynyt pihapiirissä runsaasti.

Miks kaikki ihmiset heiluu tollasten ihme lapioiden kanssa?

Pörrin 11-viikkoissyntymäpäivä on kulunut tuttuun tapaan. Pörri oli yksin klo 8-15, kuten normaalisti työpäivisin. Herra oli taas nukkunut lähes koko päivän ja nukkui minun tullessa töistä kotiin. Aktivointipallo ja älypeli oli tyhjennetty nameista, joten jossakin vaiheessa herra on ollut hereilläkin. Kun olimme töiden jälkeen Pörrin kanssa pihalla, ohitsemme sattui kulkemaan naapuruston soopeli shelttiherra Pepe. Pörri ja Pepe ovat nähneet toisensa lukemattomia kertoja, mutta herrat eivät ole koskaan pääseet leikkimään. Koska nyt oli molemmilla omistajilla hyvin aikaa ja koiratkin olivat virkeinä ja energisinä, päätettiin Pörrin ja Pepen antaa leikkiä hetki meidän pihalla. Pepe on vielä todella leikkisä, vaikka aikuinen onkin. Herrat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään ja meillä omistajilla riitti hupia seuratessa kaksikon touhuja. Yhteensä pojat leikkivät puolisen tuntia. Välillä Pörri kävi Pepen omistajan sylissä lämmittelemässä ja tyhjentämässä herkkuvarastot. Lopulta Pörrin oli kuitenkin niin kylmä, että kiirehdimme Pörrin kanssa sisään lämmittelemään. Herroista näki, että pakkoerotus ei ollut kummankaan mieleen. Katsotaan, jos taas joskus päästään leikkimään yhdessä.

Pentupainia ja pyöräilyä

Pörrin lauantai alkoi aktiivisissa merkeissä, kun Janne sai aamulla viestin Matkahuollon paketin saapumisesta. Ollaan aiemmin kuljetettu maastopyöriä auton sisällä, mutta nyt kun Pörri valloittaa takakontin, päätettiin hommata autoon kattokaiteet ja katolle sopivat pyöränkuljetustelineet. Kattokaiteet saapuivat tänään Tampereen Matkahuoltoon, joten kävimme hakemassa ne heti aamulla. Samalla Pörrille tuli taas autoiluharjoitus. Täytyypi kehua, että pitkästä aikaa autoreissu, jolloin Pörri ei oksentanut. Autoilu alkaa muutenkin sujua jo hyvin. Pörri makailee kiltisti takakontissa matkan aikana.

Pörri auttoi Jannea paketin avaamisessa

Seisoskeltiin sillä aikaa Pörrin kanssa Matkahuollon pihassa, kun Janne haki paketin. Pörri haisteli innoissaan uusia tuoksuja ja katseli vilskettä. Pörrin lempipaikka löytyi kuitekin Matkahuollon ulko-oven vierestä, sillä ohitse kulki monia ihmisiä eli toisin sanottuna potentiaalisia rapsuttelijoita ja rapsutuksia Pörri keräsikin. Monet ohikulkijat jutustelivat Pörrille silmät kiiluen: "Onpa söpö pikkunen. Saakos sua vähän rapsuttaa? Ootpas sä kauheen ihana! Tässähän tulee ihan pentukuume." ja kyykistyivät paketti sylissä rapsuttelemaan Pörriä. Itse seisoin vieressä ylpeänä ja vähän hämmentyneenä, miten tuollanen pieni karvapallero voi sulattaa niin monen keski-ikäisen miehen sydämen.

Matkahuoltoreissun jälkeen oli aika laittaa kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kohti Mustin ja Mirrin pentupaineja. Koska autoiluharjoitus saatiin jo aamusta, päätettiin matka Mustiin ja Mirriin taittaa fillaroiden. Meiltä on Koivistonkylän Prismalle matkaa reilu 2 kilometriä, joka on juuri hyvä pyörämatka. Kärryn ollessa paikallaan Pörri vähän vinkuu ja ihmettelee, että miksi hän on tämmöiseen paikkaan joutunut, kun muut saavat juoksennella vapaana. Kärryn lähtiessä liikkeelle Pörri rauhoittuu ja katselee ohiviliseviä maisemia ja ihmisiä.

Laitettiin Pörrille aiemmin täällä blogissakin nähty toppatakki päälle, ettei sen tule kärryssä kylmä. Hyvin herra näytti pärjäävän pikkupakkasella tuollaisen lyhyen matkan. Takkiin Pörri suhtautuu todella hyvin, eikä ole siitä enää moksiskaan.

Pentupaineihin oli saapunut runsas määrä pikkuisia karvahäntiä. Pörri yritti tehdä monien kanssa tuttavuutta, mutta tykästyi eniten australianpaimenkoira Berttaan, jonka kanssa leikki suurimman osan ajasta. Bertta oli Pörrin tapaan samanlainen rohkea, reipas ja sosiaalinen pentu. Omistajan kanssa juteltuamme selvisi hauska sattuma, että nämä ystävykset olivat vieläpä syntyneet samana päivänä 28.10.2013.

Pörri joutui alakynteen.

Painien jälkeen huilittiin hetki

Ja tutustuttiin muihin koiriin, kuten tähän shelttiin.

Välillä käytiin myös keräilemässä rapsutuksia ja sulattamassa pikkutyttöjen sydämet.

Erottamaton kaksikko jäi vielä kahdestaan painimaan kehään sen jälkeen, kun muut olivat lähteneet. Oli hieno seurata näiden kahden kaveruksen leikkiä. Juteltiin vielä Bertan omistajan kanssa hetkinen ja todettiin, että nähdään myös tulevaisuudessa pentupainien merkeissä.

Pentupainien jälkeen kotona onkin nähty lähinnä nukkuva koira. Pörri on nyt nukkunut neljä tuntia putkeen välillä asentoa ja paikkaa vaihtaen. Kohta pitäisi nuoren miehen heräillä päiväruualle ja pissille.

Lisää autoilua ja kohta myös pyöräilyä!

Kävimme tänään taas totuttamassa Pörriä auton kyydissä olemiseen. Matka suuntautui tällä kertaa Länsi-Tampereelle ja tarkemmin Epilään. Pörri tuntui suhtautuvan autoiluun jo rennommin kuin ensimmäisellä kerralla. Matka sujui istuskellen ja maisemia katsellen. Epilästä ajelimme Hakametsän jäähallille, jossa Marja jäi kyydistä ja me jatkoimme Pörrin kanssa Turtolan Faunattareen hakemaan Pörrin suureksi herkuksi osoittautuneita kinkkurullia lisää. Hieman ennen Faunatarta kuulin takaa epäilyttävän köhäyksen. Parkkiin päästyäni totesin epäilykseni osuneen oikeaan ja Pörrin oksentaneen petiinsä. Täytyy käydä autoilemassa lisää, että Pörrin maha tottuu auton liikkeisiin. Faunattaressa Pörri kävi hurmaamassa myyjän ja nappaamassa kolme kinkkurullaa matkaan. 

Syy miksi kävimme Epilässä löytyy alla olevasta kuvasta.

Pörri tutustumassa uuteen "makuualustaansa"

Pyrimme Marjan kanssa tekemään suurimman osan matkoistame pyörällä, joten koirakärryjen hankkiminen on käynyt jo aikaisemmin mielessä. Katselimme netistä uusia kärryjä, mutta niiden hinnat olivat järjestään 190-300€ välillä. Koitimme katsoa, josko kärryjä sattuisi löytymään käytettynä jostain. Onneksemme huuto.netistä oli edulliset kärryt myynnissä Tampereella. Otimme eilen myyjään yhteyttä ja kävimme noutamassa kärryt tänään itsellemme.

Pörrin limusiini

Kärryt on ostettu uutena 2,5 vuotta sitten ja olleet käytössä ainoastaan 2 kertaa, koska kärryt olivat jääneet liian pieneksi myyjän koiralle.

Alla on tarkempia tietoja kärrystä. (Tiedot otettu Hauboksin nettisivuilta, josta samaisen kärryn olisi voinut ostaa uutena)

Leopet peräkärry

• Uusi 2010 malli
• Kestävä teräsputkirunko
• Ilmakumipyörät
• Vettähylkivä, helppohoitoinen ja kestävä kangas
• Lattian pinnoite estää liukastumista ja hylkii kosteutta.
• Kääntyvä vetolaite
• Omapaino 13kg, kokonaispaino 50kg
• Tilava p*l*k 76cm*62cm*95cm
• Helppo koota ja purkaa
• Soveltuu myös tavaran kuljetukseen. 

Kärryistä löytyy lisäksi sadesuoja etuosalle.

Pörri kävi koeistumassa kärryissään...

...ja yritti myös itse liikutella niitä.

Pörrin itsevarmuudestakin saatiin tänään taas hyvä esimerkki. Kärryjen myyjällä oli noin 2,5 kertaa Pörriä isompi koira, joka mutusteli luutaan meidän visiitin aikana. Eiköhän Pörri painellut muina miehinä nappaamaan luun tältä itselleen ja alkoi mutustella sitä itse!

Meillä kasvatellaan maxia

Päätettiin Pörrin 10 viikkois päivänä ottaa oikein kunnolla selvää, millaista mötkälettä täällä oikein kasvatellaan. Yritettiin mittailla ja punnita Pörriä sen 2 kk syntymäpäivänä ja saatiin painoksi 4,2 kg ja korkeudeksi 27 cm. Nyt 10 viikkoispäivänä paino oli 4,6 kg ja korkeus lähemmäs 29 cm. Muiden blogien shelttipennut vaikuttavat melkoisen rimpuloilta meidän nallekarhuun verrattuna. Ylimääräistä pulleutta Pörrissä ei pitäisi olla, sillä kylkiluut tuntuvat tunnustellessa. Pörri vaan on jotenkin paljon raskasrakenteisempi kuin monet muut sheltit.

Viimeksi taisin hieman moittia meidän hihnakävelyitä, mutta nyt pitää hehkuttaa, että eilen ja tänään meillä on sujunut oikein hyvin. Pörri ei ole vetänyt pahasti ja ottaa hyvin oma-aloitteisesti kontaktia lenkillä. Nähtiin eilen lenkillä pikkupoika, joka halusi tulla rapsuttelemaan Pörriä. Pojan isovanhemmilla oli kuulemma koira ja hän tykkäsi kovin koirista. Täytyi oikein ihailla, miten nätisti Pörri osasi suhtautua pikkupoikaan. Pörri kipitti innoissaan häntä heiluen pojan rapsuteltavaksi. Ei hyppinyt, ei purrut, eikä touhottanut liikoja. Myös poika osasi suhtautua Pörriin hyvin ja näytti onnelliselta märät pusut saatuaan.

Tänään törmättiin lenkillä suomenpystykorvaan, joka asuu tässä lähitalossa. Koira tuli meitä vastaan aivan yhtäkkiä pimeällä kujalla, joten ei ehditty enää perääntyä. Annettiin koirien nopeasti haistaa toisiaan, kun naapurukset kuitenkin ovat kyseessä. Pörri olisi ollut pystykorvan kanssa heti valmis leikkiin, mutta pystykorva vain katseli pikkuisen vouhotusta. Pörri päätti sitten parkeerata itsensä pystykorvan omistajan rapsuteltavaksi. Lyhyiden haisteluiden ja rapsutusten jälkeen ohitus sujui suht hyvin ja Pörri pääsi kävelemään kohtauspaikalta kotiovelle ihan omin jaloin. Pörri osasi hienosti koota itsensä kohtaamisen jälkeen, eikä loppulenkki mennyt holtittomaksi ryntäilyksi ja vetämiseksi. Olen niin onnellinen, kun kerrankin kohdattiin ihan oikeasti hyvin käyttäytyvä koira ja päästiin harjoittelemaan ohitusta.

Pörri on aiheuttanut meidän taloudessa viime aikoina melkoisia naurunpyrskähdyksiä, sillä herra on innostunut telkkarin katselusta. Pörri saattaa syödä luuta omassa pedissään rauhassa ja välillä vilkuilee telkkaria. Kun tv:ssä tapahtuu jotain jännää, herra jää tapittamaan tv-ruutua.

Yksinolot ovat sujuneet hyvin tähän mennessä ja toivottavasti sujuvat tästä eteenkinpäin, mutta niistä lisää ensikerralla.