Laumaviettiseminaari

Vietettiin Millin ja Priyan kanssa viime sunnuntai Juha Korrin pitämässä laumaviettiseminaarissa. Olin jo pitkään tahtonut päästä Juhan suosittuihin seminaareihin, joista olen lukenut monista blogeista. Varmaan osa lukijoistakin on ollut joskus Juhan viettiseminaarissa. Laumaviettiseminaari on samantyyppinen, mutta siinä keskitytään ainoastaan laumaviettiin. Seuraava teksti perustuu seminaarista tekemiini muistiinpanoihin ja tekstissä saattaa olla ymmärrys- tai asiavirheitä! En ole ihan jokaista asiaa avannut kovin tarkasti, joten kannattaa lukaista myös muita aiheeseen liittyviä tekstejä esim. Millin postaus samasta seminaarista.

Yleisesti ottaen viettejä on viisi: ruuan hankinta vietti, saalisvietti, laumavietti, sukupuolivietti ja puolustusvietti. Yleensä koiran koulutuksessa on käytössä kolme ensimmäistä viettiä. Lisäksi suojeluharrastajat hyödyntävät puolustusviettiä. Paimenvietin voidaan ajatella olevan yksi muoto saalisvietistä.

Miksi laumaviettiä kannattaa hyödyntää?

Jos koira joutuu valintatilanteeseen, koira valitsee aina laumavietin (tai puolustusvietin). Jos koiralle on opettanut luoksetulon namilla, luoksetulo ei ole yhtä vahva kuin laumavietillä opetettu. Jos saalisviettinen koira havaitsee juoksevan jäniksen, se joutuu valintatilanteeseen. Jos valittavana on nakki tai jänis, koira valitsee yleensä aina jäniksen, mutta jos koiralla on valittavana lauma tai jänis, laumavietti vie voiton.

Optimitilanteessa koiran suoritus perustuu laumaviettiin. Toisin sanoen koira tekee asioita päästäkseen laumanjohtajan suosioon. Nami tai lelu on koiralle kiva lisäbonus, mutta koira tekee suorituksen myös ilman lelua tai namia. Jos koiran suoritus perustuu namiin tai leluun, koira toimii kisoissa hyvin niin kauan, kun kisataan harvoin. Jos kisataan useammin, koira oppii, ettei kisatilanteissa tule namia tai lelua.

Jos koira tekee töitä namille tai lelulle, ääntelyn riski kasvaa. Hyvähermoinen koira yleensä kestää palkattomuutta kisatilanteissa, mutta jos koiran hermorakenne ei ole riittävä sen muihin ominaisuuksiin nähden, riski ääntelyyn ja levottomaan käytökseen kasvaa koiran turhautuessa. Kun suoritukset perustuvat laumaviettiin, huonompi hermoinenkin koira selviytyy yleensä äänettä kisatilanteista. Laumavietillä toimiva koira palkkaantuu jo kisasuorituksen aikana ohjaajan kehuista, eikä palkan odotus raasta koiran hermoja.

Jos koira ääntelee ja sitä käsketään olla hiljaa, koiran vire yleensä laskee hieman. Tällöin koiran viettitaso voi laskea juuri sen verran, että koiran hermot riittävät hallitsemaan tilanteen. Jos koira ei toistuvista kielloista huolimatta ole hiljaa, koiran hermot ei vain riitä. Jos ohjaaja tällaisessa tilanteessa suuttuu ja alkaa kiukutella, koira stressaantuu ja tilanne tulee koiralle entistä ikävämmäksi.

En ole pomo, en ole pomo..

Laumanjohtaja

Jotta laumavietti toimisi, tulee ohjaajan olla laumanjohtaja 24/7. Joillakin ihmisillä on luonnostaan niin vaikuttava olemus, että heistä tulee koiran silmissä laumanjohtajia ilman erityisempiä kikkoja. Suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan ole luonnostaan tällaisia, vaan heidän pitää omalla käytöksellään ansaita laumanjohtajuus. Laumanjohtajuutta ei saa koskaan lähteä perustamaan henkiseen tai fyysiseen väkivaltaan. Laumanjohtajan asema pitää perustua koiran haluun kunnioittaa laumanjohtajaa, ei väkivallan pelkoon. Koiran turva ja hyvä olo pitää aina olla ohjaajan luona KOIRAN MIELESTÄ.

Laumanjohtajuutta voi vahvistaa monilla arkisilla asioilla. Esimerkiksi koiralle voi opettaa, että sen pitää pyytää laumanjohtajalta lupa ottaa ruokansa tai kulkea ovesta ulos/sisään. Laumaviettiä voi vahvistaa jo ihan pienestä pitäen arkisissa tilanteissa, vaikka varsinaisia toko-/tottisliikkeitä opettaisi lelu- ja namipalkalla. Yleisesti ottaen ohjaajan laumanjohtajan asemaa vahvistaa se, että koira saa kaikki palkkiot aina ohjaajan kautta (ohjaajan luvalla).

Kun koiralle pienestä pitäen opetetaan asioita laumavietillä, koira oppii oppimaan täysin uudella tapaa. Laumavietillä opetettaessa koira oppii lukemaan ohjaajaa tarkemmin ja koira tietää, milloin menee hyvin ja milloin ei. Koira osaa parantaa suoritustaan saadakseen ohjaajan tyytyväiseksi.

Kuuntele koiraasi!

Koira tekee AINA sellaisia asioita, joista se kokee OMASTA MIELESTÄÄN saavansa menestystä. Koiran kokemus ei ole sama ihmisen kanssa. Ihminen voi kokea antavansa koiralle epäsuosiota, mutta oikeasti koira palkkaantuu. Esim. koira kärkkyy ohjaajalta huomiota haukkumalla, ohjaaja menee koiran luo ja kieltää koiraa haukkumasta -> koira koki onnistuvansa, kun sai ohjaajan luokseen, vaikkakin kiukkuisena -> koira jatkaa haukkumista. Ohjaaja voi myös kokea antavansa koiralle menestystä, kehumalla ja taputtamalla koiraa hyvän suorituksen jälkeen. Koira voi kokea koskettelun epämieluisaksi, eikä palkkaannu kehusta.

Kaikessa koiran koulutuksessa keinot tulisi valita sen mukaan, miten ne vaikuttavat koiran käytökseen. Ohjaaja joutuu etsimään kullekin koiralle sopivat oikeat keinot yrityksen ja erehdyksen kautta.

Laumaviettiharjoituksilla ei voi olettaa tuloksia tulevan nopeasti, vaan kyse on monien vuosien pitkäjänteisestä työstä. Vaatiminen on tärkeää, mutta koiralta ei saa koskaan vaatia ennen kuin se oikeasti osaa asian. Jos koiralta vaaditaan liikaa liian nopeasti, asiat voivat tulla koiralle epämieluisiksi.

Pääosa (95 %) harjoituksista pitää olla sellaisia, että koiralla on kivaa ja se saa onnistumisia. Vain 5 % vaaditaan ohjaajan puuttumista. Jotta koirasta saadaan varma suorittaja, koira vaatii paljon epäonnistumisia ja ohjaajan puuttumista niihin. Koska epäonnistumisia voi olla kuitenkin vain 5 % harjoituksista, oppiminen varmaksi suorittajaksi vie paljon aikaa.

Lihapullaa!

Kisasuoritus

Tottista/tokoa opetettaessa, koiralle opetetaan ko. liikkeiden olevan ihan superkivoja. Sen lisäksi, että liikkeet ovat kivoja, koiran pitää ne tehdä, vaikka ei aina huvittaisi. Pelkällä laumavietillä koulutettu koira ei todennäköisesti ole riittävän nopea, kiihkeä tai vietikäs. Tämän vuoksi koulutuksessa kannattaa käyttää myös nameja ja leluja, joilla koiralle haetaan vauhtia ja intoa. Paras tulos koulutuksessa yleensä saadaan, kun käytetään sekä laumaviettiä että nameja/leluja.

Jos koira laamailee kisasuorituksissa, koiralle pitää kasvattaa sitkeyttä. Sitkeyttä voidaan kasvattaa ylipitkien treenien avulla. Tällöin kisa tuntuukin vain normaalilta (tai jopa helpohkolta) treeniltä koiran mielestä.

Koiran odotusarvo palkalle pitää olla lähtökohtaisesti nolla. Koira siis tekee töitä asenteella, ei tästä palkkaa tule. Kun palkkaa tuleekin, koira kokee todellista onnistumista.

Kisajännitys

Jos koira reagoi negatiivisesti ohjaajan kisajännitykseen, ohjaajan kannattaa ensisijaisesti pyrkiä hillitsemään omaa jännitystään esimerkiksi mentaalivalmennuksella. Tämän lisäksi kannattaa luoda sellaisia harjoitustilanteita, joissa ohjaajaa jännittää. Jos jännität herkästi, älä missään tapauksessa vie kisoihin keskeneräistä koiraa, jotta et itse ota enää siitä ylimääräistä painetta. Pieni jännitys kuitenkin kuuluu asiaan. Jos ei koskaan yhtään jännitä kisoja, onko harrastamisessa enää mukana tunnetta?

Arkiluoksetulon kouluttaminen laumavietillä

Juha kertoi luennolla myös miten hän opettaa pennulle arkiluoksetulon. Juhan koirien tottisluoksetulossa käytetään avuksi nameja/leluja, mutta arkiluoksetulon hän opettaa puhtaasti laumavietillä. Aivan ensimmäiseksi hän opettaa pennulle, mitä luoksetulo tarkoittaa. Kun koiralla on käsitys, mitä luoksetulosana tarkoittaa, hän vaikeuttaa harjoitusta ja tekee sitä ulkona pitkässä liinassa. Kun koira näkee jotain kiinnostavaa, Juha kutsuu koiraa luokseen. Jos koira tulee, sitä kehutaan -> laumanjohtajan suosio. Jos se ei tule, koiralle kerrotaan, että nyt ei mennyt ihan niin kuin piti -> lauman epäsuosio. Aluksi pentua voi kehua jo siitä, että se alkaa tulla ohjaajaa kohti, mutta tästä ei saa tulla pysyvä tapa, vaan kliimaksi pitää olla ohjaajan luona. Muuten koira alkaa viihtyä liikaa matkalla, eikä sen päämääränä ole tulla mahdollisimman nopeasti ohjaajan luo. 

Kai sulla on lihapulla kädessä?!

Ajatuksia koulutuksesta

Milli ehti hyvin jo blogissaan avaamaan minunkin ajatuksia. Olen itse aika varovainen käyttämään laumanjohtaja termiä sen negatiivisen sävyn vuoksi. Kyllähän jokaisen omistajan periaatteessa pitää olla laumanjohtaja: johtaja, joka kertoo koiralle, mikä asia on oikein ja mikä ei ja opastaa oikeisiin käytösmalleihin. Tykkäsin siitä, että Juha painotti koko ajan sitä, että pitää olla reilu omalle koiralleen ja kuunnella koiraa. Laumanjohtajan pitää olla huomioonottava ja rakastava koiran tuki ja turva, ei pelkkä auktoriteetti.

Seminaarin loppupuolisko käytettiin kahdeksan esimerkkikoirakon suorituksiin. Iso osa esimerkkikoirakoista oli pk-harrastajia ja se näkyi selvästi harrastajien otteissa. Olen vissiin elänyt jossain positiivisen vahvistamisen kuplassa, sillä olin lievästi sanottuna järkyttynyt siitä, miten ko. ihmiset käsittelivät koiriaan. Ainakin näiden pk-harrastajien keskuudessa näytti olevan yleistä, ettei koiraa juuri osattu kehua, mutta kovakouraista hihnapakotetta tuli senkin edestä. Käytän itsekin Pörrille hihnapakotetta, sillä se toimii sille hyvin. Pidän itse kuitenkin oleellisena, että hihnapakotteen lisäksi mielellään hetkeä ennen sitä, koiralle selvästi sanallisesti kerrotaan, että nyt ei mennyt putkeen. Osa ohjaajista käytti hihnapakotetta hyvin epäjohdonmukaisesti ja epäreilusti koiraa kohtaan, eikä omaan silmääni ainakaan näyttänyt siltä, että koirat olisivat tajunneet, mistä pakote tuli. Erään koirakon kohdalla Juha myös puuttui epäreiluun käytökseen, mutta päällisin puolin mulle jäi esimerkkikoirakoista vähän huono maku. Tuntui, ettei sitä ole oikea harrastaja ollenkaan, jos ei jokaista ongelmaa ratkaise nykimällä hihnasta. Itse kuitenkin ajattelen, että Pörrille riittää usein epäsuosioksi vain se, että jätän sen huomiotta tai käyttäydyn sitä kohtaan korostetun ylimielisesti esimerkiksi tilanteissa, joissa se kärkkyy huomiota haukkumalla. Olen todennut, että Pörrille usein mikä tahansa huomio on positiivista.

Hieman jäi harmittamaan se, etten ole pennusta lähtien opettanut jotain asioita pelkästään laumavietillä. Toisaalta minulla ei ollut pentuna Pörriin sellaista auktoriteettia, että olisin voinut kouluttaa sitä pelkällä laumavietillä edes arkisissa asioissa. Koska oma auktoriteettini ei riittänyt tarvitsin tueksi joko pakotteet tai nakin. Valitsin (onneksi) nakin. Toki Pörrille on jotakin asioita opetettu puhtaasti pakotteiden avulla, kuten esim. hiljaa oman vuoron odottaminen agilityssä. Pörri on kuitenkin niin fiksu koira, että tykkään haastaa sitä usein älyllisesti. En aina kerro sille suoraan, etten tykkää sen käytöksestä, vaan jätän sen täysin vahvisteetta. Annan sen itse aktiivisesti etsiä keinoa päästä mun suosioon. Yksi tällainen esimerkki on odottaminen rally-tokossa, kun treenaamme kahden. Jätän Pörrin usein hihnasta kiinni johonkin tolppaan ja menen rakentamaan rataa. Sen sijaan, että karjuisin sille, että maahan, eiku maahan, ei, ei käy, maahan jne. Olenkin ottanut tavaksi sen, että haen Pörrin treenaamaan vasta siinä vaiheessa, kun se makaa maassa rauhallisena. Kun se on tajunnut homman juonen, se tarjoaa maassa makoilua todella nopeasti, eikä minun tarvitse sitä erikseen ohjeistaa.

Seminaarin jälkeen jäi sikäli ihan positiiviset fiilikset, että huomasin harjoittaneeni laumaviettiä jo paljon tahattomasti esim. sosiaalisen palkan muodossa. Tunnen kuitenkin, että Pörri on aika paljon palkkioissa kiinni ja meinaa välillä melkein syödä mut elävältä, jos palkkaa ei tule. Sain seminaarin kautta lisää rohkeutta ja työkaluja siihen, miten voin viedä palkattomuutta taas askeleen eteenpäin. Sain myös uusia ajatuksia siihen, miten voin pönkittää omaa asemaani Pörrin silmissä, sillä edelleen koen omassa auktoriteetissani puutteita.