Viime viikon toko- ja rally-treenit

Viime keskiviikkona meillä oli taas Piian tokotreenit, joissa teemana nouto ja kaukokäskyt. Noudossa jatkettiin siitä, mihin viimeksi päästiin ja Piia kehui Pörrin noutoa. Pörri ei mennyt kertaakaan tassut edellä kapulalle (JEE!). On kivaa, kun sain Piialta synninpäästön sille, että Pörrille voi hyvinkin opettaa noudon namipalkalla. Jos Pörri tietää saavansa lelun, alkaa kapulan pökkiminen. Namilla ongelmaa ei tule. Piian mielestä Pörrille saa namilla riittävän vauhdikkaan ja innokkaan suorituksen, sillä Pörrihän tykkää noutoliikkeestä tosi paljon. Kaukokäskyt on Pörrillä sikäli hyvällä mallilla, että se osaa tehdä istu-maahan-vaihdot takajalat paikoillaan. Ongelmana on hitaat vaihdot, kun se tassuttelee edes takaisin. Istumasta maahan se menee välillä tosi nopeasti, kuten alla olevalla videolla, mutta maasta istumaan se nousee yleensä hitaasti etujaloilla tassutellen. Yksi kouluttaja neuvoi opettamaan Pörrille käsitargetin ja hakemaan vauhtia sitä kautta. Mutta minä en halua Pörrille käsiapuja, koska en osaa niitä siltä häivyttää. Piia antoikin neuvoksi palkata Pörrin istumisen aina pään päälle korvien väliin, jolloin se herkun saadakseen joutuu pompauttamaan etutassut ilmaan. Koiralle kannattaisi opettaa myös ns. kurreasento, jota kautta lähdetään työstämään kaukoja. Jos joku miettii, mikä kurre niin esimerkiksi Priyan tyylinäyte kurresta löytyy täältä.

Torstaina meillä oli rally-tokon tehoryhmä, josta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Pörri oli jo keskiviikkona tosi outo ja sama meno jatkui torstaina. Jos Pörri olisi narttu, syyttäisin alkavia juoksuja. Pörri on ollut viime aikoina aika herkkis. Se on paineistunut todella kummallisista asioista, pärissyt epävarmuuttaan toisille koirille ja käyttäytynyt muutenkin lenkillä tosi oudosti. Pörri päätti jostain syystä pelätä meidän treeniryhmässä olevaa kahta mustaa isoa koiraa ja paineistui radalla niin paljon, että meni täysin toimintakyvyttömäksi. Pörrille ei ole ikinä käynyt treeneissä näin. Todella outoa. Käytiin treenien jälkeen isojen mustien koirien kanssa yhteislenkillä ja tällöin koirat yllättäen olivatkin ihan ok ja kaikki kolme kävelivät kylki kyljessä. Sain Riitalta onneksi terapia-apuja ja päätettiin laittaa tämä herkistely murkkuiän piikkiin, sillä mitään omituista ei ole meidän elämässä tapahtunut. Toivottavasti Pörri palaa mahdollisimman pian omaksi reipaaksi itsekseen. Nyt mun pitää vaan tukea Pörriä paljon ja tarjota toimintaa, josta se saa lisää itsevarmuutta ja onnistumisen kokemuksia.

Torstaista jäi niin paljon hampaankoloon, että oli pakko mennä lauantai-iltana treenaamaan Vihiojalle ratatreeniä, mikä torstaina jäi Pörrin koomailujen takia väliin. Radaksi valitsin Tiia Hämäläisen (meidän tulevan kokeen tuomari) Salossa tuomaroiman radan. Tehtiin ensin rata niin, että palkkasin Pörriä joka kyltillä. Tämän jälkeen tehtiin toinen kerta siten, että palkkasin pysäyttävillä kylteillä. Pörri teki molemmilla kerroilla ihan huippusuorituksen. Vitsit olispa sillä aina tuollainen asenne ja into ja tekemisen halu. Päätin lopuksi vielä kunnianhimoisesti kokeilla, että tekisikö Pörri koko radan ilman palkkaa. VIRHE! Olisi pitänyt kahden hyvän suorituksen jälkeen pakata kimpsut ja kampsut ja mennä kotiin. Kolmannen suorituksen Pörri teki hyvin 11. kyltille saakka. Tämän jälkeen se alkoi koomata ja keskytettiin rata 13. kyltin kohdalla. Tulipa ainakin testattua, ettei Pörri pysty vielä tekemään koko rataa ilman palkkaa. Ollaan omissa treeneissä tehty pisimmillään 7-8 kyltin rataa ilman palkkaa ja nämä Pörri on tehnyt hyvin, mutta yli 10 kylttiä on sille selvästi liikaa. Tehtiin lopuksi vielä osa radasta runsaalla palkalla, mutta tässä vaiheessa fiilis oli jo mennyt.

Otin oman epäonnistumiseni aika raskaasti. Miksi vaadin koiralta liikoja? Miksi en kokeillut antaa Pörrille vaikka yhtä välipalkkaa 10. kyltillä. Eniten tässä alkoi soimata se, että miksi olen ilmoittanut kisoihin koiran, joka ei ole sinne valmis. Juuri hetki sitten kirjoitin tänne pitkän sepustuksen siitä, miten Krista rally-tokoleirillä painotti sitä, ettei kisoihin ennen kuin koira on oikeasti valmis ja sitten itse toimin juuri päinvastoin. Sillä hetkellä, kun laitoin kisailmon, en ajatellut sitä, ettei Pörrille ole vielä ehditty tehdä kauheasti palkkaamattomuustreeniä. Unohdin yhden tärkeän osa-alueen kokonaan. Valvoin seuraavan yön , sillä omatunto soimasi. Mietin jo tarkkaan, että miten ilmoitan kisoissa tuomarille, että keskeytän radan ja että kannanko Pörrin pois radalta vai talutanko hihnassa.

Kun sunnuntaiaamu valkeni, mentiin uudestaan Vihiojalle. Tehtiin kaikkia helppoja ja kivoja juttuja. Pörri sai paljon palkkaa. Eilinen hyvä asenne (ennen mun typeryyksiä) loisti kuitenkin poissaolollaan. Pörri teki vähän ehkä puoliteholla. Kokeiltiin varovaisesti myös palkkaamattomuustreeniä lyhyellä ratapätkällä ja Pörri teki ihan ok. Palkkasin hyvin. Koiran kannalta näitä treenejä ei olisi välttämättä kannattanut tehdä, mutta oman mieleni takia nämä olivat tärkeät treenit. Epätoivo väistyi hieman, mutta mieli oli edelleen maassa. Teki mieli perua kisailmoittautuminen ja heittää treenireppu komeroon.