Mää mää vuh vuh

Käytiin viime sunnuntaina paimentamassa. Paimennuksesta olisi ihan videotakin, mutta unohdin videon kameraan ja kameran kotiin. Tämä oli Pörrille ensimmäinen kerta lampailla tänä kesänä. Viime kesänä käytiin lampailla kahdesti ja Pörri osoitti selvästi paimennustaipumuksia. Koska Pörrillä jatkuu edelleen tämä ihme herkkyyskausi, se päätti tällä kertaa kuitenkin pelätä lampaita. Vaikka aitauksen ulkopuolella oli kova hinku päästä töihin, itse aitauksessa meinasi mennä pupu pöksyyn. Jos lampaat jäivät jumittamaan, Pörrin tekniikka oli hajota ja hallitse sen sijaan, että se olisi pitänyt lampaita kasassa.

Tämä oli Pörrille ensimmäinen kerta, kun se oli paimentaessaan liinassa. Aiemmin se on päästetty vapaana lampaiden sekaan, mikä on minusta aika brutaalia. Oltiinkin nyt paimentamassa eri paikassa, jossa koulutusmetodit olivat erilaiset. Koiralle lähdettiin täällä rakentamaan ensimmäiseksi oikeaa mielentilaa paimennukseen ja huolehdittiin siitä, että koira osaisi myös rauhoittua aitauksessa. Luulin aiemmin, että shelttien paimennus kuuluu olla kiihkeää ja äänekästä, mutta oikeastaan sheltit ovat aika hiljaisia paimentajia. Kun koira työskentelee oikeassa mielentilassa, sen ei tarvitse haukkua, vaan se saa lampaat liikkeelle kropallaan ja katsellaan. Taas syttyi kipinä paimennukseen, mutta en tiedä, onko Pörristä koskaan paimeneksi. Seuraavan koiran aion ottaa enemmän paimennusominaisuudet huomioiden, jotta pääsisin treenaamaan paimennusta enemmän. Kiehtova laji.

Pörri vastaa sosiaaliseen palkkaan

Alkuviikosta käytiin ennen metsälenkkiä tekemässä pienet rally-treenit. Oltiin yhdellä meidän lähikentällä, joka on meidän suosimista kentistä selvästi häiriöisin. Yleensä häiriöt ovat jotenkin siedettäviä, mutta tänään häiriöt tuntuivat jo kohtuuttomilta. Tiellä menevät autot eivät Pörriä paljon häiritse, mutta jostain syystä kaikki Tampereen koiranulkoiluttajat päättivät olla juuri tähän aikaan liikenteessä. Pörrille pahimpia häiriöitä oli se, kun meidän selän takaa lenkkipolkua pitkin käveli koira, joka on kerran käynyt Pörrin päälle. Tämän perässä tuli vielä toinen koira. Pian ohi menikin sitten naapuri oman koiransa kanssa. Tämän jälkeen kentän poikki pyöräili tyttö edes takaisin. En viitsinyt laittaa tähän edes paria ensimmäistä suoritusta, kun ne menivät ihan pipariksi. Loppua kohti Pörri ehkä vähän jo turtui häiriöihin ja saatiin pari ihan ok suoritusta.

Teknisesti Pörrin taso on viime aikoina laskenut ja itsestä tuntuu, että kontaktikin rakoili kamalasti. Videolta katsottuna suoritukset näyttävät kuitenkin ihan kivoilta ja iloisilta. Sosiaalisen palkkauksen haukkumiselle en ole jaksanut nyt ennen kisoja tehdä mitään. Sitä katsotaan sitten syssymmällä. Myös omaa tekemistä oli hyvä nähdä videolta. Tuolle leikkimiselle pitäis tehdä jotain heti. Pitäisi aina muistaa leikkiä koiran tasolla, eikä näin kuin teen videolla. Älkää siis ottako mallia. Edelleen pitäisi muistaa enemmän kiinnittää huomiota niihin omiin kulkulinjoihin ja siihen, että koiralle jäisi tarpeeksi tilaa suorittaa tehtävä. Toisekseen jään osalle kylteistä turhan pitkäksi aikaa pohdiskelemaan. Pörrillä, kun ei muutenkaan tahdo vire kestää, niin olisi ensiarvoisen tärkeää, että oma liikkumiseni oli sujuvaa ja reipasta. Välillä hiippailen ja koomailen liikaa, jolloin Pörrin loppukin kiinnostus katoaa. Tästä sain palautetta myös torstain rally-tokon tehotreeneissä. Lisäksi sain palautetta siitä, että en sano Pörrille käskyjä tarpeeksi aikaisin, joilloin Pörri ei tiedä kyltillä, mitä sen pitäisi tehdä.

Juttelin torstaina kouluttajan kanssa treenien lopuksi palkattomuudesta, meidän kisailmoittautumisesta ja yleisesti meidän tekemisestä. Pörri teki torstain treeneissä radan ihan tosi kivalla asenteella ja tekniikkakin oli ok. Parissa kohtaa oli pientä ylimääräistä sählinkiä, mutta muuten oikein kiva suoritus. Kouluttaja oli iloinen meidän kisailmoittautumisesta ja tsemppasi meitä kovasti. Kerroin, että Pörri teki 10 kylttiä ilman palkkaa ja kouluttaja totesi, että se on tosi hyvin. Juteltiin, miten tästä pitäisi edetä, ja kouluttaja neuvoi tekemään max. 10 kyltin pituisia ratoja. Välillä aina lyhyempiä ja sitten väliin pidempiä, jottei koira koskaan tietäisi, että milloin palkka tulee. Olen nyt ihan arjessakin alkanut ketjuttaa tehtäviä. Esim. ennen Pörri sai ruuan, kun se meni istumaan ja katsoi silmiin. Nyt olen teettänyt sillä istu-maahan-istu-pyörähdä tyyppisiä ketjuja ennenkuin se saa luvan ottaa ruuan. Näin se oppii, että kyllä se palkka tulee, mutta superpalkan eteen joutuu tekemään useamman tehtävän. Toki aina vastapainoksi pitää ottaa niitä lyhyitä suorituksia runsaalla palkalla, että motivaatio pysyy hyvällä tasolla.

Lauantaiaamuna päätin rakentaa pihalle 6 kylttiä pitkän radan, joka tehtiin kertaalleen ilman välipalkkauksia. Kun kaivoin treenikamppeet esiin, Pörri meni onnesta ihan sekaisin. Kun se huomasi, että kaivoin kylttejä ja tötteröitä esiin, se pyöri ympärilläni onnellinen virne naamalla. Asetellessani kylttejä maahan se kävi tarjoamassa joka kyltille kosketusalustaa. Kun sain radan valmiiksi ja ajattelin harjoitella sen vielä kertaalleen läpi ilman koiraa, se tarjosi minulle into soikeana seuraamista. Jouduinkin laittamaan Pörrin hihnalla terassiin kiinni, jotta sain harjoiteltua radan. Kun hain sen hihnasta hommiin, se pyöri ja hyöri onnellisena. Tehtiin ensin radan ulkopuolella muutama eripituinen pätkä seuraamista ja tämän jälkeen muistuttelin muutamia radalla esiintyviä kylttitehtäviä. Heti perään tehtiin rata. Pörri teki teknisesti hyvin, kontakti pysyi hyvin, mutta tärkeimpänä se asenne<3. Vire ja hullunkurisen onnellinen virne pysyivät yllä koko radan, vaikka välipalkkaa ei tullutkaan. Radan lopuksi ihan törkeät bileet ja äkkiä kyltit takaisin kassiin. Oli ihana huomata, että vaikka ollaan tehty paljon palkattomuustreeniä ja pitkiä ratoja, tämä ei ole vaikuttanut Pörrin motivaatioon negatiivisesti. Tästä on hyvä jatkaa.