Yllä on havainnekuva Pörrin viretilasta ja sen vaikutuksesta uusien asioiden oppimiseen ja itse tekemiseen. Kuvassa vire kasvaa oikealle ja sininen käyrä kuvaa suoritustasoa. Kun vire on liian matala, Pörrillä ei ole kiinnostusta tehdä töitä yhdessä ohjaajan kanssa. Usein Pörri alkaa haistella mattoa tai tuijottelee naapurikentälle. Kun vire hieman nousee, Pörri tekee, mutta hitaasti. Esim. tokon puolella liikkeestä seisominen ei ole täpäkkä vaan näyttää enemmän laiskalta. Tokossa Pörri pystyy oppimaan myös korkeammassa vireessä, mutta agilityssa taas vauhti nousee vireen myötä niin paljon, että uuden asian opetteleminen mustalla alueella on hankalaa. Esimerkiksi korkeassa vireessä keppien opettelu on hankalaa, koska Pörri ei malta pujotella, vaan haluaisi pahtaa täysillä eteenpäin, jolloin se lopettaa pujottelun kesken ja sujahtaa pois kepeiltä.
Mikäli hallissa treenataan useammalla kentällä yhtäaikaa (kuten Sport Dog Parkilla oli tilanne), Pörrin viretila on hyvin usein ollut harmaalla tai punaisella alueella eli viretila on liian korkea. Tämä johtunee siitä, että Pörri on hyvin häiriöherkkä ja se kiihtyy muiden treeneistä. Kiihtyessään se usein kiihdyttää itseään vielä lisää haukkumalla tai jahtaamalla liikkuvia kohteita, jolloin homma lähtee kokonaan lapasesta. Tämä taas johtaa ikäviin tapaturmiin. Pörrihän putosi viime keväänä puomin päältä, kun se katseli viereiselle kentälle ja kommentoi viereisen kentän tapahtumia samalla, kun juoksi täysillä puomia. Viimeistään tämä puomilta putoaminen sai meidät pohtimaan sitä, että miten Pörrin tekemiseen saataisiin jotain tolkkua.
Ensimmäinen askel oli se, että päätettiin opettaa Pörri rauhoittumaan kentän laidalle, jottei se ole jo kentälle mennessään valmiiksi ihan hulluilla kierroksilla. Kentän laidalla haukkumiselle otettiin täysi nollatoleranssi ja lisäksi kentän laidalla piti olla nätisti makuulla aloillaan. Ensin pelkkä paikalla olo riitti, mutta myöhemmin nostettiin vielä kriteeriä: ei riitä, että Pörri on näennäisesti rauhallinen ja kiehuu sisältä, vaan koiran pitää olla oikeasti rauhallisessa mielentilassa. Samaan aikaan aloin myös opettaa Pörrille, ettei hallin pihalla saa vetää hihnassa. Hallin piha oli silloin Pörrille ainoa paikka, jossa se veti hihnassa. Otin vetämiseen täyden nollatoleranssin ja tuloksia saavutettiin muutamassa viikossa. Pörri pystyi olemaan hallin pihassa paremmin rentona, eikä kerännyt järjettömiä kierroksia jo ennen kuin päästiin edes halliin. Tässä vaiheessa Pörrin rauhallinen mielentila menetettiin kuitenkin halliin saapuessa. Seuraavaksi otinkin treeniin sen, että halliin saapuessa Pörrin piti tulla nätisti ovesta sisään. Aiemminhan se luvan saatuaan spurttasi hihnassa sen, mitä jaloistaan pääsi ja haukkua louskutti minkä kerkesi. Otin kriteeriksi sen, ettei halliin ole asiaa sisään, ellei sinne osaa mennä nätisti vetämättä, säntäämättä ja haukkumatta. Jos jokin kriteereistä ei täyttynyt, mentiin takaisin ulos. Tämäkin tuotti tulosta muutamassa viikossa, vaikka kovilla pakkasilla meinasi itseltä kantti loppua.
Nyt oltiin siis päästy tilanteeseen, jossa Pörri oli jokseenkin oikeassa mielentilassa hallin pihalla ja odotusalueella omaa vuoroa odottaessa. Pakka kuitenkin levisi heti, kun Pörri pääsi kentälle. Silloinen kouluttaja ei osannut auttaa meitä, joten päätettiin vaihtaa kouluttajaa ja treenipaikkaa sellaiseen, jossa ei rataa tee kuin yksi koirakko kerrallaan. Nykytilanteesta lisää myöhemmissä agipostauksissa.
Sitten itse treeneihin. Ensimmäisissä treeneissä harjoiteltiin takaakiertoa ja niistämistä. Lopuksi tehtiin vielä keppejä. Näissä treeneissä Pörrin sai pidettyä pakan yllättävän hyvin kasassa.
Toisissa treeneissä pakka pysyis myös yllättävän hyvin kasassa vaikka Pörrin pitikin komentaa kovasti ohjaamistani. Näissä treeneissä tehtiin pitkästä aikaa rengasta ja pussia.
Kuun viimeisissä treeneissä harjoiteltiin peräkkäisiä takaakiertoja. Näissä treeneissä sitten perseiltiinki koko kuukauden edestä. Käytiin tyrkkäämässä muurista osa kumoon ja haukuttiin viereisten kenttien koirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti