Rally-tokon alkeita ja seuraamisen sotasuunnitelma

Meidän seuraaminen on kriisissä. Pörri ei ole oikeastaan vielä koskaan oppinut seuraamaan. Seuraaminen on meidän alokasluokan liikkeistä kaikista kauimpana kisavalmista. Olen Youtubesta kiusallisen vaivaantuneena katsellut, miten muutaman kuukauden ikäiset pennut seuraavat paremmin kuin Pörri tänä päivänä. Ollaan saatu liikkeelle lähdöt jotenkin kasaan, mutta sen jälkeen kaikki lässähtää kuin epäonnistunut pannukakku. Seuraamisesta puuttuu se tunne ja fiilis, mikä siinä pitäisi olla. Se tekemisen into ja palo silmissä ovat kateissa. Jotta saataisiin meidän akilleenkantapää kuntoon, päätin laatia kunnon sotasuunnitelman, jonka kypsyttelemiseen meni pitempikin tovi.

Sotasuunnitelman ensimmäinen askel oli se, että uskaltauduin näyttämään meidän seuraamista Riitalle tiistain valkkutreeneissä. Riitta katsoi meitä vakava ja pohdiskeleva ilme kasvoillaan. Tiesin, että ei nyt ihan putkeen mennyt. Riita oli järkyttynyt, miten jäykkiä ja jähmeitä me ollaan. Oikein kaksi pökkelöä. Koira kuin omistajansa. Molemmat laahustaa kuin hautajaisiin oltaisiin menossa. Riitta näytti mallia, miltä näytän seuratessa. En tiedä, miten paljon liike oli liioiteltu, mutta ei se kovin mairittelevalta näyttänyt. Ensimmäinen askel kohti nättiä seuraamista on se, että mun pitää oppia liikkumaan rennommin. Riitan mukaan Pörrin häntä nousi heti iloisesti huiskumaan, kun olin rennompi ja vapautuneempi. Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, Pörrihän ei osannut ylläpitää kontaktia, kun kävelin rennommin. Seuraaminen muuttuikin päiväkävelyksi. Ei hyvä. Pörri on niin ehdollistunut siihen, että seuraaminen tarkoittaa sitä, että kumpikin kävelee jäykkinä ja vakavina. Pörri ei osaa seurata, jos en ole jäykkä. Yritin vain sitkeästi lähteä liikkeelle kerta toisensa jälkeen rennommin, mutta ei se onnistunut. Pörri ei lähtenyt seuraamaan vaan päiväkävelylle.

Sotasuunnitelman toinen askel on se, että Pörri pitää ehdollistaa siihen, että seuraamista voi olla vaikka minä kävelen rennosti. Tänään teinkin tokossa sieppaamista. Kävelin rennosti pitkin hallia edestakaisin ja palkkasin Pörriä (naksu+nami) aina, kun se hakeutui oikealle seuraamispaikalle ja otti kontaktia. Välillä sain kävellä pitkänkin matkan ennen kuin tuo mun päiväkävelyseuralainen ymmärsi, että tässä voisi olla seuraamisesta kyse. Ajattelin jatkaa tätä nyt osana treenejä. Kun onnistumisia alkaa tulla useammin, alan yhdistää käskysanan. Koska Pörrille toimii sheippaaminen aikalailla kaikessa muussakin niin miksei seuraamisessakin.

Sotasuunnitelman yksi isoimmista askelista on se, että me aloitettiin tänään rally-tokon alkeiskurssilla. Rally-tokosta ei ole tarkoitus tulla ainakaan toistaiseksi meidän päälajia, vaan tokoa tukeva laji. Ajattelin pitää rallyssa seuraamisen suhteen samaa katsekontaktikriteeriä kuin tokossa, vaikka käskysana onkin eri. Rallysta haen meille myös semmoista yhdessä tekemisen fiilistä ja potkua sosiaaliseen palkkaan. Jotain rentoa mukavaa yhdessä tekemistä. Rallyn alokasluokkahan on tokoilijalle melko helppo pala. Alkeiskurssin ensimmäisen kerran vaikein osuus olikin se, että osaan itse asemoida itseni oikeaan kohtaan suhteessa kyltteihin. Pörrin suorituksessa ei juuri ollut haukuttavaa. Mitä nyt välillä katse harhaili viereiselle kentälle, jossa aksattiin. Ensimmäisen viikon kotiläksyksi saatiin opetella saksalainen täyskäännös. Kokonaisuutena ensimmäisestä tunnista jäi oikein mukava ja positiivinen fiilis. Varsinkin, kun meillä oli huippuseuraa, sillä Milli oli mukanamme.

Rallyn jälkeen osallistuttiin Millin kanssa Tamskin kakkatalkoisiin ja käytiin siistimässä radan vartta muutaman muovipussillisen verran. Voin kertoa, että jessus koirankakka on painavaa! Haastan kaikki muutkin koiranomistajat siivoamaan joko kotikontuja, lempilenkkipolkuja tai treenihallien ympäristöjä kakasta.