sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pörrin paikkamakuu

Aloitettiin Pörrin kanssa paikkamakuun treenaaminen jo pentuna. Ensin opeteltiin tietysti ihan yleistä paikallaolemista. Ensimmäisiä harjoituksia oli se, että Pörri odotti lupaa saada saada ruokansa. Sitten opetettiin, ettei ulos ovesta saa mennä ilman lupaa. Aluksi Pörrille opetettiin siis ihan vain kärsivällisyyttä ja pinnaa. Pikku hiljaa aloitettiin varsinaiset paikkamakuuharjoitukset. Aloin kasvattamaan kestoa ja vähän myös matkaa. Otin mukaan välipalkkaukset. Pörri pysyi kuin tatti. Otettiin ryhmäpaikkamakuita. Pörri otti ihailtavan vähän häiriötä muista koirista.


Tuli kerta, kun Pörri nousi. Vein takaisin. Tuli toinen kerta, kun Pörri nousi. Vein takaisin ilman sen kummempaa showta. Kohta huomasin, että me ei olla muuten tehty pitkään aikaan yhtään onnistunutta paikkamakuuta.

Käytiin tänään tokoilemassa lähikentällä. Fiilis kentälle kävellessä oli hyvä. Pörri oli yhteistyökykyinen ja meillä oli hauskaa. Sen sijaan Pörrin fiilis lähes koko treenin ajan oli poissa oleva. Ei kiinnostanut, ei innostanut. Leikki huonosti, jos leikki ollenkaan. Seuraaminen sujui hyvin ja siitä olen onnellinen. Pörristä huomaa, että ollaan harjoiteltu paljon perusasentoa, sillä se hakeutuu todella mielellään perusasentoon iloinen virne naamallaan. Kaikki muu menikin sitten enemmän ja vähemmän pieleen. Paikkamakuussa Pörri ei pysynyt taaskaan, vaan ponnahti heti pystyyn. Laitoin uudelleen maahan ja pistin namia maahan kannustimeksi. Lopulta Pörri pysyi. Hetken.


Minne on kadonnut minun pieni, onnellinen ja tyytyväinen paikallamakaaja? Katsoin äsken peiliin ja totesin, että minä olen pilannut Pörrin paikkamakuun. Sisällä menee hyvin, mutta ulkona ongelmat tulevat esiin. Pörri on rauhaton ja hermostunut. Se nousee omia aikojaan. Kaukana ovat ne päivät, jolloin jätin Pörrin kentän laitaan ja kävelin toiseen laitaan. Viime aikoina on tehty paikkamakuuta siten, että olen ollut kyykyssä Pörrin edessä.

Missä sitten mokattiin?

Epäilen, että suurin ongelma on ollut väärä mielentila. Olen ollut itse liian levoton ja tartuttanut levottomuuteni myös Pörriin. Yritetään nyt pienin askelin päästä tästä suosta ylös. Tästä lähin paikkamakuuta pitää tehdä vain, kun itelläni on levollinen olo. Palkan suunta pitää tulla enemmän alhaalta päin, jottei Pörrille tule fiilistä, että pitäisi nousta ylös. Pörrille pitää myös yrittää luoda mahdollisimman turvallinen olo, jotta Pörri pystyy paremmin sulkemaan ympäristön tapahtumat oman tekemisen ulkopuolelle.

Onko teillä teillä jaettava jotain hyviä vinkkejä paikkamakuun parantamiseksi?

6 kommenttia:

  1. Meillä on myös ollut ongelmia paikkamakuun kanssa ja jouduttiin se aivan alusta alkaen opettelemaan. Meillä toimi se, että vein ruolakupin mukanani treenikentälle ja sen koiran eteen pailkamakuuseen. Jo pienenä opeteltu odottaminen ennen lupaa syödä siirtyi osaksi paikkista ja Oliver keskittyi niin paljon paremmin koko hommaan. Vähitellen kuppi häipyi ja muutama nami jäi ja lopulta sain rauhallisen, mutta terävän paikkiksen rakennettua.

    Ja sen kanssa tein myös töitä, etten ollut itse painostavan näköinen kun siellä kehän laidalla seisoin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisi kyllä kokeilla ensi kerralla antaa Pörrille treenien lopussa iltaruuan. :) Kiitti vinkistä!

      Poista
  2. Mä oo vähän huono neuvomaan kun meidänkin paikkis o vähä mitä on :P Etupalkka (eli just tää ruokakuppi :)) voisi olla kokeilemisen arvoinen. Pörrihän odottaa hienosti sillee et sillä on tassulla namit niin etupalkka vois aiheuttaa sillä saman skarpin mielentilan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilin Siwan edessä paikkamakuuta sillä aikaa, kun Janne kävi kaupassa. Laitoin keon nameja Pörrin tassujen väliin. Pörri oli paljon paremmalla fiiliksellä ja pysyi hyvin, vaikka näki Jannen tulevan kaupasta. Ehkä tämä tästä. :)

      Poista
  3. Meillä on Jumin kanssa ollut aiemmin paikkamakuussa ongelmana se että se hinuttaa itseään hitaasti eteenpäin sieltä rivistä ja meillä auttoi tuohon keskittymiseen takapalkka. Eli Jumin on helpompi pysyä paikallaan kun veto minun luokse ei ole niin kova, vaan tietää että palkka on selän takana ja keskittyy siihen. Meillä tuo takapalkka ei myöskään aiheuttanut asennon vinoutta, eli ei lähde hakeutumaan takapalkalle etukäteen. Etupalkka ei siis Jumin tapauksessa toimi niin hyvin sillä veto on muutenkin eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Pitää kyllä Pörrilläkin kokeilla tuota takapalkkaa. Olen nyt laittanut Pörrille etupalkan ja silläkin se pysyy, mutta en tiedä lisääkö se vetoa minua kohtaan.

      Poista