Lampaita paimentamassa

Käytiin alkuviikosta vierailemassa eräällä lammastilalla. Pörri ja neljä muuta shelttiä pääsivät kokeilemaan, että olisiko paimennusvaistoja verissä. Porukka oli melko nuorta ja kokematonta, joten mitään hurjia paimennussuorituksia ei ollut odotettavissa. Koirien apuna oli tilan oma työkoira, jonka edesottamuksia oli ilo seurata. Tilan oma koira oli työlinjainen bordercollie, joten sen paimennustyyli oli hyvin erilainen kuin shelttien, joiden paimennus on hyvin äänekästä.

Mulle iski vähän halipula kesken odottelun.

Koirien osaltahan tuo paimennus pitkälti odottelua. Aitauksessa ollaan vain muutamia minuutteja kerralla ja välillä pidetään huilitaukoja niin koirille kuin lampaillekin. Paimennus on koirille melko rankkaa puuhaa ja moni koira olikin paimennuksen jälkeen aivan poikki, vaikka ne olivat olleet aitauksessa koko aikana alle 10 min. Ajattelutyön lisäksi koirat joutuvat juoksemaan paljon. Onneksi tilan omistaja oli kokenut ja osasi tarkkailla sekä lampaista että koirista väsymyksen merkkejä.

Pörrin mielestä parasta paimennusreissussa taisi olla koirakaverit.

Pörri ei osoittanut mitään suurta kiinnostusta lampaita kohtaan. Ensimmäinen kerta aitauksessa meni siihen, että Pörri haikaili minun ja koirakavereiden perään. Toisella kerralla Janne jäi aitauksen ulkopuolelle ja minä menin Pörrin kanssa kehään. Toinen kerta sujui sikäli paremmin, että Pörri kiinnostui jo lampaista ja hiukan haukahtelikin niille ja vähä yritti paimentaakin. Mitään suuria synnynnäisiä paimenkykyjä Pörrillä ei taida olla, mutta ajateltiin vielä toisenkin kerran mennä lampaille. Olihan tuo omalla tavallaan jännä kokemus.

Lampaillekin suotiin välillä pieni lepotauko.

Osalla mukana olleista koirista paimennus sujui melko hyvin ja tilan oman koiran avustuksella lampaita saatiin siirreltyä laitumella.