Tampereen seudulla on nyt todella paljon epiksiä, kun kesän ulkomaan arvokisat lähestyvät ja joukkueet keräävät matkakassaa tukiepisten muodossa. Meille tämä episbuumi sopii oikein hyvin, jotta Taco pääsee harjoittelemaan kisamaisia tilanteita ennen virallisia kilpailuja. Virallisten kisojen korkkaaminenkaan ei ole enää kaukana, sillä jos elämä ei yllätä, niin Taco aloittaa virallisen kisauransa tässä kuussa seuran omissa rally-tokokilpailuissa. Agilityssä Taco alkaa olla keppejä vaille kisavalmis. Se on jo pujotellut 12 keppiä yhdellä verkolla/ilman verkkoja, mutta ei kestä vielä liikehäiriötä.
Tokossa ollaan hiottu avoimen luokan liikkeitä kohti kisavalmiutta ja aloiteltu voittajan liikkeitä. Alokasluokan liikkeet ovat Tacolla olleet valmiina jo pitkään, mutta sen palkaton työskentely takkuaa edelleen sen verran, etten ole tohtinut ilmoittaa sitä vieläkään kokeeseen.
Mutta päivän aiheeseen eli Tacon epiksiin. Näissä epiksissä supermöllit ja möllihyppyrata järjestettiin Tamskin omalla ulkokentällä. Taco pääsi jo torstain aksatreeneissä testaamaan talvitauon jälkeen ulkokenttää, joten kenttä oli tuttu. Rataa oli helpotettu ennakkoon jaetusta ratapiirustuksesta, joten ratapiirrosta tästä radasta ei ole. Pikkumaksit ja maksit oli yhdistetty, joten maksiluokassa oli koirakoita yhteensä 9. Taco voitti maksiluokan ylivoimaisen nopealla ajalla ja nollatuloksella.
Myös möllihyppyrataa oli helpotettu ennakkoon jaetusta ratapiirustuksesta, joten
ratapiirrosta tästä radasta ei ole. Pikkumaksit ja maksit oli yhdistetty myös tässä. Tacolle tuli radasta tulokseksi vitonen ja sillä jäätiin palkintojen ulkopuolelle.
Taco kävi tänään TamSKilaisten WAO-tukiepiksissä juoksemassa kaksi rataa: supermöllit ja möllien hyppyradan. Ns. pikkuluokat oli yhdistetty eli maksit ja pikkumaksit sekä minit ja pikkuminit kisasivat samoissa luokissa eli palkintoja jaettiin kolmessa luokassa: minit, medit ja maksit.
Supermöllien rata
Supermölliradalta Taco ja Janne sai hienosti nollatuloksen, mutta maksit paukuttelivat sen verran kovia aikoja, ettei Taco päässyt palkinnoille vaan jäi juuri juuri neljänneksi. Pelkkien pikkumaksien sarjassa sijoitus oli toinen.
Möllien hyppyradalla Janne lähti kokeilemaan vähän rohkeampia ohjauskuvioita ja tulokseksi 5. Virhe tuli esteeltä nro 10, jossa Taco kävi pyörtämässä putkessa ja tuli samasta päästä ulos.
Möllien hyppyrata
Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä, vaikka Jannella oli pieni epäilys päivän kulusta ennakolta, koska Tacon kanssa nyt vaan on kaikki mahdollista.
Osallistun Jaana Pohjolan kolmipäiväiseen kysytään koiralta - koulutukseen. Ensimmäisen päivän aiheena oli käsittelytoimenpiteet. Ajattelin kirjoittaa teillekin jotain aiheesta ja omista havainnoistani.
Tässä jotain poimintoja Jaanan luennolta, joka edelsi käytäntöjä:
Pelaa aina avoimin kortein
Koiraa ei saisi huijata käsittelytoimenpiteisiin esimerkiksi antamalla ymmärtää, että tapahtuu jotain kivaa ja sitten tehdä ikäviä asioita. Tämä heikentää koiran luottamusta omistajaa kohtaan. Lisäksi koira oppii, että kurjia asioita ennen saattaa tapahtua joku asia x ja koiraa tulee asiaa kohtaan epäluuloiseksi.
Jos koiralle tehdään väkisin ikäviä toimenpiteitä, koira saattaa alkaa pelätä esimerkiksi ihmisen käsiä. Tämän seurauksena käsittelypelko saattaa yleistyä myös muihin tilanteisiin ja koira saattaa pelätä lähestyviä käsiä myös muissa tilanteissa. Kädet kannattaa pitää ns. puhtaana käyttämällä ikävissä toimenpiteissä esimerkiksi hanskoja, jota ei pidä koskaan muulloin. Näin koira tietää, milloin ikäviä asioita on tulossa.
Miksi kysyminen kannattaa?
Koira sitoutuu tehtävään paremmin
Koiran kynnys puremiseen kasvaa
Voit oppia koiran tunnetiloista lisää
Opit, mikä koiraa kuormittaa
Hoitotoimenpiteistä tulee ikävän pakkopullan sijaan koiralle virikkeitä
Luottamus koiran ja omistajan välillä kasvaa
Lisää koiran psyykkistä hyvinvointia
Miten etenen?
Uutta käsittelytapaa voi viedä vanhan rinnalla. Tällöin kannattaa tehdä kysymistilanteet vaikkapa toisessa huoneessa ja toisessa huoneessa tehdään asioita vanhalla tavalla.
Jos on riski, että koiran vastaus on omistajalle epämieluinen, ei kysytä. Koiran mielipidettä pitää kunnioittaa, jos sille annetaan mahdollisuus se kertoa.
Vaiheet:
Esitellään koiralle tehtävä toimenpide
Valitaan sopiva palkkio
Annetaan puheenvuoro koiralle
Opetetaan koira vaatimaan toimenpidettä esim. koskemalla saksiin. Pelkkä paikalle tuleminen ei riitä luvaksi.
Kunnioitetaan koiran valintoja
Esimerkkejä omaehtoisuudesta
Jos koira istuu trimmauspöydälle, se saa tauon
Jos koira vetää tassunsa pois, kynsienleikkaus loppuu
Jos koira koskee harjaa/saksia, käsittely alkaa
Olin koulutuksessa koirakkopaikalla Tacon kanssa Pörrin ollessa kipeä. Tacolla ei varsinaisesti ole mitään ongelmia käsittelytoimenpiteissä, vaan Taco on aina innokkaana paikalla, kun jotain tehdään. Valitsin meille teemoiksi harjaamisen ja kynsien leikkuun, joissa on ongelmia Pörrin kanssa. Tässä ensimmäisenä video siitä, miten koulutuksessa teimme harjausta Tacon kanssa.
Tässä siis harjan koskeminen toimii lupana alkaa harjata.
Kynsien leikkuuta harjoittelimme samaan tapaan eli saksiin koskeminen oli lupa leikata kynsi. Tacon kohdalla tämä johti nopeasti siihen, että se alkoi tyrkyttää minulle tassuaan. Tosin Taco haluaisi kynsiä aina leikattavan vain oikeasta etutassusta. Opetin sille, että tassun tarjoaminen on lupa leikata kynsi siitä tassusta. Jos haluan leikata kynsiä muista tassuista, otan tassun käteen ja sen jälkeen Taco voi antaa luvan leikkaamiselle koskemalla kuonollaan saksiin. Näin saadaan muidenkin tassujen kynnet leikattua.
Pörrin kanssa rutiinit ovat muodostuneet vähän erilaisiksi. Jostain syystä Pörri on halunnut omaksi käsittelyasennokseen kylkimakuun, jota en ole sille käsittelytoimenpiteitä varten varsinaisesti opettanut. Kynsien leikkuussa sovellan samaa kuin Tacon kanssa, että aloitan leikkaamisen siitä tassusta, jota Pörri tarjoaa. Leikkaamisen aloitan, kun Pörri painaa päänsä maahan. Jos Pörri nostaa päänsä, leikkaaminen loppuu. Muiden tassujen kohdalla otan tassun käteeni ja alan leikata, kun Pörri painaa päänsä maahan.
Samoin harjaamisessa odotan, että Pörri tarjoaa harjan nähdessään kylkimakuuta ja painaa päänsä maahan. Saan harjata Pörriä niin kauan, kun se pitää päänsä maassa. Jos pää nousee, harjaaminen loppuu samantien ja alkaa uudelleen vasta, kun Pörri painaa pään uudelleen maahan.
Omat kokemukset
Olen hyvin hämilläni siitä, miten nopea ja suuri muutos erityisesti Pörrin asenteessa hoitotoimenpiteitä kohtaan on tapahtunut, kun se on saanut omaehtoisuuden kautta lisää valtaa päättää, milloin se on valmis käsiteltäväksi. Esimerkiksi oheisella videolla Pörri on edelleen niin kipeä, ettei edes lähimmät ihmiset saa rapsuttaa sitä. Silti se antaa harjata itseään ja vielä heiluttelee häntää. Harjaaminen ei todellakaan ole mikään Pörrin suosikkijuttu, vaan asia mitä se inhoaa tai ainakin inhosi ennen. Kynsien leikkaamisessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ensimmäistä kertaa Pörrin elämässä olen saanut leikata kynsiä rentona olevasta tassusta. Aiemmin Pörri on aina jännittänyt tassua, kun kynsiä on leikattu.
Olen myös ollut yllättynyt siitä, miten nopeasti koirat tajusivat idean. Toki omat koirani on koulutettu aktiivisiksi tarjoajiksi ja pyrin kuuntelemaan ja kunnioittamaan niitä joka päivä, mutta silti yllätyin, miten nopeasti saatiin käsittelytilanteet sujuvaksi vuoropuheluksi.
Suosittelen ehdottomasti kaikkia perehtymään omaehtoisuuden lisäämiseen arjessa!
Voisin vähän päivitellä Pörrin kuulumisia. Viime postauksessa tammikuussa kerroin, että Pörrin niskavamma ei olekkaan parantunut vaan otti takapakkia, minkä vuoksi Pörri kuvattiin röntgenissä ja se sai Gabentiinikuurin. Kuurin ja lepotauon harrastuksista oli tarkoitus kestää vain kuukausi, mutta nyt tuosta lääkärireissusta on jo kohta kaksi kuukautta ja Pörri syö edelleen Gabapenttiinia ja on levossa kaikesta suuremmasta aktiviteetista.
Pörri hoidettiin kraniolla 29.1. ja se oli todella kipeä. Jostain syystä Pörri oli kerännyt nestettä ja muuttunut aivan kovaksi. Saatin kehotus hankkia Pörrille Gabapenttiinin rinnalle toinen kipulääke helpottamaan oloa. Tässä vaiheessa itkin sitä, että Pörri ei parane koskaan. Kranion ja kipulääkkeen avulla Pörri alkoi onneksi vähän piristyä.
Pörri hoidettiin uudelleen kraniolla 12.2. Tämän jälkeen toinen kipulääke loppui. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Pörri pitäisi magneettikuvata, mutta itsellä oli fiilis, että magneettikuvaus olisi liian kallis saatuihin hyötyihin nähden. Pörri vastasi kraniokäsittelyyn hyvin ja sen jälkeen Pörrin vointi alkoi kehittyä selkeästi parempaan suuntaan. Edelleen Pörri on ollut outo. Ei ollenkaan oma itsensä, mutta parempaan suuntaan on jo paljon menty. Liukkaat kelit ovat olleet ikäviä ja Pörri ei haluaisi liikkua ulkona.
Tänään 25.2. Pörrillä oli ensimmäinen osteopaattikäynti. Osteopaatti oli järkyttynyt siitä, miten jumissa Pörrin koko kroppa oli. Niskavaiva ja useat kipushokit ovat ajaneet Pörrin koko elimistön shokkitilaan. Pörri jännitti aluksi hoitoa paljon, mutta melko nopeasti alkoi ottaa hoitoa vastaan ja tyytyväisenä pötkötteli pöydällä. Osteopaatti oli sitä mieltä, että Pörrissä ei tällä hetkellä ole mitään sellaista vikaa, jota ei saisi osteopatialla parannettua. Hoidon jälkeen mulla oli käsissä aika erilainen koira kuin se, jonka vein hoitolaan. Tänä iltana Pörri on jo osoittanut olevansa selvästi reippaampi kuin aikoihin ja punki jo Jannen syliin. Seuraavan kerran osteopaatti hoitaa Pörrin 12.3.
Tällä hetkellä olo on varsin toiveikas ja luottavainen sen suhteen, että Pörri vielä toipuu. Onneksi on päteviä ammattilaisia ja ystäviä, jotka tukee ja valaa uskoa tulevaan. Kiitos teille kaikille neuvoista, joita tuli runsaasti viime postaukseen. Teidän ansiosta Pörri on toivottavasti matkalla kohti kivutonta elämää.
