Christan tokokoulutuksessa Voltin kanssa

Saatiin Voltin kanssa koirakkopaikka Christa Enqvist-Pukkilan koulutukseen ja ajeltiin eilen Poriin. Meidän setin aluksi näytin Voltin kaukoja. Olen lähtenyt opettamaan Voltille kaukoja etupää paikallaan. Christa sanoi, että kaikille koirille etupääkaukot eivät sovellu koiran fysiikan vuoksi, mutta hänen mielestään Voltin tyyliselle koiralle etupääkaukot sopii oikein mainiosti. Christan mielestä liikeradat kaukoissa näytti hyvältä ja nyt pitäisi saada Voltille paremmin lukittua etupää paikoilleen. Tähän hän suositteli etutassutargettia eli käytännössä noin 1 cm paksua lautaa. Laudalle tehdään paljon stabiliteettitreeniä, jotta koira ymmärtää, ettei tassuja liikuteta laudalta pois. Tämän jälkeen samaa liikeratatreeniä voi tehdä laudan kanssa. Pikkuhiljaa vähennetään apuja ja liitetään toimintaan vihjeet. Christan mielestä meidän on mahdollista saada kaukot suht nopeastikin kasaan, sillä ollaan jo niin hyvässä vaiheessa. Kysyin myös mielipidettä siihen, kun Voltti seisomisessa venyttää usein jalat tosi pitkäksi taakse. Christa sanoi, että todennäköisesti seisomiset tulee enemmän pakettiin sitten, kun vaihdot tulee käskyn alle ja koira huomaa, ettei sen ole kannattavaa venyttää itseään niin pitkäksi, jotta seuraava vaihto on sille helpompi.

Voltti oli aika korkeassa vireessä tässä vaiheessa ja huomasin, että nyt saamme varmasti esiin yhden ongelman, jota olen pitkään pohtinut. Voltilta nimittäin usein korkeassa vireessä pääsee noudossa juuri ennen nostoa murina. Nyt tuli oikein kunnon räyh. Riitan kanssa pohdittiin, että ääni saattaisi tulla siitä, että Voltti lataa kapulalle täysiä, eikä malta hidastaa tarpeeksi ajoissa. Kapulalla Voltti tajuaa, että sillä on aivan liikaa vauhtia, jotta se pystyisi nostamaan kapulan siististi ja tästä johtuva turhauma aiheuttaa kiroilun kapulalla. Pidän tätä selitystä järkevänä, sillä usein ääni tulee niissä toistoissa, joissa Voltti vetää hieman pitkäksi kapulalla. Christa neuvoi tekemään edelleen paljon nostotreeniä läheltä, jotta kapulan nostoon tulisi vielä lisää varmuutta. Sen lisäksi hän neuvoi kertomaan Voltille selkeästi, että ääntä ei saa tulla. Riitan kanssa pohdittiin, että ongelmaa voisi koittaa työstää myös leluilla eli lelunoutojen kautta yritettäisiin saada Voltti ymmärtämään, että sen on maltettava jarruttaa ajoissa, eikä ladattava täysillä.

Voltin toisessa setissä katsottiin Voltin perusasentoja, jotka on kovin pikkusieviä. Voltin tekniikka on hyvä, mutta se kaipaisi perusasentoihin lisää asennetta ja vauhtia. Christa neuvoi tekemään perusasentotreeniä pidemmältä matkalta, jotta Voltti tulisi perusasentoon laukalla. Tällöin sillä oli kivasti vauhtia ja parempi asenne. Välillä sen voisi kuulemma vapauttaa käskystä suoraan myös leluun, jotta sille ylipäänsä tulisi liikkeestä vauhdikkaampi kuva. Sivulletulo on nyt myös otettu Voltilla ärsykekontrolliin, eikä se saa enää tarjota sitä enää, aina kun huvittaa, vaan perusasentoon pääsee vain käskyllä. Tällä yritetään lisätä arvoa käskysanalle. Tarjoamisen kautta koulutettaessa on se ongelma, että käskysanoille voi olla välillä hieman vaikeaa saada arvoa, jos koira saa myös tarjota asioita, mikä kannattaa ottaa huomioon koulutettaessa kisakoiraa.

Kysyin myös neuvoa siihen, kun Voltilla hajoaa usein luoksetulossa perusasentoon tulossa tekniikka. Tässäkään Voltti ei ehkä malta jarruttaa ajoissa, vaan painaa niin kovaa loppuun saakka, että joutuu tulemaan perusasentoon pompulla. Riitan kanssa pohdittiin, että Voltille voisi tehdä luoksetuloja, joissa otan sen ensin käsitargettiin ja siitä se saa luvan tulla perusasentoon. Christa neuvoi auttamaan Volttia ja taputtamaan esim. kevyesti reiteen, sillä Voltille ei ehkä ihan ole vielä selvää, että mitä sen pitää lopussa tehdä. Taputtamalla saatiinkin oikein kivannäköisiä perusasentoja, eikä pomppua ilmennyt.

Lopuksi meillä oli vielä viisi minuuttia aikaa niin näytin Christalle meidän seuraamista. Christan mielestä seuraaminen näytti oikein hyvältä. Nyt vaan rohkeasti tekemään pitempää pätkää, sillä Voltista näkee, että sen kanssa on pääosin tehty vain lyhyitä pätkiä. Palkkaamista ennen minun kannattaisi kiristää hieman tahtiani ja jos Voltti oikein hienosti skarppaa niin palkaksi lelu. En saa ikinä palkata Voltti siitä, että se on epävarma tai passiivinen, vaan aina siitä, että se on aktiivinen.

Muista kuin Voltin setistä jäi mieleen erityisesti se, että ohjaajan olisi tärkeää tuntea oma koiransa. Erilaisille koirille kannattaa treenata asioita hieman eri tavoilla. Esimerkiksi toisille koirille perusasentohäiriöt on tehokkainta kouluttaa tekemällä överihäiriöitä ja kertomalla selvästi, että kontaktin tiputus ei käy. Monille koirille tämä metodi ei kuitenkaan ole paras, vaan häiriöitä pitää tuoda varovaisesti pikkuhiljaa siedättämällä. Joillekin liikkuriin reagoiville koirille liikkurista ei saa missään tapauksessa tehdä mitään the juttua, vaan siedättää koira liikkuriin pikkuhiljaa siten, että koirakko treenaa normaalisti ja joku huutelee kentän reunalla käskytyksiä tai liikkuroi esim. toista koirakkoa.

Christa neuvoi myös olemaan tosi tarkkana siitä, että ohjaaja oppisi erottamaan, milloin koiraa voi ns. potkia persuksille "tee vaan kyllä sä osaat" ja milloin taas koira tarvitsee ohjaajalta apua ja helpotettua harjoitusta. Jos koiraa aina auttaa ja harjoitusta helpottaa, käy helposti niin, että koira vain huononee, sillä se oppii olemaan avuton ja pääsemään vähemmällä työllä palkkioon. Koiralta ei saa kuitenkaan koskaan vaatia silloin, kun sen toimintakyky loppuu ja se ei kykene suoriutumaan tehtävästä. Kokonaisuuksissa koiraa kannattaa auttaa onnistumaan, eikä sinne kannata tehdä tarkoituksellisesti pahoja jippoja, jos koira on vielä vähän epävarma jossain liikkeissä. Palasia treenatessa voi tehdä vaikeampia harjoituksia.

Kohti kisamaista

Voltti teki maanantaina teinien omatoimiryhmässä ensimmäistä kertaa kisamaista settiä. Aika kylmiltään lähdettiin tekemään näin isoa kokonaisuutta, mutta tulipa itselle hyvin selväksi, mitä kaikkia vaiheita pitää treenata. Treenilistalle päätyi ainakin: kontaktin kesto, kontaktin häiriön sieto, sosiaalinen palkka, sosiaalisesta palkasta siirtymään siirtyminen ja aloituspaikalle tuleminen. Näitä palasia treenattiinkin tänään omissa treeneissä Millin kanssa. Onnea on ihana luottoliikkuri, joka jaksaa auttaa ja liikkuroida meitä vaikka monta kertaa viikossa.

Maanantaina liikkeiksi valittiin asioita, jotka eivät ole oikeita tokoliikkeitä: jalkojen välistä pujottelu, pyörähdys ja käsitarget. Höpöhöpöliikkeet valittiin monestakin syystä: ensinnäkin Voltin alokkaan liikkeet on vielä keskeneräisiä. En halua tehdä niistä kokonaisuuksia ennen kuin olen ehtinyt treenata kaikki palaset tarpeeksi vahvoiksi. Toisekseen en halua yhdistää liikkurointia, kisamaisuutta ja palkattomuutta suoraan kisaliikkeisiin vaan sisään ajaa "uudenlaista" toimintatapaa höpöhöpöliikkeiden kautta, jotta Voltille ei tulisi samaa vaihetta kuin Pörrille, että kisamainen on pepusta, koska namia ja lelua ei tipu. Höpöhöpöliikkeillä osaan myös itse olla rento, enkä turhaan ahdistu, jos joku menee vähän sinnepäin. Kun Voltti on muutenkin perusluonteeltaan herkästi passivoituva, en halua luoda sille alkuvaiheessa turhaa painetta oman ahdistumiseni tai tyytymättömyyteni takia. Haluaisin, että Voltti olisi kisakehässäkin oma iloinen rento itsensä.

Voltti 1 v video

Sain eilen 5 viikon tauon jälkeen Voltin takaisin meidän omatoimiryhmään, kun Voltin agilitykurssi Jannen kanssa loppui. Ilman ryhmää treenaaminen on ollut viime aikoina vähän rikkonaista, sillä hallilla on ollut paljon kisoja ja sinnekään ei ole oikein aina päässyt. Päätin pitkän tauon jälkeen ottaa videolle kaikkia meidän tekemisiä, jotta osaan taas suunnitella treenejä eteenpäin ja hahmottaa, että mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota.

Riitan ryhmässä puhuttiin viime viikolla siitä, että mistä Voltti oikeastaan palkkaantuu ja mikä sille on paras palkka. Voltti repii kivasti lelua, mutta silti se itse asiassa palkkaantuu paremmin siitä, että se saa jahdata ja saalistaa. Pallon viskominen kuulemma toimii selvästi paremmin palkkana kuin taisteluleikki, joten eilen sitten urakalla heiteltiin palloa.

Noin muuten videolta huomaa monia juttuja, joita pitää vielä työstää. Esimerkiksi Voltti siirtää tassuja jokaisessa jätössä. Oma asento seuraamisessa on ihan jotain muuta kuin haluaisin sen olevan. Muutenkin itseltäni tulee monessa kohdassa jotain tiedostamattomia maneereja. Palkkaaminen on välillä vähän epämääräistä. Pitäisi muistaa olla selkeämpi monessakin kohdassa. Noin muuten olen tyytyväinen Volttiin ja erityisesti Voltin työskentelyasenteeseen. Oli ihana huomata videolta, miten Voltin häntä heiluu vinhasti, kun se tulee hypystä perusasentoon.

Katselin vastaavaa videota Pörristä ja totesin, että ohjaaja on kyllä kehittynyt 2,5 vuoden aikana melko reipaasti! Koirakin on ihan eri osaamistasolla saman ikäisenä. Kiva ottaa itselle aina välillä muistoksi näitä videoita ja huomata, että jotain kehitystä tapahtuu aina, vaikka itsestä ei siltä tuntuisikaan.

Christa Enqvist-Pukkilan tokokoulutus

Olin kuuntelemassa Christan koulustusta, jossa Christa koulutti seuramme valmennusryhmä 1:stä. Koulutuksesta jäi mieleen muutamia hyvin tärkeitä pointteja, joista kirjoittelen hieman teillekin.

Monenkin koirakon kohdalla Christa painotti treenien alun ja liikkeiden alkujen tärkeyttä. Christan mukaan ohjaajan tulisi aina huolehtia, että koira on oikeassa mielentilassa, kun se tulee treeneihin. Vastuu oikeasta mielentilasta on ohjaajalla, ei koiralla! Jos koira on väärässä mielentilassa, treeneistä ei saa kaikkea irti ja treeni menee hukkaan. Koiraa ei siis tule päästää väärässä mielentilassa treenaamaan. Mielummin jättää vaikka treenit tekemättä. Sama koskee myös hetkiä treenin sisällä. Jos koira on huonossa mielentilassa perusasennossa, koko liike tai joku sen osanen voi epäonnistua. Ohjaajalla on iso vastuu siitä, että koira on perusasennossa oikeassa mielentilassa lähtemään liikesuoritukseen. Jos mielentila on väärä, pitää treenissä keskittyä mielentilan parantamiseen.

Ohjaajan kannatta huomioida, että jo itse liikkeeseen pääsy on monille koirille todella suuri palkkio. Jos koira päästetään aina perusasennosta liikkeeseen, koira alkaa perusasennossa odottaa sitä, että se pääsee tekemään liikettä. Tällöin koiran fokus hukkuu. Se ei enää elä tässä hetkessä ja nyt, vaan miettii vain seuraavaa hetkeä. Kaavoja kannattaa rikkoa esim. perusasento -> kehu -> vapautus ja vasta, kun koira on aidosti yhdessä ohjaajan kanssa niin palkaksi tästä yhdessäolosta koira pääsee liikkeeseen. Näin koira muistaa, että yhdessä olo ohjaajan kanssa on tärkeää.

Jos joku asia on koiralle pelottava/vaikea, älä ota etäisyyttä! Tällä toiminnalla opetat helposti koiralle, että asia on kamala ja sitä kannattaa pelätä. Sen sijaan ole koiran tukena ja turvana ja osoita omalla varmuudellasi, että kaikki on ok. Älä itse hämmenny tai jähmety, vaan pyri toimimaan varmoin ottein, jotta koira voi olla luottavainen sinuun. Anna koiralle myös tilaa kasvaa. Älä tukahduta koiraa olemalla itse liian hallitseva, vaan anna koiralle rohkeasti vastuuta ja tue sitä. Auta koiraa onnistumaan sille vaikeissa tilanteissa ja ole itse liikkeellä asenteella "totta kai me osataan ja onnistutaan!".

Kokonaisuuksia pitää tehdä paljon, eikä niiden tekemistä saa pelätä tai inhota, vaikka palasten tekeminen olisikin kivempaa. Kokonaisuuksien tekeminen pitäisi olla kivaa sekä koiralle, että ohjaajalle. Usein ohjaajalla on kisamaisia kokonaisuuksia kohtaan asennevamma, joka helposti heijastuu koiraan. Älä mieti, että kisamainen paha, vaan elä hetkessä ja opi nauttimaan myös kisamaisesta treenistä. Jos tekee palkattomuustreeniä, jokainen palkkatomuustreeni ei saa johtaa turhaumaan. Ts. palkkaa pitää tulla epätasaisesti.

Treeneissä kannattaa aina miettiä sitä, että mitä niistä jää koiralle mieleen. Jos koira saa massiivisia lelupalkkoja, koiralle jää helposti treenistä mieleen pelkkä lelun kanssa rallaaminen, eikä itse tehtävä. Samasta aiheesta muistutti myös Jirka Vierimaa meitä keskiviikon koulutuksessa. Jos koiralle opetetaan uutta asiaa, lelupalkaksi riittää se, että koira saa saalistaa lelua ja tarttua siihen kiinni. Heti tämän jälkeen voidaan pyytää irroitus. Jos ohjaaja revittelee lelun kanssa tai antaa koiran rallatella lelun kanssa, koira helposti hukkaa fokuksensa tehtävään, unohtaa mitä oli tekemässä eikä opi. Vasta treenisetin loppupalkka voi tällainen, jossa koira pääsee kunnolla purkamaan itseään.

Christa kritisoi eteenlähetyksen opettamista lelulla. Tämmöisille koirille helposti jää mieleen, että juoksin lelulle ja sitten rallasin lelun kanssa ilman, että koirille jäisi mieleen itse tehtävä. Eteenlähetys tulisi opettaa koiralle samalla ajatuksella kuin ruutu eli juokse paikkaan x ja pysy siellä. Kun eteenlähetystä lähdetään rakentamaan, pitää koiralla olla joku selkeä kohde, jonne koira lähetetään juoksemaan. Vasta, kun koira osaa, voidaan kohdetta lähteä häivyttämään. Christa suositteli eteenlähetykseen ruokapalkkaa eli että koiraa juoksutetaan ruokapalkalle. Ruoka olisi kuitenkin hyvä olla maanpintaa korkeammalla alustalla, jotta koira ei ala juosta pää alhaalla. Apuna voi käyttää tähän tarkoitukseen valmistettua telinettä. Jos koira vahvasti lelulla palkkaantuva koira, jolle ruoka ei ole tarpeeksi motivoivaa, voi koiralle heittää esim. pallon kun se on syönyt namit telineestä.

Jos koiralle käyttää kiertokartion takana namia tai lelua, tulisi koira aina selkeästi vapauttaa lelulle tai namille. Muuten koira alkaa herkästi kytätä tai se voi pettyä, jos lelua/namia ei ole. Myös z-liikkeessä voi laittaa lelun merkin taakse, jotta koira fokusoituu paremmin eteenpäin, eikä seuraa liikaa liikkuvaa ohjaajaa.

Kaukoissa koiralle saattaa tulla jähmeyttä pelkästä palkan odotuksesta tai siitä, että koira odottaa juoksemaan pääsemistä. Laita kättä taskuun yms. Sama voi näkyä myös pidossa. Kun koira alkaa odottaa namipalkkaa, se alkaa erittää kuolaa ja pito muuttuu levottomaksi. Pidosta olisikin hyvä palkata lelulla. Koiralla olisi hyvä olla pidä- ja noutokäskyt erikseen, jotta pitokäskyllä voi muistuttaa koiraa erikseen pidosta, jos sen ote meinaa löystyä.