Christan tokokoulutuksessa Voltin kanssa

Saatiin Voltin kanssa koirakkopaikka Christa Enqvist-Pukkilan koulutukseen ja ajeltiin eilen Poriin. Meidän setin aluksi näytin Voltin kaukoja. Olen lähtenyt opettamaan Voltille kaukoja etupää paikallaan. Christa sanoi, että kaikille koirille etupääkaukot eivät sovellu koiran fysiikan vuoksi, mutta hänen mielestään Voltin tyyliselle koiralle etupääkaukot sopii oikein mainiosti. Christan mielestä liikeradat kaukoissa näytti hyvältä ja nyt pitäisi saada Voltille paremmin lukittua etupää paikoilleen. Tähän hän suositteli etutassutargettia eli käytännössä noin 1 cm paksua lautaa. Laudalle tehdään paljon stabiliteettitreeniä, jotta koira ymmärtää, ettei tassuja liikuteta laudalta pois. Tämän jälkeen samaa liikeratatreeniä voi tehdä laudan kanssa. Pikkuhiljaa vähennetään apuja ja liitetään toimintaan vihjeet. Christan mielestä meidän on mahdollista saada kaukot suht nopeastikin kasaan, sillä ollaan jo niin hyvässä vaiheessa. Kysyin myös mielipidettä siihen, kun Voltti seisomisessa venyttää usein jalat tosi pitkäksi taakse. Christa sanoi, että todennäköisesti seisomiset tulee enemmän pakettiin sitten, kun vaihdot tulee käskyn alle ja koira huomaa, ettei sen ole kannattavaa venyttää itseään niin pitkäksi, jotta seuraava vaihto on sille helpompi.

Voltti oli aika korkeassa vireessä tässä vaiheessa ja huomasin, että nyt saamme varmasti esiin yhden ongelman, jota olen pitkään pohtinut. Voltilta nimittäin usein korkeassa vireessä pääsee noudossa juuri ennen nostoa murina. Nyt tuli oikein kunnon räyh. Riitan kanssa pohdittiin, että ääni saattaisi tulla siitä, että Voltti lataa kapulalle täysiä, eikä malta hidastaa tarpeeksi ajoissa. Kapulalla Voltti tajuaa, että sillä on aivan liikaa vauhtia, jotta se pystyisi nostamaan kapulan siististi ja tästä johtuva turhauma aiheuttaa kiroilun kapulalla. Pidän tätä selitystä järkevänä, sillä usein ääni tulee niissä toistoissa, joissa Voltti vetää hieman pitkäksi kapulalla. Christa neuvoi tekemään edelleen paljon nostotreeniä läheltä, jotta kapulan nostoon tulisi vielä lisää varmuutta. Sen lisäksi hän neuvoi kertomaan Voltille selkeästi, että ääntä ei saa tulla. Riitan kanssa pohdittiin, että ongelmaa voisi koittaa työstää myös leluilla eli lelunoutojen kautta yritettäisiin saada Voltti ymmärtämään, että sen on maltettava jarruttaa ajoissa, eikä ladattava täysillä.

Voltin toisessa setissä katsottiin Voltin perusasentoja, jotka on kovin pikkusieviä. Voltin tekniikka on hyvä, mutta se kaipaisi perusasentoihin lisää asennetta ja vauhtia. Christa neuvoi tekemään perusasentotreeniä pidemmältä matkalta, jotta Voltti tulisi perusasentoon laukalla. Tällöin sillä oli kivasti vauhtia ja parempi asenne. Välillä sen voisi kuulemma vapauttaa käskystä suoraan myös leluun, jotta sille ylipäänsä tulisi liikkeestä vauhdikkaampi kuva. Sivulletulo on nyt myös otettu Voltilla ärsykekontrolliin, eikä se saa enää tarjota sitä enää, aina kun huvittaa, vaan perusasentoon pääsee vain käskyllä. Tällä yritetään lisätä arvoa käskysanalle. Tarjoamisen kautta koulutettaessa on se ongelma, että käskysanoille voi olla välillä hieman vaikeaa saada arvoa, jos koira saa myös tarjota asioita, mikä kannattaa ottaa huomioon koulutettaessa kisakoiraa.

Kysyin myös neuvoa siihen, kun Voltilla hajoaa usein luoksetulossa perusasentoon tulossa tekniikka. Tässäkään Voltti ei ehkä malta jarruttaa ajoissa, vaan painaa niin kovaa loppuun saakka, että joutuu tulemaan perusasentoon pompulla. Riitan kanssa pohdittiin, että Voltille voisi tehdä luoksetuloja, joissa otan sen ensin käsitargettiin ja siitä se saa luvan tulla perusasentoon. Christa neuvoi auttamaan Volttia ja taputtamaan esim. kevyesti reiteen, sillä Voltille ei ehkä ihan ole vielä selvää, että mitä sen pitää lopussa tehdä. Taputtamalla saatiinkin oikein kivannäköisiä perusasentoja, eikä pomppua ilmennyt.

Lopuksi meillä oli vielä viisi minuuttia aikaa niin näytin Christalle meidän seuraamista. Christan mielestä seuraaminen näytti oikein hyvältä. Nyt vaan rohkeasti tekemään pitempää pätkää, sillä Voltista näkee, että sen kanssa on pääosin tehty vain lyhyitä pätkiä. Palkkaamista ennen minun kannattaisi kiristää hieman tahtiani ja jos Voltti oikein hienosti skarppaa niin palkaksi lelu. En saa ikinä palkata Voltti siitä, että se on epävarma tai passiivinen, vaan aina siitä, että se on aktiivinen.

Muista kuin Voltin setistä jäi mieleen erityisesti se, että ohjaajan olisi tärkeää tuntea oma koiransa. Erilaisille koirille kannattaa treenata asioita hieman eri tavoilla. Esimerkiksi toisille koirille perusasentohäiriöt on tehokkainta kouluttaa tekemällä överihäiriöitä ja kertomalla selvästi, että kontaktin tiputus ei käy. Monille koirille tämä metodi ei kuitenkaan ole paras, vaan häiriöitä pitää tuoda varovaisesti pikkuhiljaa siedättämällä. Joillekin liikkuriin reagoiville koirille liikkurista ei saa missään tapauksessa tehdä mitään the juttua, vaan siedättää koira liikkuriin pikkuhiljaa siten, että koirakko treenaa normaalisti ja joku huutelee kentän reunalla käskytyksiä tai liikkuroi esim. toista koirakkoa.

Christa neuvoi myös olemaan tosi tarkkana siitä, että ohjaaja oppisi erottamaan, milloin koiraa voi ns. potkia persuksille "tee vaan kyllä sä osaat" ja milloin taas koira tarvitsee ohjaajalta apua ja helpotettua harjoitusta. Jos koiraa aina auttaa ja harjoitusta helpottaa, käy helposti niin, että koira vain huononee, sillä se oppii olemaan avuton ja pääsemään vähemmällä työllä palkkioon. Koiralta ei saa kuitenkaan koskaan vaatia silloin, kun sen toimintakyky loppuu ja se ei kykene suoriutumaan tehtävästä. Kokonaisuuksissa koiraa kannattaa auttaa onnistumaan, eikä sinne kannata tehdä tarkoituksellisesti pahoja jippoja, jos koira on vielä vähän epävarma jossain liikkeissä. Palasia treenatessa voi tehdä vaikeampia harjoituksia.