Pörrin viikonloppu

Perjantaina Pörri joutui olemaan yksin hieman normaalia pidemmän päivän, mutta hienosti oli herra pystynyt pidättelemään koko päivän. Päätettiin hieman hyvitellä Pörrille pitkää yksinoloa ja lähdettiin huonosta säästä huolimatta ulkoilemaan. Käveltiin tästä meiltä tuohon lähelle Ahlmannin omenatarhaan, jossa päästettiin Pörri vapaaksi. Otetiin mukaan tennispallo, joka löydettiin aiemmin metsästä. Pörri oli pallosta innoissaan ja juoksenteli sen perässä. Olemme yrittäneet opettaa Pörriä tuomaan pallon meille takaisin, mutta Pörri ei ole vielä ehkä täysin tajunnut ideaa. Välillä Pörri tuo pallon ja välillä vaan haistelee sitä tai nappaa sen suuhunsa, mutta lähtee ihan väärään suuntaan.

Lauantaiaamulla käytiin Pörrin kanssa yhdessä myös pitkällä lenkillä. Lenkki ei ollut matkallisesti pitkä vain 1,3 kilometriä, mutta aikaa saatiin Pörrin kanssa tuhrattua reippaasti yli tunti. Itse nautin kauniista aurinkoisesta säästä ja Pörri nautti ympäristön tutkimisesta. Tehdään usein viikonloppuisin tämmöisiä kiireettömiä maailman tutkimusreissuja. Lauantaina meillä oli taas pentupainipäivä. Mentiin pentupaineihin tällä kertaa poikkeuksellisesti bussilla. Ollaan menty aina aiemmin pyörällä tai autolla, sillä bussipysäkiltä tulee jonkinverran kävelymatkaa Mustiin ja Mirriin. Pörri oli vähän haluton kävelemään ja jouduin välillä kantamaan sitä hikipäässä. Kun Pörri tajusi, minne ollaan menossa, iski herra melkoisen nelivedon päälle. Pentupaineissa oli melko hiljaista, mutta löytyi sieltä tuttujakin. Pentupaineissa Pörri paini taas tuttuun tapaan suurimman osan ajasta Kodan kanssa.

Iltapuhteeksi askartelin Pörrille tuollaisen sanomalehtijemman. Meille tulee Satakunnan kansa, joka on näppärä tähän puuhaan. Siinä on paljon sivuja ja koko on tabloid. Laitoin sivujen väliin nameja ja taitoin lehden kasaan. Alkuvaiheen lehdenluvusta löytyy video Youtubesta, mutta en viitsi laittaa sitä tähän, sillä siitä tuli niin huonolaatuinen. Tässä siis video ihan loppuvaiheesta. Piilotin lehden sekaan lähes 20 pientä namia ja tossa kohtaa, kun Pörri luovuttaa, lehtien seasta löytyi enää yksi nami. Kyllä herralla nenä toimii.

Tänään sunnuntaina käytiin Pörrin kanssa aamulla taas maailman tutkimusreissulla ja törmättiin pieneen 9 viikkoiseen shelttipentuunkin. Kiva tietää, että tässä lähistöllä asuu shelttejä. Jutelessamme omistajan kanssa, meille selvisi, että kyseessä on pentu, jonka Pörri on nähnyt jo aiemmin Mustin ja Mirrin pentupaineissa. Tässä alla vielä yksi videopätkä meidän aamulenkiltä, kun Pörri innostui vähän kaivamaan kuoppaa metsässä. Mun puhelimella tulee kyllä luvattoman huonolaatuisia videoita. Pitänee harkita uuden puhelimen ostamista.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Ihannemitoissa

Pörri täytti eilen 18 viikkoa (4 kk ja 3 päivää), joten oli taas mittausten aika. Saatiin Pörrin korkeudeksi 37 cm eli Pörri on juuri nyt uroksen ihannekorkeudessa. Joku voisi sanoa koiralleen, että nyt voisit lopettaa kasvamisen, mutta meidän puolesta Pörri saa rauhassa kasvaa isoksi pojaksi. Hahmottelin hyvin karkealla tavalla Pörrin kasvua alla olevaan kuvaan, joka on lainattu täältä. Alunperin aavisteltiin, että Pörristä voisi tulla noin 45 cm korkea ja se vaikuttaa edelleen ihan mahdolliselta.

Rakennekuva kertoo karua kieltään siitä, että Pörrin takapää kasvaa edelleen nopeampaa tahtia kuin etupää tai ainakaan etupää ei ole vielä kirinyt takapäätä kasvussa. Takapään korkeutta lisää kuvassa vielä se, että Pörrille on pepun päälle kasvanut jo pitkää karvaa, vaikka muuten se on vielä melko pentuturkki.

Pörrin painoksi saatiin kotipuntarilla 8,4 kg. Lauantaina Mustin ja Mirrin vaa'alla Pörrin painoksi saatiin 8,1 kg. En sitten tiedä, kumpi vaaka on lähempänä totuutta.

Pörri Helsingissä

Lauantaina vihdoin koitti kauan odotettu Armin van Buurenin keikka. Oltiin ostettu liput keikalle jo ennenkuin oltiin päätetty ottaa koira. Keikan ajankohta osui onneksemme aika hyvään Pörrin ikävaiheeseen ja meille olikin heti itsestään selvää, että Pörri tulee reissulle mukaan. 16 viikkoisena Pörri sopeutuu hirvittävän nopeasti uusiin asioihin, mutta toisaalta on jo sen verran iso, että on jokseenkin sisäsiisti ja on oppinut olemaan hyvin yksin.

Matkat taitoimme junalla ja luonnollisesti vietimme aikamme lemmikkivaunussa. Menomatkalla samaan vaunuun osui monia muita koiria, joiden kanssa Pörri sai lyhyesti tutustua. Paluumatkalla olikin sitten paljon hiljaisempaa. Junassa Pörri oli pääasiassa Jannen sylissä, josta se katseli maisemia ja ihmisiä. Pörri oli junassa hieman rauhaton. Se ei ollut selvästikään junassa yhtä kotoisasti kuin bussissa, jolla se on tottunut matkustamaan usein, mutta toisaalta juna vaikutti Pörrin mielestä huomattavasti mukavammalta kuin henkilöauto. Henkilöautossa Pörri ei ole nukkunut vielä koskaan, mutta junassa Pörri nukkui osan molemmista matkoista.

Kun hankimme Pörrin, aloin tutkia hotelleja, joihin koiran saisi ottaa mukaan. Hotelliksi valikoitui Hotelli Torni Helsingin ydinkeskustassa. Luin netistä monia hyviä palautteita hotellista ja hotelli mainosti jo nettisivuilla olevansa hyvin koiraystävällinen hotelli. Koiran hotelliyö maksoi 20 euroa, joka mielestäni ihan sopiva hinta. Hintaan sisältyi tarvikepussi, jossa oli kakkapusseja, luita ja nameja. Lisäksi huoneeseen oli viety meitä varten ruokakuppi, ruoka-alusta ja tassupyyhe, jotka kaikki saimme omaksemme. Torni oli hotellina hyvä perushotelli ja meidän huone oli sopiva koiraihmisille. Ihmisiltä yöpyminen tuli maksamaan 50 euroa/hlö ja hintaan sisältyi runsas aamupalabuffet, jossa kävimme herkuttelemassa. Aamupala oli tarjolla klo 7.30-12, joten aamu-unitsetkin ehtivät herkuttelemaan. Hotellihuone sisälsi tavallaan kaksi huonetta olohuoneen ja varsinaisen makuuhuoneen.

Mentiin Helsinkiin siten, että oltiin siellä hyvissä ajoin. Näin taattiin, että Pörrillä oli mahdollisimman pitkä aika tutustua meidän hotellihuoneeseen ennen kuin se jätettiin sinne illaksi yksin. Pörri sopeutuu uusiin paikkoihin todella nopeasti ja on yleensä alle tunnissa kuin kotonaan. Aluksi Pörri hieman ihmetteli huonetta ja jäi kuulemma jopa vinkumaan perääni, kun lähdin käymään kaupassa. Kaupasta hain vähän herkkuja koko poppoolle Suomen pronssipeliä varten. Ennen bileisiin lähtöä katseltiin yhdessä Olympialaisia ja seuraamme liittyi myös kaverimme, joka tuli mukaamme bileisiin. Suomen pelin aikana Pörri otti lunkisti päikkäreitä, kuten alla olevasta oikeanpuoleisesta kuvasta voi päätellä.

Suomen pelin jälkeen lähdettiin kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Pörrille annettiin yksinolon ajaksi sen herkkuluu, maksamakkaralla täytetty Jump'n Jack Kong -lelu ja pentunappulalla täytetty aktivointipallo. Pörri jäi pyörittelemään aktivointipalloa niin innokkaasti, ettei edes huomannut lähtöämme. Pörri oli yhteensä yksin vieraassa paikassa reilun 6 tuntia. Se kuulostaa paljolta, mutta toisaalta Pörri on tottunut yksinolija ja suurin osa yksinoloajasta oli iltaa/yötä, jolloin normaalisti nukutaan. Kyllähän sitä illan aikana itsellä kävi hieman pelko persuksissa "toivottavasti se ei nyt ole syönyt niitä sähköjohtoja", "toivottavasti se nyt pärjää siellä", "toivottavasti se nukkuu siellä rauhallisesti". Kun yöllä palasimme hotellille, ei meitä ollut kukaan vastassa. Hiivimme hiljaiseen hotellihuoneeseen ja etsimme, missä Pörri on. Makuuhuoneen lattialta nousi uninen pää ja kohta oli koko koira onnesta soikeana, kun isäntäväki palasi hänen luokseen. Ilmeistä oli, että Pörri oli nukkunut suurimman osan meidän poissaoloajasta ja todennäköisesti vieläpä hyvin sikeästi. Kongit ja aktivointipallot oli tyhjennetty ja sähköjohdot jätetty rauhaan. Ainoa paha teko oli se, että Pörri oli varastanut sukkani ja kuskaillut sitä pitkin huonetta. Onneksi sukka oli kuitenkin ehjä.

Pörri Vanhan kirkon portailla

Helsingissä Pörrille oli uutta muun muassa ratikat, ihmispaljous ja pulut. Ihmisistä Pörri ei ollut oikein moksiskaan. Ratikoita hiukan katseltiin, mutta ei mitään erityistä. Eniten kummastusta aiheutti mainokset kadun varsilla ja rakennusten seinässä sekä roskikset. Metroasemalla oli pakko räyskyttää sellaiselle suurelle mainoskyltille, jossa mainos vaihtui aina tietyin väliajoin. Mannerheimintietä kävellessämme, lähes Kolmen sepän patsaan kohdalla, Pörri näki pulun, joka herätti Pörrin paimennusvaistot. Pörri ahdisti pulun nurkkaan. Itse vaan nauroin katketakseni ja niin taisi nauraa moni ohikulkijakin. Pörri keräsi Helsingissä paljon kehuja, rapsutuksia, pitkiä ja ihailevia katseita. Kun käveltiin Pörrin kanssa väkijoukossa kuultiin lausahduksia "äiti kato koira", "voi ei mulla on ihan hirvee koirakuume", "kato miten sulonen", "voiku ihana", "saako sitä rapsuttaa?", "onko se vielä ihan pentu?" yms. Meidän sydäntenmurskaaja kävi sulattamassa jopa helsinkiläisten sydämet.

Jokos sitä kohta ollaan Tampereella?

Atlas arpoo

Atlas-blogin Atlas arpoo koiraystävilleen kivoja palkintoja. Arvontaan pääsee tästä!