Vuosi 2016 pakettiin

Vuosi 2016 oli harrastusten kannalta oikein tulosten vuosi. Aiempina vuosina tehty työ Pörrin kanssa kantoi hedelmää oikein urakalla, kun heti alkuvuodesta saimme kasaan rally-tokosta koulutustunnuksen RTK1. Keväällä jatkettiin suoraan avoimeen luokkaan, josta komealla pistesuoralla 96-85-100 toinen koulutustunnus RTK2. Toukokuussa jätimme rally-tokon tehoryhmän ja panostimme tokoon, jossa kisasimme syksyllä koulutustunnuksen TK1. Tokossa osallistuimme myös piirimestaruuskisoihin, joissa Pörri näytti taas parasta osaamistaan ja voitimme hienosti alokasluokan ja tulimme joukkuekisassa Tamskin joukkueessa kolmanneksi.

Asetin meille viime vuoden katsaukseksi tavoitteeksi
- tokosta ALO1: tämä siis saavutettiin triplana
- rally-tokosta RTK1: tämä saavutettiin heti tammikuussa ja innostuttiin kisamaan myös avoimessa luokassa, koska Pörri tuntui rallyssa niin hyvälle
- Pörri pysyy terveenä: Pörri kävi lähieläinläääkäriasemalla tsekkauksessa ja todettiin hyvässä kunnossa olevaksi nuoreksi sheltiksi. Kaikilta sairasteluilta vältyttiin. Pörrin jumiutuminen väheni myös huomattavasti.
- Tullaan vieläkin läheisemmiksi ja opitaan vieläkin paremmin ymmärtämään toisiamme: Tämänkin tavoite täyttyi. Olen viimeisen vuoden aikana oppinut tuntemaan Pörrin todella hyvin ja sen kanssa yhteistyön tekeminen on sujuvaa.
- Liikkua paljon luonnossa Pörrin kanssa: Metsiä kouluttiin paljon sekä omalla porukalla että kavereiden kanssa. Hihnalenkkejä alettiin tehdä oikeastaan vasta, kun lumi tuli maahan loppuvuodesta.

Alkanut vuosi on minulla vielä aika hämärän peitossa. En osaa yhtään sanoa, mitä se tuo Pörrin kanssa tullessaan. Olen kypsytellyt mielessäni ajatusta, että en kisaisi Pörrin kanssa tulevana vuonna ollenkaan, vaan treenaisin rohkeasti ylempien luokkien juttuja tokosta sekä herättelisin uudelleen henkiin rally-tokoharrastusta. En tiedä, miten hyvin tämmöinen kisaamattomuuslupaus tulee pitämään paikkansa, sillä olen katsellut Pörrille koiratanssikisoja(!!!!!!!!!!!!!) ja suunnitellut koiratanssiohjelmaa(!!!!!!). Katsotaan avoimin mielin, mihin tämä vuosi meidät vie, mutta ainakin aion opettaa Pörrille tunnarin ja ohjatun noudon.

Huhtikuussa meidän koko pakka meni sekaisin, kun laumamme sai täydennystä pienestä Voltti-pojasta. Pörri aikuistui Voltin tulon jälkeen ihan hirveästi ja sen luonne tasaantui paljon. Pörri toimi esimerkillisenä isoveikkana pikkunaperolle. Nykyään Voltti on kymmenkuinen äijän rotale, joka nostaa jalkaansa ja kärsii ajoittaisesta korvattomuudesta. Voltti oli pikkupentuna aivan järkyttävän pieni ja varsin pieni aikuinen siitä näyttäisi kasvavan. Voltti oli pikkusena myös ihailtavan kiltti ja helppo pentu kaikin puolin ja on se edelleen kiltti ja helppo, jos vertaa Pörriin samassa iässä. Ainoat harmaat hiukset arjessa ovat tulleet hihnassa vetämisestä, huonekalujen järsimisestä ja resurssiaggresiivisuudesta tietyissä tilanteissa.

Harrastusrintamalla Voltti on laittanut minut uudenlaisten haasteiden pariin. Se on pakottanut minut kyseenalaistamaan opetusmetodejani ja omaa koulutustekniikkaani. Voltti on kehittynyt varsin hitaasti ja myös oppinut asioita todella hitaasti. Vaikka se on jo tokossa kisaikäinen, se ei vielä osaa yhtäkään tokoliikettä. Olen panostanut koko vuoden oikeanlaisen työskentelyasenteen löytymiseen ja opettanut Voltille kaikkia höpöhöpöjuttuja, jotta se oppisi oppimaan ja työskentelemään iloisesti häntä heiluen minun kanssani. Ollaan myös leikitty ihan hirveästi. Yhteistyön hiominen jatkuu vielä ja toivon, että tulevan vuoden aikana tutustumme paremmin toisiimme ja opimme työskentelemään paremmin yhdessä.

Toivon, että tulevan vuoden aikana saamme tokon alokasluokan liikkeet valmiiksi ja pääsemme korkkaamaan kisauramme loppuvuodesta. Voltin kanssa oli tarkoitus myös aloitella agilitya ja käyttää se luustokuvissa 1 v synttäreiden jälkeen. Toivottavasti pääsemme kesällä myös paimentamaan säännöllisesti. Suurin toiveeni kuitenkin on, että arki olisi sujuvaa ja pojat pystyisivät tulevan vuoden elämään sopuisasti samassa laumassa ja suuremmilta yhteenotoilta vältyttäisiin myös Voltin aikuistuessa.

Itselleni asetin viime vuonna tavoitteeksi entistä enemmän kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin, joogata enemmän ja pitää huolta riittävästä unesta. Joogasin sentään, mutta vähillä yöunilla mentiin viime vuosi ja todennäköisesti myös tulevakin. Voltti valvotti öisin todella paljon ja näin jälkeenpäin ajateltuna siinä ei ollut mitään järkeä, että se nukkui meidän makuuhuoneessa yöt. Olisi pitänyt tehdä sille oma pesä toiseen makuuhuoneeseen. Nyt se toivottavasti alkaa rauhoittua ja alkaa nukkua yöt kokonaisena. Oma hyvinvointikin on ollut melko koetuksella ja varsinkin loppuvuosi vedettiin aivan oman jaksamisen äärirajoilla. Tuleva vuosi on toivottavasti vähän helpompi, kun saadaan molemmat pojat aikuisiksi ja raskaat pentuajat alkavat olla takanapäin.

Hyvää joulua!

Blogi on viime aikoina ollut melko hiljainen johtuen kovista työkiireistä. Huomenna menen vielä hallille treenaamaan koirien kanssa ja sen jälkeen on aika rauhoittua joulun viettoon ja pitää lomaa sekä treeneistä että töistä. Blogin ääreen palailen varmaan enemmän ensi vuoden puolella. Paljon on taas pyörinyt asioita päässä, mutta mitään valmiiksi pureskeltua ajatusta ei ole mistään. Vaatinee lisäsulattelua ennen kuin saan mitään puristettua ulos.

Tässä Pörrin versio Riitan piparihaasteesta, jossa siis oli tarkoitus tehdä piparitargettia eli kuin käsitargettia, mutta pipariin. Piparitarget vaatii Pörriltä melkoisia henkisiä ponnistuksia, sillä Pörri rakastaa pipareita.

Kiitos kaikille lukijoille ja tsemppiä tulevaan vuoteen meidän tiimiltä!

Energian purkua

Käytiin eilen perheen miesväen kanssa hallilla. Tein ensin Voltin ja Pörrin kanssa lyhyesti tokoa ja sen jälkeen Janne aksasi molempien kanssa. Tein sekä Pörrin että Voltin kanssa noutoa. Voltilla alkaa olla melko kierrokset jo tokossa ja se meni räyhyn säestämänä kapulalle. Nostot oli napakoita ja siistejä ja vauhti kova, mutta vähän tuli pelko puseroon, että ollaanko me kohta ääntelyongelmien äärellä. Pitänee alkaa hieman kiinnittää huomiota hulivilimiehen vireeseen ja alkaa opettaa sille jonkinlaista itsehillintää ja rauhoittumista. Provosoin molempia päästämällä niitä liikkuvan kapulan perään, mutta kumpikaan ei sortunut tassuilla pökkimisleikkeihin, vaan molemmat haki aktiivisesti hyvää nosto-otetta. Noston vahvistaminen on siis auttanut paljon, eikä Pörrikään enää sorru pökkimisiin. Vihdoinkin yksi meidän ikuisuusongelmista vaikuttaa selätetyltä.

Voltille otin palautuksia käsitargettiin ja ne sujui hyvin lukuunottamatta sitä, että Voltti puri mua käteen, kun tuli hampaat edellä. Yritin myös Pörrille ottaa palautuksen käsitargettiin, mutta se toi itsepintaisesti kapulaa sivulle käsitargetista huolimatta. Sama hidastusongelma kuin luoksetulossa tuli nyt esiin myös noudossa. Ei kiva. Yritän olla lannistumatta. Lopuksi tein vielä Voltille nostoja läheltä palkaten leluun. Lähinostoissa Voltin on selvästi vaikeampi vaihtaa kapula leluun kuin pidemmän matkan noudossa. Se jahtaa lelua kapula suussa useita metrejä ennen kuin tiputtaa kapulan. Tätä asiaa pitää vielä työstää.

Toisessa setissä tein Voltille samaa harjoitusta kuin perjantaina eli heitän lelun maahan Voltin taakse tai sivulle ja teen sen kanssa jotain harjoitusta namilla palkaten. Toistosta x vapautan sen lelulle. Voltti on ihan huomaamatta ilman sen suurempaa opettamista oppinut, että sana "lelu" tarkoittaa, että etsi/ota maassa oleva lelu. Nyt työstin asiaa enemmän takapalkan ajatuksella. Samalla yritän opettaa sitä luopumaan lelusta siten, että se voi silti aktiivinen ja tehdä töitä namille, josta se sitten palkaksi saa taas lelun. Toisaalta haluan myös, että lelu sanan jälkeen Voltti iskee voimalla leluun kiinni eikä jää kiinni nameihin. Kun saan tämän muodostelman ajettua hyvin läpi, ajattelin vaihtaa osat toisinpäin eli vien namikupin Voltin taakse/sivulle ja palkkaan sitä lelulla. Pörrille pitäis tehdä myös näitä samoja, sillä se jumii taas tosi pahasti leluun.

Loppuun otettiin vähän seuraamisen tarjoamista ja pari perusasentoa. Meille ehti tulla syksyllä aika pitkä tauko seuraamisen ja perusasennon harjoitteluun ja tuntui, että Voltti ehti jo unohtaa molemmat. Peruasennon se muisti aika nopeasti, mutta seuraamisen se unohti melkein kokonaan. Nyt ollaan harjoiteltu sitä uudelleen ja pikkuhiljaa Voltti alkaa muistaa senkin. Olen nyt alkanut sisäänajaa seuraamiseen käskysanaa, kun vihdoinkin keksin sopivan. Tai oikeastaan Milli keksi ja minä vaan plagioin.

Tässä vielä aksapätkiä molemmista. Pörri ja Janne teki jotain kentällä valmiiksi ollutta rataa. Pojat alkaa olla jo aika taitavia ja ne veteli semmoisia mooveja, etten minä enää ymmärrä mitään. Pörri liukasteli jotain puomilla juuri tällä toistolla, mutta onneksi mitään ei tapahtunut.

Voltille tehtiin puomia siten, että laskettiin puomin ylösmeno matalan pöydän päälle ja kävelytettiin sitä edes takaisin. Janne sanoi, että Voltti ei ole hoksannut lakulla kävelyn ideaa, vaan loikkii koko ajan alas. Onnistuin pari kertaa naksauttamaan oikeassa kohdassa ja Voltti tajusi idean. Loppujen lopuksi se juoksi puomia niin innoissaan ylös alas, etten meinannut saada sitä enää siirrettyä takaisin oikealle paikalleen. Paukuteltiin myös keinua siten, että Voltti sai itse paukauttaa etutassuillaan keinua. Tämänkin se keksi tosi nopeasti. Loppukevennykseksi Voltti pääsi vähän rallailemaan putkia ja hyppyjä ja yrittipä Janne vähän ottaa jotain ohjauskuvioitakin, mutta putket veti nuortamiestä melko lujaa puoleensa.

Volttimorttinen 9 kk

Pikkunappula täytti eilen jo 9 kuukautta. Tässä pieni videopätkä tällä hetkellä työn alla olevista asioista. Enää Voltti ei jäädy ja passivoidu, kun kaivan esiin naksuttimen ja namit, vaan se alkaa tarjota asioita. Edelleen se miettii paljon, mutta hurjan paljon se on mennyt kuukaudessa eteenpäin. Pieniä väläyksiä näkyy myös arkielämässä, sillä eilen Voltti kerjäsi kinkkua. Pelkän pönöttämisen sijaan se päätti tarjota lepoa (pää maassa makaaminen) ja tietenkin ansaitsi palan kinkkua. Pikkunappula oli eilen myös aktiivisesti maalausapulaisena, kuten hännästä näkee.