Milli sai minut ja Voltin puhuttua osallistumaan pk-lajien tutustumiskurssille, jonka järjesti Tampereen vetokoiraseura. Pk-jälki ja -haku ovat kiinnostaneet minua jo pitkään, mutta Voltin pieni koko sai mut vähän perääntymään pk-haaveista. Loppujen lopuksi tuskin metrin este olisi Voltille ollut iso ongelma.
Kurssi alkoi luennolla, jossa esiteltiin lyhyesti eri pk-lajeja ja mitä niiden kisasuoritukset pääsääntöisesti pitää sisällään. Ensimmäisellä käytännön kerralla meillä oli lajina metsäjälki. Pääsimme mukaan kolmen eri tasoisen koiran jäljelle ja saimme tehdä omille koirillemme myös jäljet. Puhuttiin eri tavoista opettaa jäljestämistä ja miten nuoren koiran kanssa voi lähteä lajissa liikkeelle. Pörrikin pääsi tekemään Millin kanssa namijäljen ja todettiin, että Pörrin laji olisi ehdottomasti peltojälki. Pörri teki niin tarkkaa ja huolellista jäljestystä, ettei varmasti yksikään nami jäänyt maahan. Olenkin tehnyt Pörrille muutamia namijälkiä myös kurssin jälkeen, sillä Pörrin työskenlyä on niin hieno seurata. Voltille tämmöiset namijäljet ei sovi yhtään, sillä se vaan ryysii menemään jäljen päähän ja tuumaa, että tässäkö tämä oli.
Seuraavana oli vuorossa esineruutu, jossa näimme kisavalmiin koiran suorituksen ja sitten saimme tehdä omille koirillemme esineruutua. Voltti oli tässä tosi pätevä. Huomasi, että erilaisten esineiden nostaminen pentuajoista lähtien, auttoi paljon Volttia. Esineruutua ollaan treenattu myös itseksemme jälkeenpäin, sillä se on Voltille erinomaista aktivointia. Voltti tajusi hyvin myös jäljestämisen idean esineiden kautta ja mieleeni on virinnyt, että Voltille voisi alkaa tehdä myös jälkeä esineiden kautta.
Neljännellä kerralla tavattiin pk-kentällä, jossa perehdyimme pk-tottikseen ja näimme ylimmän luokan kisakoiran suorituksen. Pääsimme myös puuhailemaan kentälle omien koiriemme kanssa. Voltti oli hieman keulivassa vireessä ja sai pk-ihmisiltä varsin ihastuneita kommentteja.
Viimeisellä kerralla teimme vielä hakua, jossa näin ensin kahden kisaavan koiran suoritukset ja sen jälkeen sain kokeilla itse Voltin kanssa. Voltti lähti aluksi selvästi jäljestämään, eikä hoksannut yhtään maalimiestä, mutta voi että pikkubordercollie oli onnellinen, kun se vihdoin tajusi, että juttu onkin maalimiehet, joilta saa ruokaa. Ihmisrakkaalle juoksemisesta pitävälle metsäsingolle oikein sopeva laji.
Täytyy sanoa, että olipa kiva kurssi ja kurssin aikana pääsi puraisemaan oikein pk-kärpänen. Oli kiva päästä tekemään Voltin kanssa muutakin kuin tokoa. Voltti tarvitsisi tokon rinnalle myös jonkin toisen lajin, kun agility jäi pois. Olin toivonut, että Voltti pääsisi paimentamaan, mutta valitettavasti täällä Pirkanmaalla on tällä hetkellä tosi huonot paimennusmahdollisuudet tämmöiselle noviisille ohjaajalle ja koiralle. No toivottavasti löydetään näistä metsälajeista meille sopiva kakkosharrastus, jota päästään kesäaikaan tekemään myös porukassa. Harrastamista tietysti varjostaa tieto siitä, että emme ikinä pääse pk-lajeissa kisaamaan. Ylipäänsä on mahdollista, ettei Voltista tule ikinä kisakoiraa, sillä tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Voltti tarvitsee jatkuvampaa kipulääkitystä. On silti kiva päästä tutustumaan tarkemmin näihin lajeihin, jotta sitten seuraavan koiran kanssa tietäisi, mistä lähtee liikkeelle.
tiistai 4. heinäkuuta 2017
perjantai 16. kesäkuuta 2017
Hobittiviesti
Janne ja Pörri kävi tänään oman seuran järjestämissä epiksissä juoksemassa Hobittiviestin. Hobittiviestissä oli kolmen hengen joukkue ja säkäluokat mini (rimat 25 cm), medi (rimat 35 cm) ja maksi (rimat 55 cm). Koska Jannen ja Pörrin joukkue koostui kahdesta ministä ja yhdestä maksista niin säkäluokaksi valittiin kompromissimedi. Hobittiviesti muuten juostiin paljain jaloin, mikä toi ohjaajille oman lisämausteensa kisaan.
Janne ja Pörri tekivät hienon vauhdikkaan 0-radan Hobittiviestin nopeimmalla ajalla 38,60. Joukkueen muut koirat tekivät 5 ja joukkueen yhteispisteet riittivät ykkössijaan. Jannen ja Pörrin joukkueessa olevat Jonna ja Ropperi muuten ovat valittu paragilityn MM-kisoihin. Hienoa, että meidän seurassa voi harrastaa jopa paragilitya tällä tasolla.
Tässä koko joukkueen kisavideo. Pörri kisasi joukkueesta toisena.
Janne ja Pörri tekivät hienon vauhdikkaan 0-radan Hobittiviestin nopeimmalla ajalla 38,60. Joukkueen muut koirat tekivät 5 ja joukkueen yhteispisteet riittivät ykkössijaan. Jannen ja Pörrin joukkueessa olevat Jonna ja Ropperi muuten ovat valittu paragilityn MM-kisoihin. Hienoa, että meidän seurassa voi harrastaa jopa paragilitya tällä tasolla.
![]() |
| Jonna ja Ropperi, Jenni ja Dina ja Janne ja Pörri |
Tässä koko joukkueen kisavideo. Pörri kisasi joukkueesta toisena.
maanantai 12. kesäkuuta 2017
Miten opetin Voltille noudon osa 1
Ajattelin kirjoittaa tänne sekä teidän iloksi että myös itselleni tulevaisuutta varten muistiin, että miten olen rakentanut Voltille noutoliikkeen. Iso kiitos noutoajatuksissa kuuluu meidän kouluttajalle Riitalle, joka on jaksanut meitä koutsata.
Voltti tutustui kapulaan ensimmäistä kertaa vasta noin puolivuotiaana. Sitä ennen teimme noudon osasia erilaisilla esineillä. Osasten treenaamisen aloitimme aika pian Voltin kotiutumisen jälkeen. Ensimmäiseksi opetin Voltin nostamaan esineitä. Monet koirat menevät vauhdilla kapulalle, mutta arpovat kapulan nostoa. Koiralle haluttiin luoda suuri motivaatio tarttua esineisiin. Esineiden nostosta koira palkataan ylös joko namilla tai lelulla, jotta koira oppisi noston jälkeen nostamaan nopeasti päätään ylöspäin. Tällä harjoituksella koira voidaan tutustuttaa erilaisista materiaaleista valmistettujen ja eri muotoisten esineiden nostamiseen ja noutamiseen. Aluksi on hyvä aloittaa esim. leluista. Tämän jälkeen siirrytään kynään (kova muovi), tunnarikapulaan (puu), lusikkaan (metalli), naksuttimeen, avainnippuun yms. Harjoitus aloitetaan aina koiralle helpolla esineillä, joita sen on miellyttävä nostaa. Uusia/vaikeita esineitä tuodaan harjoituksen sekaan esim. siten, että kolme nostoa helpolla -> esine vaihtuu -> kaksi nostoa vaikealla -> esine vaihtuu takaisin helppoon -> kaksi nostoa helpolla. Näin koiralla säilyy hyvä motivaatio ja itseluottamus omaan osaamiseen, eikä suussa ikävältäkään tuntuvat esineet saa koiraa lannistumaan.
Noston kanssa rinnakkain on treenattu käsitargettia. Tässä vaiheessa koiralla pitää olla hyvä motivaatio sekä käsitargettiin että esineiden nostamiseen. Käsitargetissa olisi hyvä olla myös hieman kestoa. Kun koiralle aletaan opettaa esineen nostoa käsitargettiin vahvistetaan ensin muutama toisto nostoa ja sitten muutama toisto käsitargettia siten, että palkkio (nami) käsitargetista tiputetaan maahan ts. koiran tekemä liikerata muistuttaa esineen nostoa käsitargettiin. Lisätään esine maahan ja kun koira nostaa esineen, avataan käsitarget. Jos koira tiputtaa esineen, käsitarget suljetaan ja koira saa negatiivisen rangaistuksen (palkkion mahdollisuus poistuu). Harjoitus voidaan toistaa tai sitten vahvistetaan alle taas sekä nostoa että käsitargettia ennen kuin yritetään yhdistää ne.
Rinnakkain nostoharjoitusten kanssa koiralle voidaan tehdä harjoitusta, jolla opetetaan, että esineen/kapulan nappaamisen jälkeen koiran on kannattavaa kääntyä nopeasti ja juosta ohjaajaa kohti. Jos koira ei osaa vielä noutaa, voi alkeisharjoittelua tehdä namilla. Otetaan koiraa kiinni valjaista tai kaulapannasta ja heitetään nami noin metrin päähän koirasta. Koira vapautetaan namille ja lähdetään juoksemaan koirasta poispäin samalla koiraa kutsuen. Kun koira tulee hyvällä vauhdilla ohjaajaa kohti, koira vapautetaan leluun tai kädessä olevaan namiin. Jos koira ei mene alkunamille, kisataan koiran kanssa ensin namille ja tämän jälkeen vasta juostaan poispäin.
Samaa harjoitusta voi tehdä myös esineillä tai leluilla, jos koira ottaa niitä mielellään suuhunsa. Tässä olisi hyvä olla pohjalla jo vähän nostoharjoituksia, jotta koiralla olisi riittävä motivaatio esineelle menemiseen.
Voltti tutustui kapulaan ensimmäistä kertaa vasta noin puolivuotiaana. Sitä ennen teimme noudon osasia erilaisilla esineillä. Osasten treenaamisen aloitimme aika pian Voltin kotiutumisen jälkeen. Ensimmäiseksi opetin Voltin nostamaan esineitä. Monet koirat menevät vauhdilla kapulalle, mutta arpovat kapulan nostoa. Koiralle haluttiin luoda suuri motivaatio tarttua esineisiin. Esineiden nostosta koira palkataan ylös joko namilla tai lelulla, jotta koira oppisi noston jälkeen nostamaan nopeasti päätään ylöspäin. Tällä harjoituksella koira voidaan tutustuttaa erilaisista materiaaleista valmistettujen ja eri muotoisten esineiden nostamiseen ja noutamiseen. Aluksi on hyvä aloittaa esim. leluista. Tämän jälkeen siirrytään kynään (kova muovi), tunnarikapulaan (puu), lusikkaan (metalli), naksuttimeen, avainnippuun yms. Harjoitus aloitetaan aina koiralle helpolla esineillä, joita sen on miellyttävä nostaa. Uusia/vaikeita esineitä tuodaan harjoituksen sekaan esim. siten, että kolme nostoa helpolla -> esine vaihtuu -> kaksi nostoa vaikealla -> esine vaihtuu takaisin helppoon -> kaksi nostoa helpolla. Näin koiralla säilyy hyvä motivaatio ja itseluottamus omaan osaamiseen, eikä suussa ikävältäkään tuntuvat esineet saa koiraa lannistumaan.
Noston kanssa rinnakkain on treenattu käsitargettia. Tässä vaiheessa koiralla pitää olla hyvä motivaatio sekä käsitargettiin että esineiden nostamiseen. Käsitargetissa olisi hyvä olla myös hieman kestoa. Kun koiralle aletaan opettaa esineen nostoa käsitargettiin vahvistetaan ensin muutama toisto nostoa ja sitten muutama toisto käsitargettia siten, että palkkio (nami) käsitargetista tiputetaan maahan ts. koiran tekemä liikerata muistuttaa esineen nostoa käsitargettiin. Lisätään esine maahan ja kun koira nostaa esineen, avataan käsitarget. Jos koira tiputtaa esineen, käsitarget suljetaan ja koira saa negatiivisen rangaistuksen (palkkion mahdollisuus poistuu). Harjoitus voidaan toistaa tai sitten vahvistetaan alle taas sekä nostoa että käsitargettia ennen kuin yritetään yhdistää ne.
Rinnakkain nostoharjoitusten kanssa koiralle voidaan tehdä harjoitusta, jolla opetetaan, että esineen/kapulan nappaamisen jälkeen koiran on kannattavaa kääntyä nopeasti ja juosta ohjaajaa kohti. Jos koira ei osaa vielä noutaa, voi alkeisharjoittelua tehdä namilla. Otetaan koiraa kiinni valjaista tai kaulapannasta ja heitetään nami noin metrin päähän koirasta. Koira vapautetaan namille ja lähdetään juoksemaan koirasta poispäin samalla koiraa kutsuen. Kun koira tulee hyvällä vauhdilla ohjaajaa kohti, koira vapautetaan leluun tai kädessä olevaan namiin. Jos koira ei mene alkunamille, kisataan koiran kanssa ensin namille ja tämän jälkeen vasta juostaan poispäin.
Samaa harjoitusta voi tehdä myös esineillä tai leluilla, jos koira ottaa niitä mielellään suuhunsa. Tässä olisi hyvä olla pohjalla jo vähän nostoharjoituksia, jotta koiralla olisi riittävä motivaatio esineelle menemiseen.
perjantai 2. kesäkuuta 2017
Voltin luustokuvat
Voltti kävi toukokuun lopussa Kankaanpäässä Kari Ventelän kuvattavana. Ikää Voltilla oli kuvaushetkellä vähän vaille 1 v ja 3 kk. Pörrin kuvat oli aikoinaan melko shokki, sillä Pörrin lonkat paljastuivat odotettua huonommaksi C/B. Tämän vuoksi halusin kuvauttaa Voltin melko nuorena ennen kuin sen kanssa aletaan harrastamaan mitään raskaampia juttuja, kuten agilitya tai aloittelemaan vetoharrastusta. Pörrin C-lonkasta arveltiin aikoinaan, että se olisi voinut vaurioitua kasvuvaiheessa tapaturman seurauksena. Voltin kanssa olen ollut paljon tarkempi kasvuvaiheessa, että se ei ole riekkunut päättömästi kavereiden kanssa, riehunut/juossut liukkailla alustoilla ulkona tai sisällä tai sille ei ole esim. heitelty palloa tai frisbeeta. Voltin pentuajan meidän asunto oli vuorattuna matoilla, ettei pentu liukastelisi. Voltin kanssa aloitettiin agility myös vasta yksi vuotiaana. Voltti on koko ikänsä liikkunut paljon metsissä ja sillä onkin mielestäni hyvä kropan hallinta. Asfaltilla lenkkeilyä on koitettu välttää ja suosia kaupunkiympäristöissä hiekkapolkuja.
Lenkeillä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Voltti ei juuri ikinä ravaa vapaana. Se nostaa laukan jo pienillä nopeuksilla. Toisinaan se menee myös jotain ravin ja laukan sekoitusta, jonka olen nimennyt pomppaloikaksi. Tällöin Voltin etupää menee jotain ravin kaltaista ja takapää tulee laukkaa perässä. Ystäväni sanoi metsälenkillä jo Voltin ollessa melko nuori pentu, että "oletko varma, että koirasi on takapäästään ihan terve". Tällöin ohitin aiheen olan kohtautuksella, mutta asia jäi kuitenkin muhimaan takaraivoon ja lenkillä olen tsekkaillut Voltin liikkeitä. Hihnassa olen huomannut, että Voltti kävelee usein jotenkin vinossa ja sen takajalat siirtyy sivusuunnassa, vaikka koira kävelisi suoraan. Takapää paikoillaan kaukoja Voltille on ollut vaikea opettaa, sillä sen takapää on jotenkin löysä. Eräs koira-alan ammattilainen myös huomasi, että Voltin vasemman jalan jalkaterä ts. tassu pääsee kävellessä kiertymään sekä sisään että ulospäin. Hän epäili, että Voltilla voisi olla vikaa polvessa tai sitten sillä on hyvin löysät lonkat.
Voltin kuvaaminen kesti pienen ikuisuuden. Kun Voltti vihdoin saatiin kuvattua, oli aika katsoa tuloksia ja jo eläinlääkärin ilmeestä näin, että nyt ei hyvin mennyt. Voltin lonkat olivat löysät, arvio D/D. Lisäksi eläinkääri näki lonkissa alkavia nivelrikkomuutoksia. Kyynärissä oli myös pieniä muutoksia ja eläinlääkäri arveli, että voivat tulla takaisin joko ykkösinä tai nollina. Selkä oli terve ja polvissa ei havaittu mitään. Myös olkapääkuvat näytti hyvältä. Kennelliitto lausui kuvat todella nopeasti ja tulokset tuli jo parin päivän päästä. Lonkat D/D, arthrosis lonkkanivelessä 2 kohtalainen (ts. nivelrikkomuutosten vakavuusaste 2 kohtalainen), kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkä LTV0, VA0. Tässä vielä linkki koiranettiin.
Tässä Voltin kuvat ja vertailun vuoksi myös Pörrin kuvat.
Nyt tässä onkin sitten kuumeisesti mietitty, että miten tästä eteenpäin. Jannen kanssa keskusteltiin tietysti ensimmäiseksi Voltin agilityurasta ja päätettiin, että Voltin ura agilityn parissa jäi alkeiskurssin mittaiseksi. Löytyneiden muutosten vuoksi ei ole mitään järkeä jatkaa harrastusta. Nyt myös on helppo lopettaa, kun ei ole ehtinyt oikein aloittaakaan. Tokoa Voltti on tehnyt pikkupennusta saakka ja sitä me jatkamme edelleen, mutta olen konsultoinut kokeneempia tokoilijoita siitä, miten Voltin kanssa olisi paras treenata. Arkielämässä olen opettanut Voltin kulkemaan käskystä ravia ja se osaa jo tiputtaa käskystä laukalta raville. Olen myös vaihtanut sille kaulapannan sijaan valjaat, sillä Voltin hihnakävely on edelleen usein aika hasardia. Hihnakävelyyn koitetaan myös nyt kovasti panostaa ja päästä siinä rauhallisempaan mielentilaan. Voltilla aloitettiin myös nivelravinteet ja se syö nyt Nutrolinin Nivelmonitehoa.
Suuri kysymys on, että aiheuttaako löysät lonkat tai nivelrikkomuutokset kipuja Voltille ja sitä yritetään selvittää kesän aikana, sillä Voltilla on kipukäytökseen viittaavaa. Eläinlääkärin mukaan noin pienet nivelrikkomuutokset eivät pitäisi aiheuttaa kipuja, mutta vaikka itse lonkka ei oireilisi, niiden huono asento tai sen vaihtelu voi aiheuttaa kipuilua muualle kroppaan. Omilta tuttaviltani olen saanut suosituksia viedä Volttia niin fysioterapeutille, osteopaatille, akupunktioon, kraniosakraaliterapiaan kuin ortopedillekin. Koitetaan kesäkuun aikana päätyä ainakin jollekin edeltä mainituista. Tuntuu vain, että joka paikkaan on ihan hirveät jonot.
Sanomattakin on selvää, että mieli on ollut viime aikoina maassa. Paljon olen päässä pyöritellyt ajatuksia siitä, että mitä olisi voinut tehdä toisin tai olisiko siitä ollut apua. Nyt vain toivotaan Voltille paljon kivuttomia vuosia ja hyvää elämää. Siitä aion pitää huolen, että Voltti saa elää koiran elämää, tehdä niitä juttuja mistä pitää ja olla onnellinen.
Lenkeillä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Voltti ei juuri ikinä ravaa vapaana. Se nostaa laukan jo pienillä nopeuksilla. Toisinaan se menee myös jotain ravin ja laukan sekoitusta, jonka olen nimennyt pomppaloikaksi. Tällöin Voltin etupää menee jotain ravin kaltaista ja takapää tulee laukkaa perässä. Ystäväni sanoi metsälenkillä jo Voltin ollessa melko nuori pentu, että "oletko varma, että koirasi on takapäästään ihan terve". Tällöin ohitin aiheen olan kohtautuksella, mutta asia jäi kuitenkin muhimaan takaraivoon ja lenkillä olen tsekkaillut Voltin liikkeitä. Hihnassa olen huomannut, että Voltti kävelee usein jotenkin vinossa ja sen takajalat siirtyy sivusuunnassa, vaikka koira kävelisi suoraan. Takapää paikoillaan kaukoja Voltille on ollut vaikea opettaa, sillä sen takapää on jotenkin löysä. Eräs koira-alan ammattilainen myös huomasi, että Voltin vasemman jalan jalkaterä ts. tassu pääsee kävellessä kiertymään sekä sisään että ulospäin. Hän epäili, että Voltilla voisi olla vikaa polvessa tai sitten sillä on hyvin löysät lonkat.
Voltin kuvaaminen kesti pienen ikuisuuden. Kun Voltti vihdoin saatiin kuvattua, oli aika katsoa tuloksia ja jo eläinlääkärin ilmeestä näin, että nyt ei hyvin mennyt. Voltin lonkat olivat löysät, arvio D/D. Lisäksi eläinkääri näki lonkissa alkavia nivelrikkomuutoksia. Kyynärissä oli myös pieniä muutoksia ja eläinlääkäri arveli, että voivat tulla takaisin joko ykkösinä tai nollina. Selkä oli terve ja polvissa ei havaittu mitään. Myös olkapääkuvat näytti hyvältä. Kennelliitto lausui kuvat todella nopeasti ja tulokset tuli jo parin päivän päästä. Lonkat D/D, arthrosis lonkkanivelessä 2 kohtalainen (ts. nivelrikkomuutosten vakavuusaste 2 kohtalainen), kyynärät 0/0, polvet 0/0 ja selkä LTV0, VA0. Tässä vielä linkki koiranettiin.
Tässä Voltin kuvat ja vertailun vuoksi myös Pörrin kuvat.
Nyt tässä onkin sitten kuumeisesti mietitty, että miten tästä eteenpäin. Jannen kanssa keskusteltiin tietysti ensimmäiseksi Voltin agilityurasta ja päätettiin, että Voltin ura agilityn parissa jäi alkeiskurssin mittaiseksi. Löytyneiden muutosten vuoksi ei ole mitään järkeä jatkaa harrastusta. Nyt myös on helppo lopettaa, kun ei ole ehtinyt oikein aloittaakaan. Tokoa Voltti on tehnyt pikkupennusta saakka ja sitä me jatkamme edelleen, mutta olen konsultoinut kokeneempia tokoilijoita siitä, miten Voltin kanssa olisi paras treenata. Arkielämässä olen opettanut Voltin kulkemaan käskystä ravia ja se osaa jo tiputtaa käskystä laukalta raville. Olen myös vaihtanut sille kaulapannan sijaan valjaat, sillä Voltin hihnakävely on edelleen usein aika hasardia. Hihnakävelyyn koitetaan myös nyt kovasti panostaa ja päästä siinä rauhallisempaan mielentilaan. Voltilla aloitettiin myös nivelravinteet ja se syö nyt Nutrolinin Nivelmonitehoa.
Suuri kysymys on, että aiheuttaako löysät lonkat tai nivelrikkomuutokset kipuja Voltille ja sitä yritetään selvittää kesän aikana, sillä Voltilla on kipukäytökseen viittaavaa. Eläinlääkärin mukaan noin pienet nivelrikkomuutokset eivät pitäisi aiheuttaa kipuja, mutta vaikka itse lonkka ei oireilisi, niiden huono asento tai sen vaihtelu voi aiheuttaa kipuilua muualle kroppaan. Omilta tuttaviltani olen saanut suosituksia viedä Volttia niin fysioterapeutille, osteopaatille, akupunktioon, kraniosakraaliterapiaan kuin ortopedillekin. Koitetaan kesäkuun aikana päätyä ainakin jollekin edeltä mainituista. Tuntuu vain, että joka paikkaan on ihan hirveät jonot.
Sanomattakin on selvää, että mieli on ollut viime aikoina maassa. Paljon olen päässä pyöritellyt ajatuksia siitä, että mitä olisi voinut tehdä toisin tai olisiko siitä ollut apua. Nyt vain toivotaan Voltille paljon kivuttomia vuosia ja hyvää elämää. Siitä aion pitää huolen, että Voltti saa elää koiran elämää, tehdä niitä juttuja mistä pitää ja olla onnellinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




