Debytoitiin tänään Pörrin kanssa rally-tokon avoimessa luokassa. Tuomarina oli meille uusi tuttavuus Hannele Pirttimaa. Jostain syystä nämä kisat jännitti mua ihan kamalasti. Nukuin torstain ja perjantain välisen yön todella huonosti. Tänä aamuna sydän hakkasi ja vatsassa kiersi. Jotenkin ihan epätyypillistä mulle. Yleensä en kauheasti tämmösiä tilanteita jännittele. Kun pääsin kisapaikalle ja näin radan vaihtui jännitys kutkuttavan odottavaan fiilikseen. Radalla ei ollut mitään meille vaikeaa. Pörri osaa kaikki kylttitehtävät vaikka unissaan kuten minä myös. Viime kisoissa unohdin kehua Pörriä radalla, mutta tänään päätin, että kehun Pörriä paljon.
Kehään mennessä Pörri oli ihan ok fiiliksellä, mutta alkoi hoopoilla, kun otin hihnan irti. Oli senteistä kiinni, ettei Pörri ylittänyt lähtökylttiä ennen lupaa. Lähtöalue oli avonainen ja ahdas, mikä ei sopinut meille ollenkaan. Jos tulee toiset samanlaiset kisat, otan hihnan pois vasta, kun Pörri on lähtökyltillä perusasennossa. Pörri lähti vähän unella liikkeeseen, mutta onneksi ensimmäinen liike oli pyörähdys, mikä nosti kivasti fiilistä. Kolmannelta kyltiltä (istu - täyskäännös oikeaan - istu) -1 p TVÄ. En tiedä, mistä tuli virhe. Mun mielestä Pörri teki kivasti. Tosin irtosi vähän seuraamispaikalta. Saattaa olla, että liikkeessä oli pientä eriaikaisuutta. Neljänneltä kyltiltä (istu - koira eteen oikealta - takaa sivulle, istu) -1 p VINO. Mun mielestä ei ollut yli 45 astetta vino, mutta tuomari tulkitsi näin. Pitää kiinnittää extrahuomiota näin suoruuksiin. Kahdeksannelta kyltiltä (360 astetta oikeaan) -1 p KYL (koira koskettaa tai nuuskii kylttiä). Mä en kyllä tiedä mistä tämäkään virhe tuli. Kymppi kyltiltä (koira eteen ja takaa sivulle) otettiin myös -1 p VINO. Mun mielestä ei kyllä ollut kovin vino. Yhteensä siis 96 pistettä ja kolmas sija. Video olisi kyllä ollut kiva, mutta valitettavasti video oli jostain syystä katkennut ennen kuin ehdittiin Pörrin kanssa radalle.
Erityisen iloinen olen siitä, että Pörri teki kivalla asenteella, keskittyi hyvin ja että vasempaan käännös juoksussa onnistui niin hyvin. Ei olla treenattu vielä kovinkaan paljon juoksukäännöksiä. Pörrillä on ollut viime aikoina aika nihkeää juoksuseuraamista muutenkin, mutta nyt Pörri piti hyvin oikean paikkansa, kontaktin ja kääntyi tosi siististi ja kivasti. Huippua! Ainoa miinus oli houkutus, joka meni yllättävän huonosti. Jouduin kannustamaan Pörriä aika paljon, että sain sen pidettyä seuraamassa. Houkutuksia pitää treenata ennen seuraavia kisoja. Mutta olipa kiva päästä radalle vihdoin ilman hihnaa. Nyt vaan treeniä ja nokka kohti seuraavia kisoja.
lauantai 19. maaliskuuta 2016
sunnuntai 13. maaliskuuta 2016
Kouluta tehokkaasti osa 2: palkkiot ja palkkaaminen
Palkkion laatu
Palkkaosio oli mielenkiintoinen, vaikka siinä tuli paljon myös ihan tuttua asiaa. Mielenkiintoisimpina osioista jäi mieleen Sarin ajatukset sosiaalisesta palkasta ja viivästetystä palkasta. Sarin mielestä sosiaalisesta palkasta hössötetään nykyään vähän liikaakin, kun enemmän paino pitäisi olla siinä, että koira palkkaantuisi itse tekemisestä. Tunsin tässä kohtaa syvän piston sydämessäni. Olen ajatellut, että hyvä sosiaalinen palkka pelastaa kaiken ja olen tehnyt sosiaaliselle palkalle niin suuren arvon, että Pörri meinaa revetä liitoksistaan. Sosiaalisen palkan arvo perustuu meillä kuitenkin siihen, että Pörri tietää, että sosiaalinen palkka -> palkkio. Kisoissa, joissa tuleekin 6-9 sosiaalista palkkiota ennen aineellista palkkiota (ruoka, lelut), Pörrille saattaa tulevaisuudessa tulla turhaumaa, joka purkautuu ääntelynä. Ennen tokossa kisaamista sosiaalisen palkan ajatusta pitäisi muuttaa siten, että sosiaalinen palkka = suoriuduit hyvin eikä sosiaalinen palkka = saat namin tai lelun, jos innostut mamman höpsötyksistä. Pörrin pitäisi myös oppia paljon paremmin luopumaan etäpalkasta kisatilanteessa, jos aion sitä käyttää. Se ei voi koko ajan ajatella "mulla on häkissä palkka, mulla on häkissä palkka, joko mä saan sen? saanhan?" vaan sen pitäisi olla töissä läsnä ja tehdä juttuja mulle ja mun kanssa. Tässä toistuu taas Joanna Heweltin ajatus, että jos koira luopuu jostakin voimakkaasti ajatuksella "mulla on palkka tuolla, luovun siitä", se on itseasiassa kiinni siinä häiriössä.
Olen viime aikoina pohtinut sitä, että mitkä liikkeet tai asiat on sellaisia, että Pörri palkkaantuisi niistä eli toisin sanoen, milloin Pörri palkkaantuu itse tekemisestä. Agilityssä Pörri palkkaantuu selvästi radan tekemisestä. Rally-tokossa ja tokossa se palkkaantuu erityisesti maahanmenosta. Nyt olen huomannut, että myös maasta istumaan noususta on tullut sellainen liike, josta Pörri välillä palkkaantuu. Epäilen, että myös joistakin vauhtiliikkeistä saattaa tulla tällaisia, kun niihin saadaan lisää suoritusvarmuutta. Esimerkiksi nouto voi olla tällainen, sillä Pörri yksi parhaista leikin muodoista on juuri noutoleikit. Luulen, että koira oppii helpommin palkkaantumaan itse tekemisestä, jos asiat on koulutettu sille positiivisen vahvistamisen kautta koiran omaa aktiivisuutta vahvistaen kuin että koiraa olisi koulutettu 80-luvun metodein.
Palkkaamattomuus termiä Sari piti hyvin harhaanjohtavana, sillä kyllähän koira aina palkitaan kisoissakin suorituksen jälkeen. Palkka tosin tulee vasta kehän ulkopuolella. Sarin termi viivästetty palkkaus tuntui heti paljon järkeen sopivammalta ja asiaa paremmin kuvaavammalta. Kisasuorituksen rakentamisessa tarvitsen vielä paljon neuvoja ja apuja ennen meidän ensimmäistä kisastarttia. Olen menossa Huotarin Oilin tokokoulutukseen huhtikuun alussa ja ajattelin kysellä siellä Oililta vinkkejä. En haluaisi treenata Pörrin kanssa kauheasti kokonaisia liikkeitä, sillä muuten liikkeet alkaa nopeasti heiketä. En myöskään halua, että Pörri yhdistää, että aina kun tehdään kokonaisia liikkeitä, ei saa palkkaa tai että aina kun meitä liikkuroidaan, ei tule palkkaa. Haluaisin neuvoja siihen, miten saisin salakavalasti ujutettua viivästettyä palkaamista meidän treeneihin, tekemättä asioita kuitenkaan liian kaavamaisesti.
- Palkkion laatu on kaiken a ja o, sillä se vaikuttaa koiran motivaatioon
- Palkkion avulla voi myös säätää koiran virettä
- Lelu-nami -vaihtoleikillä voi nostaa "ei niin kivan" palkkion arvoa
- Kun koira leikkii, se saa namin tai kun koira ottaa namin, se pääsee leikkimään
- Ruoka
- Rauhoittaa monia koiria
- Superahneita koiria saattaa nostattaa niin että koira ei pysty enää tekemään mitään
- Ruokapalkka on nopea. Sillä saa nopeasti useita toistoja
- Koira oppii namilla usein nopeasti (nopeat toistot, sopiva vire)
- Ruokapalkan ongelmia on
- ns. voimattomuus eli koiran tekeminen ei näytä vietikkäältä
- koira ei motivoidu riittävästi
- koira kyllääntyy
- Lelut
- Häiriön sieto parempi
- Tästä olen ainakin Pörrin kohdalla hieman eri mieltä
- Koira on aktiivinen
- Tuo suoritukseen voimaa
- Parantaa koiran ja ohjaajan välistä suhdetta ja tuo me-henkeä
- Ongelmia:
- koiran vire saattaa mennä yli, eikä koira enää keskity
- vireen nousu voi tuoda mukanaan ääntelyongelmia
- hidastelu, aijaus (koira kyttää lelua, eikä pysty enää tekemään)
- koira väsyy
- koira oppii hitaasti (toistojen saaminen hidasta)
- Sosiaalinen palkka
- Aina mukana
- Ei aina toimi halutulla tavalla
- Koira ei välttämättä palkkaannu esim. rapsutuksista vaan kokee ne pikemmin ahdistaviksi
- Palkkaantuuko koira ohjaajan tyytyväisyydestä vai itse tekemisestä?
- Sari pitää tärkeänä sitä, että koira palkkaantuu itse tekemisestä
- Palkkioiden laatu häiriöiden mukaan
- Kotona nappulat, kylillä makkarat
Palkkaaminen
- Palkkaamisessa oleellista on ajoitus
- Kouluttaminen on paljolti mekaaninen taito
- Oleellista ohjaajan nopeus -> palkkio pitää tulla oikeasta asiasta, jotta vahvistetaan oikeaa asiaa
- Palkka aina vasta palkkasanan jälkeen
- Muuten koira ehdollistuu taskun kaivaminen = palkka tulee
- Palkkion suunta
- Koira pyrkii kohti sitä paikkaa, josta palkkio tuli
- Palkkion suunta on oleellista myös sheippaamisessa, sillä sen avulla koiraa voidaan hienovaraisesti auttaa koiraa tarjoamaan oikeansuuntaisia asioita
- Toisaalta palkkion suuntaa voidaan käyttää myös muodostamaan koirassa turhaumaa esim. palkitaan istuminen maahan -> koira turhautuu, kun palkkio tulee aina maasta ja alkaa tarjota nopeita maahan-istu-maahan vaihtoja
- Mieti, milloin palkkaat
- Koiralle ei saisi muodostua vahvoja palkkion odotuksia, sillä kova odotus = kova pettymys
- Palkkaa koiraa eri kohdissa liikettä, ettei tule yhtä tiettyä kohtaa, jossa palkka pitäisi koiran mielestä tulla
Palkkaamattomuus
- Palkkaamattomuus on harhaanjohtava termi, sillä kyllähän koira aina saa palkkaa ennemmin tai myöhemmin
- Parempi termi viivästetty palkkaus
- Älä palkkaa kaikesta, vaan palkkaa vain hyvät toistot
- Palkkaamattomuus kannattaa ottaa mukaan treeneihin jo varhain
- Koiran tulisi palkittua jo itse liikkeiden tekemisestä, eikä tehdä vain nakki mielessä
- Viivästettyä palkkaamista pitää ehdottomasti opettaa koiralle ennen kisoja!
Palkkaosio oli mielenkiintoinen, vaikka siinä tuli paljon myös ihan tuttua asiaa. Mielenkiintoisimpina osioista jäi mieleen Sarin ajatukset sosiaalisesta palkasta ja viivästetystä palkasta. Sarin mielestä sosiaalisesta palkasta hössötetään nykyään vähän liikaakin, kun enemmän paino pitäisi olla siinä, että koira palkkaantuisi itse tekemisestä. Tunsin tässä kohtaa syvän piston sydämessäni. Olen ajatellut, että hyvä sosiaalinen palkka pelastaa kaiken ja olen tehnyt sosiaaliselle palkalle niin suuren arvon, että Pörri meinaa revetä liitoksistaan. Sosiaalisen palkan arvo perustuu meillä kuitenkin siihen, että Pörri tietää, että sosiaalinen palkka -> palkkio. Kisoissa, joissa tuleekin 6-9 sosiaalista palkkiota ennen aineellista palkkiota (ruoka, lelut), Pörrille saattaa tulevaisuudessa tulla turhaumaa, joka purkautuu ääntelynä. Ennen tokossa kisaamista sosiaalisen palkan ajatusta pitäisi muuttaa siten, että sosiaalinen palkka = suoriuduit hyvin eikä sosiaalinen palkka = saat namin tai lelun, jos innostut mamman höpsötyksistä. Pörrin pitäisi myös oppia paljon paremmin luopumaan etäpalkasta kisatilanteessa, jos aion sitä käyttää. Se ei voi koko ajan ajatella "mulla on häkissä palkka, mulla on häkissä palkka, joko mä saan sen? saanhan?" vaan sen pitäisi olla töissä läsnä ja tehdä juttuja mulle ja mun kanssa. Tässä toistuu taas Joanna Heweltin ajatus, että jos koira luopuu jostakin voimakkaasti ajatuksella "mulla on palkka tuolla, luovun siitä", se on itseasiassa kiinni siinä häiriössä.
Olen viime aikoina pohtinut sitä, että mitkä liikkeet tai asiat on sellaisia, että Pörri palkkaantuisi niistä eli toisin sanoen, milloin Pörri palkkaantuu itse tekemisestä. Agilityssä Pörri palkkaantuu selvästi radan tekemisestä. Rally-tokossa ja tokossa se palkkaantuu erityisesti maahanmenosta. Nyt olen huomannut, että myös maasta istumaan noususta on tullut sellainen liike, josta Pörri välillä palkkaantuu. Epäilen, että myös joistakin vauhtiliikkeistä saattaa tulla tällaisia, kun niihin saadaan lisää suoritusvarmuutta. Esimerkiksi nouto voi olla tällainen, sillä Pörri yksi parhaista leikin muodoista on juuri noutoleikit. Luulen, että koira oppii helpommin palkkaantumaan itse tekemisestä, jos asiat on koulutettu sille positiivisen vahvistamisen kautta koiran omaa aktiivisuutta vahvistaen kuin että koiraa olisi koulutettu 80-luvun metodein.
Palkkaamattomuus termiä Sari piti hyvin harhaanjohtavana, sillä kyllähän koira aina palkitaan kisoissakin suorituksen jälkeen. Palkka tosin tulee vasta kehän ulkopuolella. Sarin termi viivästetty palkkaus tuntui heti paljon järkeen sopivammalta ja asiaa paremmin kuvaavammalta. Kisasuorituksen rakentamisessa tarvitsen vielä paljon neuvoja ja apuja ennen meidän ensimmäistä kisastarttia. Olen menossa Huotarin Oilin tokokoulutukseen huhtikuun alussa ja ajattelin kysellä siellä Oililta vinkkejä. En haluaisi treenata Pörrin kanssa kauheasti kokonaisia liikkeitä, sillä muuten liikkeet alkaa nopeasti heiketä. En myöskään halua, että Pörri yhdistää, että aina kun tehdään kokonaisia liikkeitä, ei saa palkkaa tai että aina kun meitä liikkuroidaan, ei tule palkkaa. Haluaisin neuvoja siihen, miten saisin salakavalasti ujutettua viivästettyä palkaamista meidän treeneihin, tekemättä asioita kuitenkaan liian kaavamaisesti.
sunnuntai 6. maaliskuuta 2016
Tokon kisamainen treeni
Oltiin tänään Pörrin kanssa tokon kisamaisissa treeneissä. Pörrille ei ole tehty palkaamattomuustreeniä tokossa tänä vuonna kertaakaan. Lisäksi Pörri ei ole vielä ikinä tehnyt koko alokasluokkaa putkeen palkatta. Maksimissaan se on tehnyt neljä liikettä putkeen, joten melko kylmiltään lähdettiin koittamaan, mitä kisatreenistä tulee. Ajattelin kisata Pörrin kanssa tokossa aikaisintaan kesällä. Mahdollisesti syksyllä, joten tässä on vielä hyvin aikaa hioa palkattomuushommeleita. Kisamaisen tuomaroi oikea tokotuomari Susa Berghäll. Tässä analyysi treenistä:
Paikallamakuu 1 min 10 p
Jäin noin puoliväliin oikeasta paikasta. Ajattelin, että saataisiin pitkästä aikaa edes yksi kunnollinen paikkamakuu ja niin kyllä saatiin. Pörrillä on ollut ongelmana viime aikoina paikallamakuussa levottomuus. Se pälyilee ympäriinsä ja siirtelee tassujansa. Nyt ainoastaan kerran katsoi vasemmalle, joten hyvin meni. Naapuri lähti kesken paikkamakuun ohjaajansa luo, jolloin kehuin Pörriä.
Seuraaminen 9,5 p
Yhdellä sanalla sanottuna: järkyttävää. Kontakti ei pysynyt, paikka seilasi jne. Jotenkin ajatus ei yhtään mukana. Kun saan Pörrille kisattua RTK2:n, alkaa seuraamisen uudelleen rakentaminen.
Liikkeestä maahan 10 p
Pörrin bravuuri ja ansaitusti saatiin kymppi. Pörrin mielestä suoritus meni niin hyvin, että tästä olisi kuulunut saada repusta kissanruokaa.
Luoksetulo 10 p
Ihan tosi siisti luoksetulo! Meillä on ollut luoksetulon kanssa niin törkeästi ongelmia ja olen niin onnellinen, kun se on alkanut vihdoin sujua. Tuli ripeää laukkaa koko matkan ja siististi sivulle. Vähän arpoi, että tuleeko sivulle suoraan vai takakautta.
Noutoesineen pitäminen 8,5 p
Vieras kapula, joka oli isompi ja painavampi kuin Pörrin oma. Pörri oli vähän sitä mieltä, että onko tämä ihan pakko ottaa suuhun. Otti onneksi kuitenkin. Pidossa pudotti taakse takahampaiden eteen ja luovutus oli kamala. Ärsyttävin liike alokasluokassa.
Kauko-ohjaus 10 p
Tosi epäpörrimäisen hidas maahanmeno. Ripeä istuminen, mutta ei sillä tekniikalla kuin haluaisin. Maahanmeno muuten kiva, mutta peräpää nytkähti. Tuomari arvosti kuitenkin suoritusta ja Pörri sai tästä 10.
Estehyppy 8 p
Oli kiinni häiriöissä ja unohti tulla sivulle. Jouduin antamaan uuden käskyn ja tuli sillä. Eipä ole ennen tehnyt tämmöistä virhettä.
Kokonaisvaikutus 9 p
Yhteensä 189,5 p. Kisoissa tällä suorituksella olisi saanut siis ykköstuloksen, jos arvostelu olisi ollut yhtä lepsua.
Liikkeiden välit meillä on parantunut tosi paljon sitten tokoringin näyttökokeen, sillä ollaan niitä ahkerasti treenattu. Kehään meno oli myös siisti, eikä Pörrille tullut mitään aukeantilan syndroomaa, jossa se vaan huutaa täyttä kurkkua, eikä siihen saa mitään kontaktia. Näitäkin ollaan nyt harjoiteltu tosi paljon tulevia rallykisoja varten. Lisäksi Pörri oli koko suorituksen hiljaa (!!! super super). Pörrin kanssa ei mikään itsestäänselvyys, että se on hiljaa noin pitkään. Ainoa miinus oli se, miten paljon Pörri oli kiinni häiriöissä. Tuomarikin kommentoi, että häiriöherkkä koira. Tässä riittää vielä paljon työstettävää ennen ekoja kisoja. Omaan tekemiseeni olen tosi tyytyväinen. En mokaillut missään, vaan pää pysyi kokoajan kylmänä. Seuraamisessa en antanut ylimääräisiä käskyjä ja osasin kääntyä oikeaan suuntaankin. Myös muut liikkeet meni omalta osaltani paremmin kuin näyttökokeessa. Kiitos Millille ahkerasta liikkuroinnista!
Tässä vielä Teijan kuvaama video suorituksesta. Kiitos Teijalle!
Paikallamakuu 1 min 10 p
Jäin noin puoliväliin oikeasta paikasta. Ajattelin, että saataisiin pitkästä aikaa edes yksi kunnollinen paikkamakuu ja niin kyllä saatiin. Pörrillä on ollut ongelmana viime aikoina paikallamakuussa levottomuus. Se pälyilee ympäriinsä ja siirtelee tassujansa. Nyt ainoastaan kerran katsoi vasemmalle, joten hyvin meni. Naapuri lähti kesken paikkamakuun ohjaajansa luo, jolloin kehuin Pörriä.
Seuraaminen 9,5 p
Yhdellä sanalla sanottuna: järkyttävää. Kontakti ei pysynyt, paikka seilasi jne. Jotenkin ajatus ei yhtään mukana. Kun saan Pörrille kisattua RTK2:n, alkaa seuraamisen uudelleen rakentaminen.
Liikkeestä maahan 10 p
Pörrin bravuuri ja ansaitusti saatiin kymppi. Pörrin mielestä suoritus meni niin hyvin, että tästä olisi kuulunut saada repusta kissanruokaa.
Luoksetulo 10 p
Ihan tosi siisti luoksetulo! Meillä on ollut luoksetulon kanssa niin törkeästi ongelmia ja olen niin onnellinen, kun se on alkanut vihdoin sujua. Tuli ripeää laukkaa koko matkan ja siististi sivulle. Vähän arpoi, että tuleeko sivulle suoraan vai takakautta.
Noutoesineen pitäminen 8,5 p
Vieras kapula, joka oli isompi ja painavampi kuin Pörrin oma. Pörri oli vähän sitä mieltä, että onko tämä ihan pakko ottaa suuhun. Otti onneksi kuitenkin. Pidossa pudotti taakse takahampaiden eteen ja luovutus oli kamala. Ärsyttävin liike alokasluokassa.
Kauko-ohjaus 10 p
Tosi epäpörrimäisen hidas maahanmeno. Ripeä istuminen, mutta ei sillä tekniikalla kuin haluaisin. Maahanmeno muuten kiva, mutta peräpää nytkähti. Tuomari arvosti kuitenkin suoritusta ja Pörri sai tästä 10.
Estehyppy 8 p
Oli kiinni häiriöissä ja unohti tulla sivulle. Jouduin antamaan uuden käskyn ja tuli sillä. Eipä ole ennen tehnyt tämmöistä virhettä.
Kokonaisvaikutus 9 p
Yhteensä 189,5 p. Kisoissa tällä suorituksella olisi saanut siis ykköstuloksen, jos arvostelu olisi ollut yhtä lepsua.
Liikkeiden välit meillä on parantunut tosi paljon sitten tokoringin näyttökokeen, sillä ollaan niitä ahkerasti treenattu. Kehään meno oli myös siisti, eikä Pörrille tullut mitään aukeantilan syndroomaa, jossa se vaan huutaa täyttä kurkkua, eikä siihen saa mitään kontaktia. Näitäkin ollaan nyt harjoiteltu tosi paljon tulevia rallykisoja varten. Lisäksi Pörri oli koko suorituksen hiljaa (!!! super super). Pörrin kanssa ei mikään itsestäänselvyys, että se on hiljaa noin pitkään. Ainoa miinus oli se, miten paljon Pörri oli kiinni häiriöissä. Tuomarikin kommentoi, että häiriöherkkä koira. Tässä riittää vielä paljon työstettävää ennen ekoja kisoja. Omaan tekemiseeni olen tosi tyytyväinen. En mokaillut missään, vaan pää pysyi kokoajan kylmänä. Seuraamisessa en antanut ylimääräisiä käskyjä ja osasin kääntyä oikeaan suuntaankin. Myös muut liikkeet meni omalta osaltani paremmin kuin näyttökokeessa. Kiitos Millille ahkerasta liikkuroinnista!
Tässä vielä Teijan kuvaama video suorituksesta. Kiitos Teijalle!
torstai 3. maaliskuuta 2016
Kouluta tehokkaasti osa 1: suhde ja motivaatio
Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että oma koulutustekniikkani kaipaa hiomista. Pörri on ensimmäinen koirani ja en ole pystynyt sille tarjoamaan pätevää ja johdonmukaista koulutusta. Aina olen koittanut tehdä parhaani, mutta ainakin 110 asiaa tekisin tämän päivän tietojeni valossa toisin. Ajassa ei voi kuitenkaan palata taaksepäin ja Pörrin osaksi tässä elämässä on valitettavasti langennut olla minun harjoituskappale. Olen edelleen lämpimän kiitollinen siitä, että juuri Pörri on minun ensimmäinen koira, sillä Pörri on tarpeeksi hölmö ottaakseen mistään itseensä. Pörri on loppupeleissä aika kiitollinen koulutettava. Siinä on paljon haastetta ja mitään ei saa ilmaiseksi, joten se pakottaa kehittymään kouluttajana, mutta toisaalta se kestää melkein mitä vaan.
Ensi askel kohti parempaa koulutustekniikkaa oli Sari Kärnän Kouluta tehokkaasti -koulutuspäivä, johon osallistuttiin Pörrin kanssa. Olen ollut joskus aiemmin Sarin koulutuksissa ja tykännyt ihan hirveästi. Sarin koulutusfilosofia ja tyyli sopii mun makuun ja lisäksi tykkään Sarista pesoonana. Koulutuspäivässä tuli myös huomattua, että Sari on hyvä luennoitsija, sillä vaikka luento oli pitkä, pysyi mielenkiinto koko ajan yllä. Tässä muistiinpanoja luennon alkuosasta. Lopussa omia oivalluksiani ja mietintöjäni aiheeseen liittyen.
Suhde koiran ja ohjaajan välillä
Melkein koko sen ajan, jonka Pörri on ollut meillä, olen joutunut miettimään, miten saan itsestäni tehtyä mielenkiintoisemman Pörrin silmissä. Pentuna Pörri oli käsiruokinnassa eli se sai lähes kaiken ruokansa minun käsien kautta. Olen nyt taas siirtänyt Pörriä käsiruokintaan. Olen myös rajoittanut siltä resursseja. Tavallaan olen tekemällä tehnyt itsestäni sille tärkeän ja pakottanut sitä ottamaan minuun kontaktia, vaikka oikeastaan ei tarvitsisi. Nuorena rajoitin esimerkiksi sen haistelua lenkeillä siten, että en päästänyt sitä hajuille ennen kuin se otti minuun kontaktia ja tavallaan pyysi luvan mennä hajulle. Tämä oli aikaa, jolloin Pörri oli todella kiinni hajuissa. Nykyään hajut eivät ole enää sille yhtä tärkeitä, mutta käytäntö on edelleen olemassa siten, että jos Pörri bongaa mielenkiintoisen hajun, joka on hihnan ulottumattomissa, se pyytää minulta luvan ja menemme hajulle yhdessä. Resurssien rajoittamista olisi voinut/voisi tehdä Pörrille vielä paljon enemmänkin, mutta toisaalta en ole halunnut tehdä meidän elämää liian hankalaksi ja "byrokraattiseksi". Treeneissä resurssien rajoittamista voisi ottaa enemmän käyttöön, mutta ennen sitä haluan kokeilla, mitä vaikutuksia omien koulutustaitojeni kehittämisellä on meidän yhteistyöhön ja Pörrin tekemiseen.
Pörri ei ollut nuorempana mikään kovin helposti motivoitava, sillä se kyennyt leikkimään häiriössä ja sen kiinnostus leluihin on aina ollut aika maltillista. Jos Pörri tulisi minulle nyt, koittaisin koulutuksen avulla saada sille lisää arvoa leluille ja parantaa lelupalkan arvoa sen silmissä. Pörri on ruuan suhteen ahne, mutta ei mikään superahne. Kaikki herkut se on aina syönyt, mutta se ei kuitenkaan ole ollut sellainen, että se kiipeisi vaikka puuhun yhdestä namista. Meni aika pitkään, että pääsin jyvälle siitä, millä keinoin saan motivoitua Pörriä riittävästi koulutustilanteissa. Aikuistuessaan Pörristä on tullut ahneempi ja nykyään sitä voi huoleti palkata vähän heikommillakin palkkioilla, sillä Pörri palkkaantuu niin paljon ihan itse tekemisestä. Toivoisin kuitenkin, että koulutustilanteissa Pörri tekisi vielä intensiivisemmin hommia ja olisi vielä keskittyneempi ja innokkaampi.
Keskittymiskykyä Pörrillä ei ole ollut luonnostaan juurikaan. Pentuna se oli täysin keskittymiskyvytön häiriöisissä ympäristöissä, sillä Pörri jäi erittäin herkästi kiinni kaikkeen liikkuvaan häiriöön. Se on myös on herkkä äänihäiriöille esim. viereisen kentän agilitytreeneille tai leikkiville treenikavereille. Nykyään se ei enää ota yhtä pahasti häiriötä, mutta olen tietoisesti tehnyt töitä sen eteen, että saisin paranettua sen keskittymiskykyä. Olen huomannut, että Pörrin keskittyminen tehtävään on riippuvainen sen vireestä, mielentilasta ja motivaatiosta. Oikeassa mielentilassa, sopivassa vireessä ja hyvin motivoituneena se kestää nykyään jo hyvin häiriötä, mutta jos yksikin palikka näistä ontuu, korttitalo sortuu ja ilmenee epätoivottuna käytöksenä. Pörrin kanssa treenatessa minulla onkin suuri vastuu siitä, etten vie Pörriä väärässä mielentilassa liian vaikeisiin tilanteisiin, ettei väärät käytökset pääse vahvistumaan enkä itse sorru jatkuvan nillittämisen ja kieltämisen tielle. Olen huomannut, että kannattaa jo ennen tiettyä treeniä tai liikettä koittaa saada Pörri oikeaan mielentilaan sen sijaan, että koittaisin, jos tämä tänään sattuisikin toimimaan. Keskittymisen eteen teen kuitenkin edelleen töitä ja olenkin tämän suhteen saanut viime aikoina uusia oivalluksia. Tästä on tulossa oma postaus hieman myöhemmin.
Ensi askel kohti parempaa koulutustekniikkaa oli Sari Kärnän Kouluta tehokkaasti -koulutuspäivä, johon osallistuttiin Pörrin kanssa. Olen ollut joskus aiemmin Sarin koulutuksissa ja tykännyt ihan hirveästi. Sarin koulutusfilosofia ja tyyli sopii mun makuun ja lisäksi tykkään Sarista pesoonana. Koulutuspäivässä tuli myös huomattua, että Sari on hyvä luennoitsija, sillä vaikka luento oli pitkä, pysyi mielenkiinto koko ajan yllä. Tässä muistiinpanoja luennon alkuosasta. Lopussa omia oivalluksiani ja mietintöjäni aiheeseen liittyen.
Suhde koiran ja ohjaajan välillä
- Hyvä suhde
- Ohjaajan pitää olla reilu koiraa kohtaan
- Luottamus pitää olla molemmin puolin kunnossa
- Ohjaajan pitää tuntea koira
- Ohjaajan pitää huolehtia, että koiralla on perustarpeet kunnossa
- lepo, ruoka, hyväksyntä
- Kun suhde on hyvä, koira tekee töitä mielellään ohjaajan kanssa
- koira on rento, eikä ole stressaantunut
- koira on kiinnostunut tekemisestä
- koira on iloinen ja innokas
- koira keskittynyt, tarkkaavainen eikä sähellä
- Toko on ihmisen keksimä temppu, joten vastuu koiran motivaatiosta on ihmisellä
- Huono suhde
- Koira on haluton, passiivinen ja iloton
- houkuttelu on tuhon alku
- Koira on alistunut, peloissaan ja ahdistunut
- liian kovat otteet
- koiralta vaaditaan liikaa liian varhain
- älä vie koiraa epäilyttäviin tilanteisiin
- Koira on stressaantunut, yliyrittää, ei keskity
- Ohjaaja koko ajan kieltää ja nillittää
- Mieti mitä voisit tehdä toisin kieltämisen ja nillittämiseen sijaan karsiaksesi väärän käytöksen pois. Esim. palkkion menetys, tekemisen loppuminen
- Älä suutu koiralle
- jos et kykene pitämään tunteitasi kurissa koulutustilanteessa, vie koira pois
- Miten koiran saa kiinnostuneemmaksi ohjaajasta?
- Läheisyys
- Resurssien rajoittaminen
- Sari antaa koiralle pentuna kaiken ruuan käsistä
- Joillekin koirille pitää rajoittaa huomion määrää
- Jos koira voi leikkiä itsekseen silloin, kun haluaa, miksi koira leikkisi ohjaajan kanssa?
- Tehkää kivoja juttuja yhdessä
- Esim. kesällä uimaan
- Yhdessä metsäretkelle
- Ruff love
- Susan Garretin suhteen rakennusohjelma itsenäisille ja vaikeasti motivoitaville koirille
- Herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan
- Hyvä harrastuskoira on keskittynyt ja tarkkaavainen, eikä sählää ja sähellä
- Koira ei ääntele
- Koira ei ole turhautunut, paineistunut tai yritä liikaa
- Ääntely liittyy usein turhautumiseen
- Koira on iloinen
- Ohjaaja on keskittynyt, rento ja iloinen
- Motivoitunut koira on
- aktiivinen
- innokas
- iloinen
- keskittynyt
- rento
- sitoutunut
- kykenee pitkäkestoisiin suorituksiin
- Koiralle maailman tärkein juttu on ohjaajan kanssa yhdessä tekeminen
- Ohjaaja on koiran mielestä kiinnostava
- Ei liikaa kieltämistä eikä jatkuvaa nillittämistä
- Tärkein ja vaikein
- Aina läsnä ja vahvistuu
- Se mielentila vahvistuu, jonka aikana toiminta alkaa
- Rauhaton, ääntelee
- Nuuskii, haukottelee
- Autoiluta koiraa muuallekin kuin treeneihin, ettei se ehdollistu auto -> treenit ja kerää sen vuoksi järjettömiä kierroksia aina autoilusta
Melkein koko sen ajan, jonka Pörri on ollut meillä, olen joutunut miettimään, miten saan itsestäni tehtyä mielenkiintoisemman Pörrin silmissä. Pentuna Pörri oli käsiruokinnassa eli se sai lähes kaiken ruokansa minun käsien kautta. Olen nyt taas siirtänyt Pörriä käsiruokintaan. Olen myös rajoittanut siltä resursseja. Tavallaan olen tekemällä tehnyt itsestäni sille tärkeän ja pakottanut sitä ottamaan minuun kontaktia, vaikka oikeastaan ei tarvitsisi. Nuorena rajoitin esimerkiksi sen haistelua lenkeillä siten, että en päästänyt sitä hajuille ennen kuin se otti minuun kontaktia ja tavallaan pyysi luvan mennä hajulle. Tämä oli aikaa, jolloin Pörri oli todella kiinni hajuissa. Nykyään hajut eivät ole enää sille yhtä tärkeitä, mutta käytäntö on edelleen olemassa siten, että jos Pörri bongaa mielenkiintoisen hajun, joka on hihnan ulottumattomissa, se pyytää minulta luvan ja menemme hajulle yhdessä. Resurssien rajoittamista olisi voinut/voisi tehdä Pörrille vielä paljon enemmänkin, mutta toisaalta en ole halunnut tehdä meidän elämää liian hankalaksi ja "byrokraattiseksi". Treeneissä resurssien rajoittamista voisi ottaa enemmän käyttöön, mutta ennen sitä haluan kokeilla, mitä vaikutuksia omien koulutustaitojeni kehittämisellä on meidän yhteistyöhön ja Pörrin tekemiseen.
Pörri ei ollut nuorempana mikään kovin helposti motivoitava, sillä se kyennyt leikkimään häiriössä ja sen kiinnostus leluihin on aina ollut aika maltillista. Jos Pörri tulisi minulle nyt, koittaisin koulutuksen avulla saada sille lisää arvoa leluille ja parantaa lelupalkan arvoa sen silmissä. Pörri on ruuan suhteen ahne, mutta ei mikään superahne. Kaikki herkut se on aina syönyt, mutta se ei kuitenkaan ole ollut sellainen, että se kiipeisi vaikka puuhun yhdestä namista. Meni aika pitkään, että pääsin jyvälle siitä, millä keinoin saan motivoitua Pörriä riittävästi koulutustilanteissa. Aikuistuessaan Pörristä on tullut ahneempi ja nykyään sitä voi huoleti palkata vähän heikommillakin palkkioilla, sillä Pörri palkkaantuu niin paljon ihan itse tekemisestä. Toivoisin kuitenkin, että koulutustilanteissa Pörri tekisi vielä intensiivisemmin hommia ja olisi vielä keskittyneempi ja innokkaampi.
Keskittymiskykyä Pörrillä ei ole ollut luonnostaan juurikaan. Pentuna se oli täysin keskittymiskyvytön häiriöisissä ympäristöissä, sillä Pörri jäi erittäin herkästi kiinni kaikkeen liikkuvaan häiriöön. Se on myös on herkkä äänihäiriöille esim. viereisen kentän agilitytreeneille tai leikkiville treenikavereille. Nykyään se ei enää ota yhtä pahasti häiriötä, mutta olen tietoisesti tehnyt töitä sen eteen, että saisin paranettua sen keskittymiskykyä. Olen huomannut, että Pörrin keskittyminen tehtävään on riippuvainen sen vireestä, mielentilasta ja motivaatiosta. Oikeassa mielentilassa, sopivassa vireessä ja hyvin motivoituneena se kestää nykyään jo hyvin häiriötä, mutta jos yksikin palikka näistä ontuu, korttitalo sortuu ja ilmenee epätoivottuna käytöksenä. Pörrin kanssa treenatessa minulla onkin suuri vastuu siitä, etten vie Pörriä väärässä mielentilassa liian vaikeisiin tilanteisiin, ettei väärät käytökset pääse vahvistumaan enkä itse sorru jatkuvan nillittämisen ja kieltämisen tielle. Olen huomannut, että kannattaa jo ennen tiettyä treeniä tai liikettä koittaa saada Pörri oikeaan mielentilaan sen sijaan, että koittaisin, jos tämä tänään sattuisikin toimimaan. Keskittymisen eteen teen kuitenkin edelleen töitä ja olenkin tämän suhteen saanut viime aikoina uusia oivalluksia. Tästä on tulossa oma postaus hieman myöhemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

