Fyssaria ja hierontaa

Viime ajat on eletty melkoisessa tunteiden vuoristoradassa. Voltti on nyt syönyt kipulääkettä Annen käynnin jälkeen ja tilanne näyttää toisena päivänä valoisemmalta ja toisena vähemmän valoisalta. Voltilla oli tässä huonompi kausi välissä, mikä sai kovasti pohtimaan Voltin tulevaisuutta. Nyt on taas mennyt viikko paremmin ja tunteet heittelee koko ajan suuntaan ja toiseen.

Viime aikoina olen paljon keskittynyt siihen, että oppisin tunnistamaan Voltin kipuja. Kipukoiran kanssa eläessä on pakko seurata tarkasti koiran vointia, että osaa tarvittaessa säätää kipulääkettä, viedä koiraa hoitoihin ja toisaalta myös tehdä se lopullinen päätös sitten, kun sen aika on. Tämän tueksi kävin myös Miira Hellstenin koiran elekieli ja stressi -luennolla. Luento oli todella hyvä ja ehkä teen siitä tännekin jonkinlaiset muistiinpanot.

Voltilla selkeitä kivun merkkejä on useita. Ehkä kaikkien muiden osalta ikävin niistä on aggressiivisuus. Kun Voltti on kipeä, sillä alkaa esiintyä resurssiaggressiivissuutta ja pahempien kipukausien aikana se saattaa käydä Pörrin päälle ilman mitään näkyvää ulkoista syytä, vaikka Pörri yrittää kaikin keinoin välttää konfliktin. Tämän lisäksi Voltilla kotioloissa esiintyy omiin oloihinsa vetäytymistä. Ollessaan kipeä se vetäytyy nukkumaan käytännössä vain keittiön pöydän alle pienelle kerälle, eikä nuku esim. olohuoneessa. Se saattaa puolustaa pöydän alusta hyvinkin raivokkaasti ja murisee myös ihmisille. Tuntuu, että Voltti vajoaa jonnekin omaan kuplaansa, jossa se ei itse näe mitään valoa. Aggressiivisuus ja omiin oloihinsa vetäytyminen ovat vähentyneet kipulääkityksen aikana ja tilalle on tullut sellainen iloinen, rento, hupsutteleva touhottaja, joka heiluttaa häntää ja kikkailee itsekseen pallolla. Tämä iloinen puoli Voltista oli melkein kadonnut ennen kipulääkkeitä.

Kipulääkityksen aikanakin on kuitenkin esiintynyt hienovaraisempia kivunmerkkejä, kuten tassujen nuolemista, takajalkojen pureskelua ja nyhtämistä sekä hännän juuren ja selän syömistä. Voltilla on myös jonkin verran kosketusarkuutta takapäässä eli ilmeisesti se on kipulääkkeestä huolimatta jonkin verran kipeä. Fyssarilla Voltti oli todella kosketusarka, eikä antanut fyssarin hieroa itseään, vaan murisi ja tarttui hampailla fyssaria kädestä. Muuten liikkeissä yms. tuli fyssarilla esiin pitkälti samat asiat kuin Annen käynnillä. Fyssari punnitsi, miten Voltilla jakautuu paino jaloille. Voltti painaa kokonaisuudessaan 17 kg. Tästä noin 10 kg menee etupäälle ja 7 kg takapäälle eli Voltti kompensoi lonkkien tilannetta etupäällään. Takajalkojen kesken paino jakautui myös epätasaisesti.  Voltti selvästi säästelee vasenta lonkkaansa (huonompi lonkka), sillä vasemmalla jalalla oli painoa vain 2-3 kg ja oikealla 4-5 kg. Fyssari ei osannut antaa meille oikein mitään jumppaohjeita, sillä oltiin jo tehty Voltin kanssa niin paljon kaikkea.

Meillä on Voltin kanssa viikonloppuna edessä tokoleiri, josta varmasti tulee oma postaus, mutta Voltti hierottiin tänään, jotta se olisi iskussa leirillä. Hieronnassa tuli taas hyvin esiin Voltin toispuoleisuus ja se, miten se säästelee vasenta jalkaansa. Erityisesti Voltilla oli jumissa oikea takajalka, ristikkäinen etujalka ja selkä. Lihaskalvot eivät olleet yhtä pahat kuin viimeksi. Vaikka Voltilla ei ole vikaa selässä, sen toispuoleinen kropan käyttö aiheuttanee selän jumiutumista. Jalkojen laserointiin Voltti yllättäen reagoi voimakkaasti.

Oma treenimotivaatio on ollut viime aikoina aika kadoksissa. Koska Voltti selvästi kipeytyy pitkistä lenkeistä, sen kanssa ei enää kannata kauhen pitkiä lenkkejä tehdä, vaan mielummin purkaa energiaa treenaamalla. Ollaan treenattu viime aikoina aika lyhyitä settejä. Voltilla alkaa olla alokasluokan liikkeet hyvällä mallilla ja kokonaisuus alkaa rakentua. Voltti on ollut koko kesän tosi hieno ja ollaan menty paljon eteenpäin ihan joka saralla tästä puolivaloilla treenaamisesta huolimatta. Voltti alkaisi olla kohta puoliin valmis myös kisaamaan, mutta epäilen, ettei Voltti pysty enää ikinä elämään ilman kipulääkkeitä, joten kisaaminen Voltin kanssa jäänee haaveeksi. Harrastellaan kuitenkin omaksi iloksi niin kauan kuin se on mielekästä.