maanantai 14. marraskuuta 2016

Voltin kuulumisia

Vihdoin musta tuntuu, että olen saanut puristettua Voltista esiin sellaista työskentelyasennetta, jonka sille haluaisin. Olen kouluttanut sitä viime aikoina todella vähän ruokapalkalla ja sen sijaan palkannut sitä paljon leikillä. Olen todennut, että lelun kanssa Voltin on pakko olla aktiivinen, eikä se voi vaipua omaan passiiviseen kuplaansa. Namien kanssa menetän sen niin helposti omaan kuplaansa ja sen herätteleminen sieltä on hankalaa. Olen myös työstänyt Voltille aktiivisuutta lelun kanssa. Olen tehnyt Voltille hieman samantyyppisiä harjoituksia kuin Pörrille aikoinaan. Pörrin kanssa pyrin näillä harjoituksilla karsimaan sen itsenäisyyttä ja saamaan sen kiinnostuneeksi minusta. Voltin kanssa tavoite taas olisi se, että Voltti oppisi olemaan aktiivinen minua kohtaan ja saamaan siten minut aktiiviseksi.

Kavereiden kanssa takakontissa

Viime aikojen suurin opetuksen aihe on ollut, että olen opettanut Volttia palauttamaan leluja minulle. Jos avaan käsitargetin, lelu pitää palauttaa suoraan käteen ja jos en avaa, Voltin pitää tuoda lelu minulle siten, että se hyppää minua vasten. Koska virkamiehelle tuollainen päinhyppiminen kesken treenien oli ihan järkyttävä ajatus, jouduin ensin opettamaan sille päinhyppimisen käskystä ja vasta sitten yhdistämään sen lelun palautukseen. Päinhyppimisessä Voltti joutuu olemaan pakosti aktiivinen ja oikeasti tyrkyttämään lelua minulle leikin jatkumiseksi. Päinhyppimisen vahvistaminen on saanut kivasti sen villiä puolta esiin ja sille on tullut kivaa ilmettä. Voltin leikkiminen on myös parantunut tosi paljon, kun se joutuu enemmän itse tekemään valintoja sen kanssa, että onko se aktiivinen ja haastaa minua leikkimään kanssaan vai vaipuuko se passiiviseen kuplaansa lelunsa kanssa. Voltin mielestä minun kanssa leikkiminen on melko kivaa. Vain suursuosikkilelujen kanssa lelun natustaminen yksin on mukavampaa, mutta jatketaan tämän asian työstämistä.

Treeneissä isoveikan kanssa

 Olen viime aikoina siirtänyt koulutuspaukkuja aika paljon tokohommista arkikäytökseen, sillä Voltin hihnakävely on suoraan sanottuna ollut melko melko järkyttävää p*skaa. Voltille on annettu sellaiset kiskogeenit, että meinasi jo epätoivo iskeä. Juuri pahimmalla hetkellä meidän rakas Riitta koutsi järkkäsi teinimosteriryhmälle hihnakävelykurssin Jirka Vierimaan opastuksella. Jirkan opeissa muistin taas, että miten paljon paremmin asioissa pääsee eteenpäin positiivisesti kuin nillittämällä. En vieläkään tajua, miten sorruin Voltin kanssa hihnakävelyn opettamisessa nillittämään sille väärin tekemisestä, kun olisin voinut palkita sitä oikein tekemisestä. Aluksi vahvistetiheys piti olla todella korkea, mutta nyt palkkaamista on voinut vähentää ja silti Voltti kävelee ison osan lenkistä kovinkin mukavasti. Myös sen ilme on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Enää se ei luimistele hihnan päässä vaan menee iloisesti häntä heiluen vierelläni. Nykyään sen kanssa on jo melkein mukavaa mennä lenkille. Ollaan myös työstetty entistä tehokkaammin ihmisten ja toisten koirien ohittamista sekä autoihin suhtautumista. Autojen kanssa ollaan taas menty eteenpäin ja lauantaina se käveli vilkkaan autotien vartta rennosti häntä heiluen eikä kiinnittänyt autoihin huomiota. Se ei myöskään enää yritä rynniä jokaisen vastaantulijan luokse rapsuteltavaksi, vaan ottaa minuun kontaktia. Paljon on vielä tehtävää, mutta eiköhän johdonmukainen ja pitkäjänteinen työ tuota tulosta tässäkin asiassa.  

Treenien jälkeen iskee väsy
Ollaan aloitettu Voltin kanssa myös uimisprojekti, sillä Voltti ei ui. Sen sijaan se juoksee pitkin rantaa, pärskyttää vettä ja metsästä pärskeitä. Samalla se tulee juoneeksi melkoisen määrän vettä ja on vaarassa saada vesimyrkytyksen, johon voi kuolla. Ajattelin viedä Voltin koirauimalaan, jotta se oppisi uimaan, mutta nyt ollaan huomattu, että se pyrkii tekemään samoja pärskeitä tassuillaan myös uidessaan. Viime kerralla opetettiinkin Volttia pelkästään olemaan vedessä ihan rennosti. Voi olla, ettei Voltista ikinä tule uimaria, mutta pyritään ainakin siihen, ettei se olisi enää niin maaninen vettä kohtaan. Raportoin projektin edistymisestä täällä.

6 kommenttia:

  1. Volde on mennyt kyllä valtavasti eteenpäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Tyykkään siitä ihan kauhesti nykyään. Nyt on noussut sellainen tsemppifiilis, että siitä taitaa sittenkin tulla melko makea tokokoira. :)

      Poista
  2. Voltista ja sen puuhailusta,tottistelusta videoo :)!

    VastaaPoista
  3. Koiranuittaja Sportti Hurtasta täällä hei :) Pärskijöiden kanssa ihan todella tärkeää toki käytöksen sammuttaminen, mikä hoituu ehdottomasti helpoiten antamalla koiralle joku toinen duuni.

    Jos lelujen haku ei vielä vedessä onnistu, niin nenäkosketus sun käteen laidalta voisi olla kohde? Pärskijöitä on paljon, mutta eipä ole ainakaan minun uimalassa jäänyt uimamaisterin tutkinto tästä syystä saamatta :) Tsemppiä siis, kaikki koirat oppii!

    Liikunta = Hyviä hormooneja = Koira oppii tykkäämään hormonaalisellatasolla (jossain vaiheessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uittajan kanssa oli puhetta, että paras keino voisi olla opettaa Voltti uimaan lelu suussa. Se vaan ei suostu ottamaan uimalassa ainakaan toistaiseksi mitään suuhunsa. :( Kesällä sain Voltin uimaan järvessä suu kiinni siten, että pidin namia kädessä ja kävelin hitaasti sen edellä. En tullut ajatelleeksi, että olisin voinut soveltaa myös käsitargettia, joka on Voltilla hyvin vahva. Harmi, kun teidän uimala on niin kaukana, sillä olisin voinut tulla Voltin kanssa käymään teidän uimalassa niin näkisit tilanteen. :/

      Poista