Lampailla

Jospa sitä pikku hiljaa päivittelisi myös treenikuulumisia blogin puolelle. Käytiin sunnuntaina toista kertaa tänä vuonna lampailla, sillä osallistuttiin Hämeen shelttien paimennuspäivään. Mulla oli ajatuksena käydä tänä vuonna enemmänkin paimentelemassa Pörrin kanssa, mutta Pörrin kesälle osunut teineily/mörköikä teki siitä kesällä aika mahdottoman kaverin. Viime kerta lampailla menikin ihan penkin alle, sillä Pörri päätti pelätä lampaita ja Pörrin paimennus oli enemmän hajota ja hallitse kuin että se olisi kerännyt lauman kasaan.

Paimennus järjestettiin Koira-Kehrolla Urjalassa Kehron kylässä. Olin tosi tyytyväinen paimennuspäivän sisältöön, sillä koskaan ei ole missään pidetty yhtä hyvää alkuinfoa. Lisäksi paikan pitäjä Sanna selitti päivän aikana monia oleellisia asioita paimennuksesta. Opin paljon uusia juttuja ja pääsin taas lisää sisälle paimennuksen saloihin. Tykkäsin myös siitä, miten hyvin lampaiden hyvinvoinnista pidettiin huolta ja paimennettavia lampaita vaihdettiin heti, jos lampaista huomattiin väsymyksen merkkejä.

Päivän aikana monen sheltin paimennuksessa näkyi edistymistä ja moni pääsi jo liinasta eroon. Tuntui, että koirat olivat paljon enemmän perillä paimennuksesta kuin ohjaajat, joilla oikeanlainen liikkuminen tuotti välillä suuria vaikeuksia. Muutama sheltti vaikutti olevan synnynnäisiä lahjakkuuksia. Tulin päivän aikana entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että sheltti on oikeastaan aika hiljainen paimenkoira. Haukku kertoo enemmänkin siitä, että koira on epävarma, eikä sillä ole tilanne hallussa.

Kuva Iekku Pylkkä

Pörrin paimennusta ei voi sanoa millään muotoa paimennukseksi. Ensimmäinen setti meni ihan päin mäntyä, sillä hain Pörrin suoraan autosta, mikä ei sovi koskaan Pörrille. Se oli ensimmäisellä setillä häkeltynyt ihan kaikesta ja tosi varuillaan. Pörri kuitenkin rauhoittui jonkin verran ja odotukset seuraavaa settiä kohtaan nousivat. Ennen toista settiä hain Pörrin ajoissa autosta ulos ja pyörön laidalla Pörri tuntui siltä, että se tiesi, mitä sen pitäisi mennä pyöröön tekemään. Itse pyörössä se jäätyi ja pörräsi vain lampaille. Voi sanoa, että koko paimennus oli täysi farssi. Vähän tuli fiilis, että meidän paimennukset taisi olla tässä, mutta toisaalta kiinnostaa viedä Pörri vielä ensi kesänä lampaille ja katsoa, onko se kypsynyt. Eniten harmittaa se, että viime kesänä Pörri osoitti aika lupaavia otteita ja tämä kesä on mennyt näin, mutta sellainen Pörri on. Sen kanssa ei mikään mene kuin on suunnitellut.