Voltin kanssa olen joutunut miettimään erityisen paljon näitä koiran aktiivisuuteen liittyviä juttuja, sillä Voltin ratkaisu kaikkeen tuntuu olevan passivoituminen. Sen aktiivisuus pitää kaivaa jostain syvältä piilosta. Kun saan sen aktiiviseksi, yksikin virhe minulta ja se vaipuu taas passiivisuuteen. Aktiivisuuden siemeniä pitäisi ahkerasti lannoittaa ja kastella, jotta ne lähtisivät kasvuun ja kukoistukseen. Kaikkiin siemeniin en ole ehtinyt reagoida tarpeeksi nopeasti ja ne ovat ehtineet kuivua ja kuihtua ennen itämistään. Joudun olemaan Voltin kanssa tosi tarkkana ja valmiina koko ajan muokkaamaan omaa käytöstäni, jotta saisin hyödynnetyä kaikki aktiivisuuden siemenet. Voltti tarvitsee hienovaraista tsemppaamista ja tuuppimista, jotta sen saa aktivoitua, mutta joudun olemaan kärppänä, milloin voin vähentää omaa rooliani ja milloin minun pitää tukea sitä. Tässä on vielä paljon opeteltavaa, sillä tunnen Voltin käyttäytymistä ja kulloiseenkin käyttäytymiseen vaikuttavia syitä edelleen huonosti verrattuna Pörriin. Pörrin kanssa en ole ikinä joutunut painimaan tämmöisten aktiivisuusongelmien kanssa, sillä siltä aktiivisuus on tullut niin luonnostaan. Onneksi olen Pörrin kanssa oppinut paljon koulutustekniikkaa, joten ehdin Voltin kanssa koulutustilanteissa keskittymään enemmän henkimaailman asioihin kuin siihen, missä vaiheessa käsi menee taskuun ja missä kädessä naksutin on järkevää olla.
Maanantaina jatkettiin treeneissä höpsöttelyasenteella. Tehtiin tuttuja juttuja ja ainoa tavoitteeni oli saada Voltti tarjoamaan asioita kivalla ilmeellä ja asenteella, sillä teknisiä piiperryksiä ehtii sitten myöhemminkin. Ensimmäisessä setissä huomasi hyvin, miten se on nyt viime aikoina syttynyt leluun. Se juoksi lelu suussa pitkin kenttää ja tapporavisteli sitä ensimmäistä kertaa elämässään. Aiemmin Voltille the juttu on ollut liikkuva lelu eikä se ole ollut kiinnostunut kuolleesta lelusta, mutta nykyään jo pelkkä lelu on the juttu. Tämä video on toisesta treenisessiosta, jossa Voltti oli selvästi vähemmän lennokas kuin ensimmäisessä, mutta kivalla asenteella se on tässäkin liikkeellä.
Tästä tulikin mieleeni, että Voltti on reilun kuukauden päästä 10 kk eli toisin sanoen se olisi pian kisaikäinen. Volttia katsoessa tämä tuntuu suoraan sanottuna täysin järjettömältä. Se on vielä täysin keskenkasvuinen lapsi niin kropaltaan kuin mieleltäänkin. Toivon, ettei kenelläkään ole tavoitteena kisata koiran kanssa tokossa heti, kun se on saavuttanut kisäiän vaan silloin kuin koira tuntuu kisavalmiilta. Voltti saa kasvaa rauhassa ja tehdään yhdessä juttuja, jotka tuntuu sen kanssa hyvältä, jotta meidän kuherruskuukausi saisi jatkoa pitkälle tulevaisuuteen.