Teemana haukkumattomat suoritukset

Meillä oli reilu viikko sitten Jessica Svanljungin tokokoulutus, jossa kysyin neuvoa haukkumisen karsimiseen tietyissä liikkeissä (tulossa postaus!). Pahin haukkuliike Pörrillä on *yllättäen* kierto. Toinen paha on nouto ja kolmas ruutu. Ylipäänsä kaikki liikkeet, joissa saa juosta lujaa poispäin ohjaajasta, on Pörrin mielestä superhauskoja ja se vaan pitää kertoa koko maailmalle. Välillä tuntuu, ettei se edes itse ymmärrä haukkuvansa, sillä haukku tulee siltä jotenkin niin luontevasti. Ihan kuin se kuuluisi pakettiin. Usein se onneksi päästää vain yhden riemuhaukahduksen, mutta välillä se räksyttää ihan koko matkan kapulalle tai tötterölle. Riitta on meille sanonut, että jos Pörri haukahtaa lähtiessään, suoritus pitäisi keskeyttää heti. En ole kuitenkaan uskaltanut puuttua haukkumiseen kovin natsikurilla, sillä olen pelännyt, että se tuo suoritukseen epävarmuutta. Jessican mielestä Pörri osaa jo hyvin liikkeet ja nyt haukkumiseen voi alkaa puuttua enemmän. Kaikki haukkumissuoritukset keskeytetään ja vain haukuttomat kelpuutetaan.

Jo ennen Jessican koulutusta testailin, että miten saan Pörriltä haukullisen suorituksen jälkeen haukuttoman. Tein siten, että en palkannut haukullista, vaan otin Pörrille luopumista ennen kuin lähetin sen uuteen suoritukseen ja yleensä aina Pörri teki perään haukuttoman, mutta vauhti kärsi. Pörri teki edelleen laukalla, mutta laiskalla laukalla. Tiedän, että Pörri tekee myös nopeampia suorituksia, joten päätin jättää leikin sikseen ja odottaa, mitä neuvoja Jessica antaa.

Ensimmäiseksi Jessica neuvoi minut vaihtamaan sijaintiani. Jos Pörri haukahtaa lähtiessään sivultani, voin mennä joko lähemmäs tötteröä ja jättää Pörrin kauemmas tai toisinpäin eli viedä Pörrin lähemmäs tötteröä ja jäädä itse kauemmas. Toinen neuvo oli vaihtaa lelupalkka ruokapalkkaan. Jessica esitteli idean pienestä rasiasta, joka on täytetty maksalaatikolla tai jollakin muulla superherkulla. Koiralle näytetään rasia ennen suoritusta, sitten muistutetaan vielä tehtävästä, koputetaan taskua, jossa rasia on ja annetaan koiralle lupa suoritukseen. Hyvät suoritukset palkitaan antamalla rasiasta koiralle vähän herkkua. Taas rasia taskuun jne. Haukulliset suoritukset keskeytetään. Tällä tavalla saatiin Pörrille haukuttomia suorituksia koulutuksessa.

Tein Pörrille samaa loppuviikosta omatoimitreeneissä, mutta Emmi palautti mut heti maanpinnalle muistuttamalla, että Pörrin suoritusvauhti ei ole ollenkaan samaa luokkaa ruoka- kuin lelupalkalla. Lelupalkkaa olen nyt jättänyt Pörrille paljon etäpalkaksi luoksetulossa (kyttäysongelman vuoksi) ja se toiminut erittäin hyvin, joten päätin kokeilla samaa kiertoon ja noutoon. Osa suorituksista oli haukullisia ja osa haukuttomia. Jos aion käyttää lelupalkkaa, pitää haukkumiseen puuttua.

Eilen käytiin hallilla Millin kanssa treenailemassa. Pyysin Milliä ottamaan meidän suoritukset videolle, jotta pystyin videolta arvioimaan, miten Pörrin suoritusvauhti vaihtelee eri palkkaustavoilla. Liikkeinä otin ruutua ja kiertoa. Palkkana maksalaatikkoa ja vinkupossu eli Pörrin mielestä varmaan parhaimmat palkat.

Kierrossa tuntui, että nopein suoritus tuli lelupalkalla ilman luopumista. Kun otin luopumisen aluksi, vauhti hidastui selvästi. Vauhtiero lelupalkan ja ruokapalkan välillä oli silti yllättävän pieni. Noudossa ero oli mielestäni suurempi, joten pitää testata noutoa vielä uudelleen. Ruudussa vauhtiero eri palkkojen välillä on suht pieni videolla, mutta livenä tuntui, että Pörri meni ruutuun selvästi koviten lelupalkalla. Etäpalkan toimivuudesta ruudussa voi olla monta mieltä, sillä tavallaan palkka pitäisi "vetää" koiraa väärään suuntaan. Pörri onneksi osaa luopua aika hyvin, joten mielestäni eilinen lelupalkkatoisto oli osoitus siitä, että sille voi käyttää ruudussa myös leluetäpalkkaa. Palkkasin sen kuitenkin varmuuden vuoksi sosiaalisesti ruudussa, jotta sille tulisi olo, että se pääjuttu on kuitenkin olla siellä ruudussa eikä vain juosta ruutuun ja takaisin. Sanottakoon myös selvyyden vuoksi, että Pörrille ei voi laittaa lelupalkkaa ruudun taakse, sillä sille ei ole vielä opetettu pysäytyskäskyä.

Lopuksi tein vielä tunnaria maksalaatikkorasiapalkalla siten, että piilottelin vain pelkkää omaa agilityesteiden sekaan. Huh millä vauhdilla Pörri lähti etsimään! Ihan tosi kivalla laukalla. Etsi hyvin ja löysi nopeasti oman. Ainoa miinus siitä, että kerran palautuksessa pureskeli hieman. Pörri tuntuu tykkäävän tunnarista ihan hirveästi ja siitä voikin tulla sen yksi lempiliikkeistä, jos en onnistu sössimään mitään suurta. Tätä ei tullut videolle, sillä Milli teki samaan aikaan kentällä omia juttuja Priyan kanssa. Aivan treenien lopuksi tehtiin vielä nopeasti paikkikset. 2,5 minuuttia maaten. Päätin, että en korjaa mitään, enkä välipalkkaa. Jos nousee, keskeytän ja vien Pörrin suoraan autoon. Ei onneksi noussut, mutta tarjosi kyllä kaikkea mahdollista. Ensin siirteli vasenta tassua, sitten molempia etutassuja ja lopuksi valahti lonkalleen. En kuitenkaan viitsi näitä korjata, sillä Pörri kokee minun korjaukseni palkkiona. Koetta ajatellen otan mielummin kuitenkin lonkalle lysähdyksen kuin istumaannousun. Meidän paikallaolo-ongelmista kirjoittelen lisää Jessican koulutuksesta kertovassa postauksessa, sillä kysyin myös niihin apua Jessicalta.

Mikä suoritus teidän mielestä oli nopein? Miten te olette saaneet haukuttomia suorituksia vauhdin kärsimättä?

Ristiriitaisia fiiliksiä ja haaste

Olen tässä viime aikoina pohdiskellut aika paljon sitä, että mihin suuntaan haluan viedä Pörriä tämän vuoden aikana. Ensinnäkin mikä on eri lajien suhde (rally/toko/aksa), mihin näistä keskitytään erityisesti, missä kisataan ja milloin kisataan. Olen jo pidempään harkinnut, että jäisin Pörrin kanssa rallyn ohjatuista treeneistä tänä vuonna tauolle, sillä haluan nyt tänä vuonna panostaa enemmän tokoon, jotta saisin Pörrin kisavalmiiksi ja saisin kaiken hyödyn irti nuorten koirien tokoringistä. Päätös tauosta tietenkin tuo mieleen kysymyksen siitä, että aionko kisata Pörrin kanssa rallyssa vielä ennen taukoa ja olen tullut siihen tulokseen, että aion. Pörri on kuitenkin osaamistasoltaan kisavalmis avoimeen luokkaan, joten on järkevin kisata avo pois alta ja alkaa pikku hiljaa omatoimisesti valmentautua kohti voittajaa. Avosta voittajaan on tosi suuri harppaus, joten meidän on käytännössä järkevintä opetella oikean puolen juttuja iteksemme jonkin aikaa ennen kuin alamme taas tavoitteellisesti treenata ryhmässä kohti voittajaluokan kokeita.

Tokon puolella tunteet ovat olleet viime aikoina tosi ristiriitaisia. Toisaalta mulle koko ajan vahvistuu oma näkemys siitä, että millainen haluaisin Pörrin olevan ja miten haluan sitä kouluttaa, mutta toisaalta joudun koko ajan kyseenalaistamaan näkemyksiäni, sillä eri kouluttajilta tulee aika ristiriitaisia ohjeita siitä, mitä mun pitäis Pörrin kanssa tehdä. Pahiten pakkaa pisti sekaisin viime perjantain koulutus, jossa sain aika tylyä palautetta siitä, etten saisi Pörrin antaa tarjota enää niin paljon asioita. Tämä nyt vähä vei mattoa jalkojen alta, sillä Pörrin koko tähänastinen koulutus perustuu siihen, että se itse aktiivisesti tarjoaa asioita ja mä vahvistan sitä oikeaa käytöstä ja pyrin karsimaan väärää käytöstä pois. Toisten mielestä Pörri on ihan huikea, kun se on niin aktiivinen ja käyttää omia aivojaan ja toisten mielestä Pörrin aktiivisuus ja tarjoaminen on ongelma. Kraah. Ota nyt sitten selvää. Kai tässä täytyy pitää vaan oma päänsä ja tehdä niinkuin itestä parhaalta tuntuu. Pörri on kuitenkin meidän koira ja me Jannen kanssa ollaan vastuussa siitä, millainen siitä tulee. Siitä ei koskaan tule tokotaivaan kirkkainta tähteä, mutta haluan, että siitä tulee mun näköinen koira eli että Pörrin työskentely näyttää kivalta mun omaan silmään. 

 Sitten kevyempiin aiheisiin. Saatiin jo ennen joulua haaste Sabinalta. Haaste meinasi kokonaan unohtua tuonne luonnoksien syövereihin, mutta raapustelin nyt vastaukset valmiiksi. Olkaapa hyvä.

1. Nimeä yksi koirasi/koiriesi persoonallinen piirre tai tapa.

Näitä tuli täällä postauksessa jo 11, joten kannattaa kurkata sieltä.

2. Miten olet päätynyt koiraharrastusten pariin?

Kun Pörri tuli meille, oli selvää, että jotain sen kanssa aletaan harrastaa. Olin nähnyt tokoa ja mielestäni oli tosi hienoa, että koirat olivat niin tottelevaisia. Siksi päätin aloittaa Pörrin kanssa tokon harrastamisen. Viimeistään kipinä syttyi yksissä mätsäreissä, kun näin tokonäytöksen. Katsoin sitä suu auki ja totesin, että noin taitava koira mullakin on vielä joskus.

3. Miten olet päätynyt juuri siihen koiraan tai niihin koiriin mitä sinulla on?

Mietittiin aluksi australianpaimenkoiraa, mutta sitten todettiin, että meille sopisi paremmin joku hieman pienempi rotu. Meidän naapurilla Hervannassa oli iso trikkiurossheltti ja mielestäni se vaikutti kauhean kivalta koiralta. Päädyttiin sitten shelttiin. Pörri meille tuli koska tykättiin Pörrin äidistä ja pennut oli reippaita ja rohkeita. Myös kasvattaja oli mukava.

4. Onko sinulla ollut tai oletko suunnitellut hankkivasi muun rotuisia?

Joo seuraavaksi tulee todennäköisesti muun rotuinen, mutta luulen, että tulen joskus vielä omistamaan toisen sheltinkin. Pörrin jälkeen vaan on vaikea enää löytää toista yhtä huippua shelttiä.

5. Kuinka monta koiraa samassa taloudessa on sopiva määrä? ;)

Kaksi on ihan hyvä. Kolmekin käy. Neljä, jos ne on pieniä. :D

6. Onko sinulla yhtä isoa "gurua", jonka ideologiaa seuraat kouluttaessasi?

Kyllä se varmaan Riitta on. :)

7. Mikä on paras piirteesi kouluttajana?

Ainakin Pörrin kanssa harrastaessa se on pitkä pinna. Moni olisi löynyt hanskat tiskiin jo ajat sitten.

8. Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät ominaisuudet ihanteellisessa harrastuskoirassa?

Hyvä harrastuskoira on mielestäni ennen kaikkea tasapainoinen niin ulkoa kuin sisältä. Ihanteellinen harrastuskoira keskittymiskykyinen, sitkeä ja aktiivinen. Koira ei saa olla arka, herkkä tai liian pehmeä, mutta sen pitää olla kuitenkin tarpeeksi nöyrä ottaakseen palautetta vastaan. Koiran hermot ovat kunnossa ja se ei tiukassakaan paikassa paineistu tai menetä toimintakykyään, eikä pura itseään hallitsemattomalla ääntelyllä.

9. Kuinka hyvin koirasi vastaa näitä?

Pörrissä on paljon kullanarvoisia ominaisuuksia. Pörri on poikkeuksellisen tervepäinen sheltti. Sen hermot pysyvät kasassa tilanteessa kuin tilanteessa, mikä tekee siitä hyvän harrastuskoiran. Toivoisin kuitenkin, että Pörri olisi nöyrempi ja ottaisi joskus opikseen. Sen röyhkeys ja itsenäisyys tekee siitä välillä aika haastavan koiran minulle ja tuntuu, että päätä saa hakata seinään ihan urakalla.

10. Mitä ovat mielestäsi tärkeimmät hyvän kouluttajan ominaisuudet?

Hyvä kouluttaja on mielestäni pitkäjänteinen ja osaa suunnitella treenejä ja tavoitteita sekä lyhyellä että pitkällä aikajänteellä. Hyvä kouluttaja on reilu koiraa kohtaan ja pitää omat hermonsa kurissa. Hyvä kouluttaja tekee kaikensa sen eteen, että koira on halukas ja innokas treenaamaan ts. huolehtii, että treenit ovat kehittäviä, monipuolisia ja mielenkiintoisia ja koiralle jää riittävästi aikaa myös palautua ja olla vaan ihan koira.

11. Mikä koiraharrastamisessa on sinulle palkitsevinta?

Onnistumisen kokemukset ja se, että koira nauttii yhdessä tekemisestä mun kanssa.

Joulukuun agilityt

Vuosi tulikin sitten lopetettua todennäköisesti minun ja Pörrin tähän astisesti parhaisiin suorituksiin koirakkona (mikäli keppejä ei lasketa!) :) Video puhukoon puolestaan.

Vuoden viimeiset treenit olivat omalla tavallaan hyvin mieleenpainuvat. Astuessani hallin ovesta sisälle, ensimmäinen ajatus oli, että mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?! Seuraavat 10 min taisinkin naureskella itsekseni ja miettiä, mitähän tästä mahtaa vielä tulla, kunnes sitten koitti minun ja Pörrin vuoro....

Näin jälkeenpäin ajateltuna oli kyllä jännä huomata, kuinka pieni merkitys käsillä lopulta oli itse ohjaukseen. Pelkästään pään, kropan ja jalkojen asennoilla saa jo todella paljon aikaiseksi. Mikäli joku teistä lukijoista ei ole koittanut ohjata koiraansa ilman käsiä, niin suosittelen kyllä lämpimästi koittamaan joskus. 

Treenien jäädessä joulutauolle, tulimme Marjan kanssa siihen tulokseen, että Pörrin kepeille täytyy saada jotain tehtyä. Viimeisen niitin tälle antoi joulukuun treeneissä tehdyt kepit, joita myös videoilla on nähtävillä. Pörri keskittyi enemmän haukkumaan kuin pujottelemaan keppejä, vaikka ihan varmasti ne osasi. Tästä projektista ja sen tuloksista saittekin lukea jo vuosikatsauksen yhteydessä, joten en ala kertomaan siitä tässä uudestaan :)

Marraskuun agilityt

Heti marraskuun alkuun saatiin Pörri osumaan hyvin kepeille hypyn jälkeen. Jotta tilanne ei olisi näyttänyt liian hyvältä, sujahti Pörri kolmantena olleeseen putkeen aluksi väärästä päästä. Tämä olisi estetty helposti pitämällä parempi katsekontakti koiraan. Puomin kontaktille saatiin tehtyä oikein mallikas suoritus (tosin avustin Pörriä taas omalla kropallani). Lopun hyppypyöritykset saatiin myös pakettiin oikein mallikkaasti.

Toiset treenit sisälsivät keppien tehoharjoittelua. Kepit oli jaettu kahteen kuuden kepin pätkään ja ne olisi kokonaisessa radassa pitänyt suorittaa muistaakseni neljään otteeseen. Kepit sujuivat Pörriltä hieman vaihtelevalla menestyksellä. Pörrin mielestä ohjureiden yli oli kiva hyppiä ja taidettiin siinä pariin otteeseen sukeltaa niistä myös ali. Loppuun tehtiin vielä puomia, jonka kontaktilla Pörri kääntyi jälleen minua kohti eikä sitä myöten tehnyt puhdasta 2on2off-kontaktia.

Kolmansien treenien teemana oli vastakäännökset. Vastakäännösten tarkoitus on saada koira kääntymään mahdollisimman tiukasti esteen jälkeen. Ohjauksen ajoituksella on tässä suuri merkitys, jotta käännöksestä saadaan mahdollisimman nopea. Saatiin muuten näissä treeneissä Pörrin kanssa tehtyä lähes puhdas 14 esteen ratapätkäkin :)

Neljänsissä treeneissä mentiin ilman mitään erityistä teemaa. Pari tiukempaa estepyöritystä oli rataan laitettu, mutta ne eivät tuottaneet meille koirakkona juuri ongelmia. Pörrin akilleenkantapäät eli A-este ja kepit tosin tuottavat taas pieniä ongelmia ja nähtiin treeneissä taas yksi Pörin bravuureistakin eli lentokeinu.

Marraskuun viimeisissä treeneissä jatkettiin samalla kaavalla kuin edellisissä treeneissä. Pörrin mielestä kontaktiesteet olisivat olleet paljon kivempia kuin putket. Putken ja kontaktiesteen ollessa vieretysten, Pörri ponkaisi aina ensin A-esteelle tai puomille putken sijaan. Treenien lopuksi teimme A-estettä madalletulla versiolla. Kouluttajamme pisti tässä harjoituksessa merkille sen (mistä jo aikaisemmissakin postauksissa oli jo puhetta), että Pörri hakeutuu todella paljon minun jalkojeni lähelle ottaessaan kontaktia eli toisin sanoen autan Pörriä omalla liikkeelläni saamaan oikeaoppisen kontaktin. Tämän huomasi hyvin, kun jäinkin ota-käskyn jälkeen A-esteen puoleen väliin. Näissä tilanteissa Pörri kääntyi katsomaan minua ja otti kontaktin esteen sivulle. Vaikka kouluttajan ohjeesta koitin palkata Pörriä mahdollisimman eteen (jolloin kontakti olisi ollut suora) Pörri ehti siirtää tassunsa vielä pari kertaa esteen vasemmalla puolelle ennenkuin tajusi pysyä paikallaan. Ollaankin nyt Marjan kanssa täällä kotosalla koitettu muistutella Pörrille oikeaoppista 2on2off-kontaktia kosketusalustan kanssa. Tarkoitus olisi ottaa kosketusalusta käyttöön myös treeneissä ja näin koittaa saada itsenäistettyä Pörrin kontakteja.